Olen huomannut puhuvani paljon Peetusta ja hän onkin blogini tämän hetkinen tähti ollut jo pidempään. Aloitin blogin kuitenkin jo ennen Peetua ja ehkä nyt olisi aika olla vähän itsekäs ja puhua minusta. Eli mitä kuuluu Jennalle?
Minullahan oli raskauden jälkeen tämä Wellness dieetti ja pääsin silloin lukemiin 54.4kg. Epäröin pitkään, että saanko kilot pidettyä kurissa, mutta ilokseni voin kertoa painoni olevan nyt 51kg. Eli hyvin on pysynyt kilot poissa ja hieman lisääkin lähtenyt. Tosin en ole lähiaikoina syönyt kovinkaan terveellisesti ja herkkuja on tullut myös syötyä. Siltikin paino pysynyt alhaalla ja uskon, että siitä saa kiittää imetystä. Tarkoitus olisi kuitenkin alkaa taas syömään terveellisemmin ja etenkin jättää se turha sokeri pois!
Töihin paluu mulla on sujunut hyvin ja koulusta tulen valmistumaan virallisesti 20.5.2016. Voi että odotan sitä päivää, että saan lähihoitajan paperit vihdoin käteeni! Viimeisimmässä työharjottelussakin minulle sanottiin, että olen valinnut itselleni juuri oikean alan. Olen itsekkin samaa mieltä! Ihmisten auttaminen ja heidän kanssaan oleminen on se minun juttuni. Toivottavasti vielä löytäisin vakituisen työpaikan jostain, niin sitten alkaisi kaikki palikat sillä saralla olla kohdallaan.
Minulla ja miehelläni oli juuri vuosipäivä jota pääsimme kahdestaan juhlistamaan pariksi tunniksi. Oli kyllä mukavaa päästä yhdessä ulos, tietäen pojan kummitädin vahtivan hyvin Peetua. Parisuhde kärsii helposti jos se ei saa yhtään yhteistä aikaa. Ollaanhan me tässä nyt päästy Peetun syntymän jälkeen huimat kaksi kertaa kahdestaan jonnekkin, heh. Pitäisi varmaan useammin pyytää jotakuta vahtimaan Peetua ja oikeasti panostaa parisuhteeseen paremmin. Voitaisiin välttyä ehkä monelta turhalta kiukuttelulta ja mykkäkoululta. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan!
Minulle kuuluu siis tällä hetkellä hyvää. Välillä kiukuttaa, mutta kuka sitä aina jaksaisi iloinen olla? Kyllä pieni negatiivisuus kuuluu mielestäni jokaiselle ihmiselle ajoittain. Enimmäkseen kuitenkin olen tällä hetkellä iloinen ja tuntuu, että asiat rullaavat niinkuin pitääkin.
Äitinä olen kokenut lähipäivinä taas uudenlaista valtavaa rakkautta poikaa kohtaan. Ainahan häntä olen rakastanut, mutta tuntuu että se rakkaus vaan kasvaa koko ajan. Ihan outoa. Mahtaako tuo rakkauden kasvaminen loppua ikinä? Juuri kun luulee, ettei voisi toista rakastaa enempää, niin taas huomaakin rakastavansa vaan lisää ja lisää. Minulla on kyllä aivan ihana poika! Ja pakkohan hänestäkin on lopuksi vielä kuva laittaa, heh.
P.S. ulkona sataa lunta, vaikka piti olla kevät!
