Peetu täyttää 18 päivän päästä jo kaksi! Siis tajutonta miten aika kuluu nopeasti nykyään. Peetu kasvaa silmissä ja luonne tulee esiin koko ajan paremmin. Peetu ei vielä kauheasti puhu, vaikka yksittäisiä sanoja tuleekin todella paljon. Tällä hetkellä suurin muutos Peetussa on uhma. Tuo ihana uhma on siis saapunut taloomme.
Peetu on aina ollut ns. "helppo" lapsi ja suurempia kiukkuja ei ole paljoa ollut. Nyt kuitenkin on alkanut tulemaan todella isoja raivokohtauksia, joista en aina ole varma selviänkö niistä. Jos häneltä kielletään jotain mieluista tai puetaan vaatteet päälle väärään aikaan, niin saattaa pienestä ilopilleristä kuoriutua piru esiin! Hän saattaa purra, lyödä, potkia ja riehua sydämensä kyllyydestä. Ja koska minä en hyväksy väkivaltaa, niin on ollut todella vaikea sulattaa noita tilanteita. Olen ollut hyvin hämilläni siitä, että miten minun lapseni voi käyttäytyä noin. Onneksi minulla on ystäviä jotka ovat osanneet tsempata noissa tilanteissa ja olen tajunnut, etten minä tee mitään väärää, vaan se on se pirun uhma.
Nykyään joudun yhä useammin laskemaan kymmeneen, jotten huutaisi ja toistaiseksi olen onnistunut siinä. Kerran kyllä kiljahdin kun poika pääsi puremaan reiteeni ihon lähes rikki. Olen koittanut pitää poikaa paikoillaan ja jutella hänelle rauhallisesti, mutta se tuntui vain pahentavan tilannetta. Siinä vaiheessa sain pitää häntä 20 minuuttia otteessani, ennenkä hän rauhoittui. Toinen tapani on olla huomioimatta (sitä ilmeisesti ei suositella), ja se tuntuu toimivan meillä paljon paremmin. Tänäänkin raivo alkoi ja Peetu ryntäsi raivoten lattialle, minä siirryin toiseen huoneeseen ja ei aikaakaan kun luokseni tuli taas iloinen ja naurava poika.
Tämä vanhemmuus tuntuu siis välillä olevan hyvinkin hankalaa, kun pitäisi tehdä aina juuri tietyllä tavalla, vaikka se ei teillä selkeästi toimisikaan. Olen tässä kyllä huomannut, että minä olen se joka lapseni tunnen ja maalaisjärkeä käyttäen uskon selviäväni tästäkin vaiheesta. Pitkää pinnaa ja ystävien tukea tulen varmasti tarvitsemaan, mutta ne taitaakin olla minulla hyvässä mallissa!
Ja vaikka tuo pieni mies onkin välillä täynnä raivoa, niin on hän silti vaan niin ainutlaatuisen ihana pieni ihminen <3
Meillä on nyt 2,5 veellä alkanut olla melkoisia uhmakohtauksia. Luulin aiemmin että hitto nämä on pahoja nämä kohtaukset, mutta nyt niitä vasta on tullutkin! :O Aargh, rasittava mutta tarpeellinen vaihe vaiheiden joukossa.
VastaaPoistaNojoo aika paljon kiristää hermoja, mutta onneksi toistaiseksi nämä raivokohtaukset ei ole välttämättä joka päiväisiä :)
Poista