Eeli 5kk.

Meidän pieni mies on jo kohta puoli vuotias! Aika kuluu kyllä ja Eeli oppii jatkuvasti uusia asioita. Tähän ajattelinkin hieman kertoa mitä osaamme tällä hetkellä.

- Kääntyä selältä mahalleen

- Nauraa kovaa 

- Tarttua esineisiin

- Matkia isoveljen kiljumis ääniä

- Syödä kiinteitä

- Rakastaa kaikkia jotka tulevat lähelle

Eeli siis nauttii ihmisten seurasta ja nauraa jos hänelle vain joku huomiota antaa. Hän koittaa kovin päästä eteenpäin, mutta vielä ei ole ideaa täysin hoksannut. Sen verran on yritys kova, että en usko enää kauaa menevän liikkeelle lähtöön. Toki minun mielestäni olisi vaan hyvä jos pysyisi hetken vielä paikoillaan, heh. 

Uskon myös, että Peetua voi alkaa ärsyttämään kun pikkuveli tulee sotkemaan leikit, eikä enää ole vaan söpö pieni paikallaan oleva vauva. Tällä hetkellä vielä Peetu vain halailee ja pussailee Eeliä. Se on ihanaa, mutta uskon myös että veljekset jossain kohtaa saattavat myös riidellä, kun ikää tulee. Huhujen mukaan se on hyvinkin yleistä :D

Nyt saadaan jäädä odottelemaan sykysä ja tuleviä puolivuotis kuvauksia! Lupaan viimeistään silloin kirjoitella taas. Hyvää syksyä!

Päivä korkeasaaressa.

Kävimme eilen MLL:n järjestämällä reissulla Korkeasaaressa. Peetun kummitäti tuli meidän seuraksi ja mukana oli myös muita lapsiperheitä ja ystäviäni. Reissu oli raskas, mutta voi että olen ylpeä lapsistani jotka jaksoivat koko reissun todella hyvin! He heräsivät jo seitsemältä aamulla ja Peetu nukkui meno matkalla vain 30minuutin päiväunet. Silti hän jaksoi juosta ja touhuta koko päivän! Peetu ei juurikaan rattaissa halunnut istua, vaan jaksoi hienosti kävellä koko pitkän päivän. Eelikin nukkui paljon ja viihtyi suhteellisen hyvin menossa mukana.

Riikinkukot olivat melko röyhkeitä ja rohkeita. Ne tulivat lähelle ruokaa etsien ja veivätkin lopulta Peetun jäätelön. Onneksi Poika ei ollut siitä moksiskaan vaan vähän koitti komentaa "kukko pois!".

Leikkipaikoilla Peetu olisi viihtynyt varmaan koko reissun. Ne ovat kyllä aina se ykkös juttu ja Peetu rakastaa touhuta erilaisilla leikki alueilla. Parissa erilaisessa hän pääsikin touhuamaan ja kyllä pojan iloa oli ihana katsella.

Kotiin matkamuistoiksi valikoitui pienet lelueläimet ja poika oli niihin enemmän kuin tyytyväinen. Eelille en vielä mitään ostanut, mutta ehkä ensi kerralla sitten. Paluu matkalla Peetu jaksoi nipin napin olla hereillä, mutta bussista ulos tullessa olisi kuitenkin halunnut vielä jäädä ulos leikkimään. Eeli sitten taas nukkui molemmat matkat täysin ja ei olisi paremmin voinut mennä. Oli kyllä hyvä viimeinen kesäreissu tälle kesälle. Sää suosi ja muutenkin oli hyvä päivä kaikenkaikkiaan!

Nyt sitten syksyä ja synkkyyttä odottelemaan :D

Pieni herra Eeli.

Pieni miehen alku on jo yli 3kk. Aika menee eteenpäin niin kauheaa vauhtia, ettei perässä meinaa pysyä. Vaikka en kovin hyvin Peetun vauva aikaa enää muistakkaan, niin selvästi nämä kaksi vauvaa jo eroavat toisistaan. Eeli on jotenkin paljon seurallisempi, kuin mitä Peetu oli saman ikäisenä. Muistan ettei Peetua meinannut saada hymyilemään kovinkaan helposti, mutta Eeli hymyilee ja nauraa kaikille ja kaikelle. Molemmat ovat olleet hyviä nukkumaan tähän ikään asti, mutta Peetulla alkoi näillä main yö heräilyt ja hiukan odotan koko ajan, että Eelinkin yöt menisivät huonommaksi. Toivotaan kuitenkin, että jatkossakin poika heräisi vaan sen 1-3krt yössä.

Eeli ei vielä käänny tai muutenkaan liiku. Yritys on kyllä kova ja mahallaan ollessaan jalat polkee vauhtia, mutta yläkroppa painaa vielä liikaa. Siitä poika saattaakin hermostua kun ei eteenpäin vielä pääse.

Eeli viihtyy paljon lattialla, mutta tekee myös selväksi kun on aika sieltä nostaa ylös. Hän on alkanut myös huudahtelemaan kova äänisesti ja harjoittelee kovasti pärisemistä. Vielä ei tavarat pysy kädessä ja eipä ne kauheasti kiinnostakkaan. Enemmän Eeli nauttii kun hänelle joku juttelee ja hymyilee.

Kaikinpuolin tämä pieni on rauhallinen ja iloinen lapsi. Ja nuo nappisilmät on aivan saman väriset kuin isoveljellään Peetulla <3

Mitä kuuluu Peetu?

Peetu täyttää pian 2½ vuotta. Eelin synnyttyä tuntuu kuin Peetu olisi kasvanut kerta heitolla 20cm, tai vähintäänkin 10cm. Mun pienestä pojasta on siis tullut iso poika! Peetulla on on paljon omaa tahtoa jo ja osaa näyttää sen. Onnekseni, hän kuitenkin rauhoittuu yleensä melko nopeasti ihan vain juttelemalla. Joskus jos uhmakohtaus pääsee etenemään tarpeeksi pitkälle, niin silloin raivoaminen saattaa kestää pidempään, mutta yleensä saadaan tilanne rauhoitettua hyvinkin pian.

Peetulla on edelleen kova kiinnostus rekoista, hän rakastaa kaikenlaisia rekkoja ja työmaa koneita. Niitä alkaakin olemaan lastenhuoneessa vähän liikaakin lattioilla. Toinen asia mikä Peetun saa innostumaan on Ryhmä Hau. Siinä yhdistyy hänen lempi asiansa; ajoneuvot ja koirat. On jotenkin ihanaa seurata miten tuo pieni poika leikkii näillä leluillaan ja selkeästi pystyy jo myös leikkimään toisten kanssa. Peetu ei kuitenkaan välitä leikkiä vieraiden lasten kanssa, mutta tuttujen kanssa leikki sujuu jo hienosti. Peetulla on myös kova halu omia leluja, mutta pyydettäessä suostuu yleensä jakamaan jonkun leluistaan toisellekkin.

Peetu rakastaa ulkoilua ja viihtyisi näin kesällä etenkin siellä koko päivän! Ja nyt kun pituutta Peetulle tullut hieman lisää, niin olemme päässeet harjoittelemaan potkupyöräilyä, jota Peetu tuntuu rakastavan myös. Hiukan meinaa meno mennä välillä turhan kovaksi sillä, mutta toistaiseksi on suurimmilta kaatumisilta vielä vältytty. 

Peetu on myös todella upeasti ottanut isoveljen roolinsa vastaan. Hän selvästi rakastaa pikkuveljeään ja suukottelee, sekä halailee häntä paljon. He makailevat usein vierekkäin ja Peetu haluaisi olla koko ajan juottamassa pienelle maitoa ja on halunnut jopa vaihtaa vaipan pikkuveljeltään. Uskon vahvasti, että näistä kahdesta syntyy parhaimmat ystävät!

On ihanaa kyllä seurata miten Peetu hoivaa pienempää. Välillä toki Peetukin haluaa äidin syliin ja esittää vauvaa, mutta se taitaa olla tässä vaiheessa ihan normaalia. Hieman enempi on uhmaakin tullut esiin, kun vauva tuli taloon, mutta onneksi kiukut ei ikinä kohdistu Eeliin. Hyvä isoveli Peetu on ja äidin oma pieni vauva hän on myös ikuisesti! Ja tiivistettynä, Peetulle kuuluu tänäpäivänä erittäin hyvää.

Ristiäishuumaa.

Poikamme ristiäiset olivat viime kuussa ja hänet kastettiin nimeen Eeli Henrik <3 

Ristiäiset sujuivat hyvin, vaikka unohdinkin pasteijat kotiin pakkaseen, eli suolainen tarjottava jäi hieman vähälle. Kukaan ei kuitenkaan valittanut siitä, eli ehkä se ei niin paha moka ollutkaan. Kummeiksi valikoitui yksi parhaimmista ystävistäni, sekä siskoni miehensä kanssa. Saan kyllä olla niin tyytyväinen, että molemmilla pojillani on aivan mahtavat kummit!

Kastetilaisuus oli ehkä hieman liian pitkä, mutta hyvin jaksoi perheen pienimmätkin olla nätisti. Eelikin nukkui melkein koko ajan ja suuria itkuja ei tullut ollenkaan. Kaikin puolin olen tyytyväinen ristiäisiin.

 

Pakko kuitenkin todeta, että onneksi noita juhlia ei kovin usein tarvitse järjestää. Stressaan todella paljon tuollaisia järjestelyitä. Olemme kuitenkin tyytyväisiä nimeen ja komea poikamme ei myöskään ole valittanut nimestään vielä. 

Poika on saapunut.

Terve poika on tosiaan syntynyt 14.4.2017 klo 5.25. Synnytyksen käynnistys aloitettiin 11.4 eli meni taas useampi päivä paikkojen valmistelemisessa, ennenkä poika saatiin maailmaan. Mittoja oli minimiehellä 3950g ja 51cm sekä päänympärys oli 37cm. Ihan potra poika siis. Synnytys ei mennyt ihan putkeen ja synnytystarinaa kirjoitan kyllä kun siihen saan jostain voimia. Nyt olemme kuitenkin jo pojan kanssa kotona ja totuttelemme uuteen arkeen. 

Olemme koko perhe onnellisia ja Peetukin on ottanut uuden tulokkaan vastaan todella mallikkaasti! En voisi olla hänestä ylpeämpi kun ymmärtää niin hyvin tilanteen ja on hellä pientä kohtaan. Peetu taitaa myös olla hieman ylpeä perheen uudesta vauvasta.

Nyt toivotan aivan mahtavaa kevätä kaikille ja minä käperryn hetkeksi vauvakuplaan <3 

Kohta hän on täällä.

Aika on kulunut nopeasti ja on taas kirjoittaminen jäänyt. Neuvolakäyntejäkin on takana muutamia, sekä olen käynyt ylimääräisissä ultrissa. Kerron nyt hiukan tiivistetysti tämän hetkisen tilanteen.

Tänään on rv 37+1

Painoa on kertynyt reilu 73kg

Sf-mitta oli viimeksi huikeat 38cm

Ja verenpaineet ovat matalat edelleen

Kävin eilen koko arviossa ja poika oli kahdessa viikossa kasvanut 600g ja painoi nyt 3554g. Olen ollut siis paino seurannassa, sillä lapsi kasvaa vauhdilla ja lapsivettä on runsaasti. Lääkäri ei ollut kovin huolissaan siitä, että vauva tulisi olemaan yli neljä kiloinen laskettuna aikana, mutta enemmän hän pohti vauvan mahdollisesti isoa päätä. Mitat kuulemma voi heittää paljon, mutta mikäli lapsen pää on niin iso mitä hän on mittailuilla saanut, niin edessä olisi mahdollisesti keisarileikkaus. Näillä näkymin kuitenkin alakautta yritetään ensin ja käynnistys varattiin ensi viikon tiistaille. HUI! Enää on siis tasan viikko siihen, että pieni alkaa tulemaan maailmaan.

Mulla on edelleen suuret pelot tulevaa synnytystä kohtaan, mutta neuvolapsykologi sekä pelkopoli ovat hieman ehkä livittäneet pelkoa. Eniten koen neuvolapsykologista olleen apua ja siellä olen käynyt nyt kaksi kertaa. Odotat jännittyneenä tulevaa, mutta olen kyllä todella onnellinen että pääsen tästä vatsasta eroon. En halua olla mitenkään kylmän kuuloinen, mutta tämä vatsa nyt vaan on yksinkertaisesti niin iso ja olen jatkuvasti kivuissa.

Nukkuminen on täysin mahdotonta kipujen ja vessa reissujen vuoksi, mutta onneksi toistaiseksi olen saanut nukuttua päiväunia.

Tuntuu siltä, että myös Peetu alkaa hahmottamaan paremmin, että vauva on tulossa. Hän silittelee mahaa ja hämmästelee potkuja. Tietää kyllä, että mahassa vauva on ja haluaa sen pois sieltä. Ensi viikolla sen sitten näkee, että miten Peetu ottaa tulevan pikkuveljen vastaan. 

Viimeinen viikko siis jäljellä tätä ja nyt peukut pystyyn, että kaikki sujuu hyvin! Ihanaa kevättä kaikille <3