kun koko perhe sairastaa.

Kuten arvata saattaa näin keväällä ei meidänkään perhe ole säästynyt sairastumiselta. Mikko tuli kipeäksi viikko sitten ja on edelleen hieman nuhainen. Kuume oli hänellä korkealla ja yskä vaivaa myös edelleen. Minä sain oman osani keskiviikosta eteenpäin. Kurkkukipu, yskä ja kuume sai minut ihan veteläksi. Suurin murheeni oli kuitenkin Peetu joka keskiviikko iltana alkoi myös oireilla. Hengitys rohisi ja pientä kitinää koko ajan. Onneksi ei ollut kuumetta kuitenkaan.

Pakko sanoa että alkoi hiukan usko loppua itseltä kun Peetu heräsi monta kertaa yössä vaikka normaalisti herää vain kerran. Ja itse kuumeen kourissa koitat saada itkevää lasta nukkumaan, ei siinä itsekkään ilman kyyneliä selvitty. Oli todella raskasta nähdä kun poika ei saanut kunnolla hengitettyä ja itki väsymystään ja pahaa oloa, samaan aikaan itseä pyörrytti, heikotti ja pelkäsin ettei voimat riitä pitää poikaa sylissä. Onneksi Mikko on ollut sairaslomalla niin hän vaihtoi vaipan pojalta koko torstai päivän ja minä sain levätä. Maito kuitenkin tulee minulta niin oman osani hoisin siinä.

Olen kuullut että monet äidit toivovat että lapsen sairastelu olisi ennemmin äidillä. Olen siitä samaa mieltä, mutta kun molemmat sairastuvatkin yhtä aikaa, on se jotain todella hirveää. Tuntui todella hirveältä kun ei voinut huolehtia omasta pojastaan..

Mutta nyt tuntuu että meiltä kaikilta alkaa pahin olla jo ohi ja poikakin hymyilee jälleen:) Tästä eteenpäin toivon että sairastellaan vuorotellen jotta tällä äidillä on kunnolla voimaa huolehtia omastaan<3