perjantai 27. helmikuuta 2015

itse imetys.

Imetys. Paljon kiistelty aihe ja monelle se voi tuottaa todella suurta pään vaivaa. Itse suunnittelin raskaana ollessani että imettäisin sen puoli vuotta. En kuitenkaan stressannut siitä vaan päätin että jos se ei onnistuisi niin sitten vaan siirtyisin korvikkeeseen.

Laitoksella heti pojan synnyttyä kuitenkin aloin hieman panikoimaan kun maitoa ei näkynyt. Olin varma ettei lapsi saa syödäkseen vaikka kätiöt käskivät vaan imettää ja imettää. Itse en saanut maitoa tulemaan puristamallakaan. Imetys stressi iski minuun sittenkin! Ajatukseni teki minusta huonon äidin ja pojan paino laski laskemistaan josta syytin itseäni. Tiesin että lapsen paino putoaa syntymän jälkeen, mutta kun painoa putosi 300g oli se minusta todella paljon. Huoletti todella että lapseni näkee nälkää kun pari päivää meni imiessä ns tyhjää tissiä. Kätilöt sanoivat että kyllä sieltä tippoja tulee ja näyttivät koko ajan kuinka pieni vauvanmahalaukku todellisuudessa on. Siitä huolimatta en tahtonut uskoa heitä.

Mutta sitten tapahtui se päivä kun maito laskeutui ja koko paita olikin jatkuvasti märkä. Olin helpottunut että vihdoin maitoa alkoi tulemaan ja vauva sai kunnolla syödäkseen. Siihen loppui myös painonlasku ja olin todella iloinen.

Seuraava ongelma oli että maitoa tulikin liikaa ja poika ei saanut otetta. Kätilö sitten antoi minulle rintakumin ja poika rauhoittui imemään samantien. Olin itse silloin todella harmissani sillä en olisi halunnut kumia käyttää. Ajattelin ettei lapsi enää suostu ilman kumia syömään.



Kotiin päästessämme kuitenkin ostin rintakumin. Totesin sen helpottavan yöllä kun rinnat ovat tosiaan todella täynnä pitkien syöttövälien vuoksi ja poika ei vaan sitä otetta saa. Sain myös rintapumpun äidiltäni ja sekin helpottaa arkea ja oloani paljon! Pumppaan jääkaappiin maitoa säilöön aina rintojen kipeytyessä. Sieltä maito on helppo lämmittää ja myös Mikko pystyy yöllä poikaa syöttämään että minä saan välillä levätä.

Poika saa tällä hetkellä siis pelkkää äidinmaitoa sekä rinnasta (kumilla ja ilman), että pullosta. Tällä hetkellä pelkään että maidon tulo jossain vaiheessa loppuu ja pitäisi siirtyä korvikkeeseen. Tiedän että korvikkeetkin nykypäivänä on hyviä, mutta jotenkin olen nyt todennut tämän imettämisen omaksi jutukseni. Se sopii pojan vatsalle ja se sopii minulle.

Miten muilla on imetys lähtenyt käyntiin vai onko joku siirtynyt suoraan korvikkeeseen?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti