Eeli 5kk.

Meidän pieni mies on jo kohta puoli vuotias! Aika kuluu kyllä ja Eeli oppii jatkuvasti uusia asioita. Tähän ajattelinkin hieman kertoa mitä osaamme tällä hetkellä.

- Kääntyä selältä mahalleen

- Nauraa kovaa 

- Tarttua esineisiin

- Matkia isoveljen kiljumis ääniä

- Syödä kiinteitä

- Rakastaa kaikkia jotka tulevat lähelle

Eeli siis nauttii ihmisten seurasta ja nauraa jos hänelle vain joku huomiota antaa. Hän koittaa kovin päästä eteenpäin, mutta vielä ei ole ideaa täysin hoksannut. Sen verran on yritys kova, että en usko enää kauaa menevän liikkeelle lähtöön. Toki minun mielestäni olisi vaan hyvä jos pysyisi hetken vielä paikoillaan, heh. 

Uskon myös, että Peetua voi alkaa ärsyttämään kun pikkuveli tulee sotkemaan leikit, eikä enää ole vaan söpö pieni paikallaan oleva vauva. Tällä hetkellä vielä Peetu vain halailee ja pussailee Eeliä. Se on ihanaa, mutta uskon myös että veljekset jossain kohtaa saattavat myös riidellä, kun ikää tulee. Huhujen mukaan se on hyvinkin yleistä :D

Nyt saadaan jäädä odottelemaan sykysä ja tuleviä puolivuotis kuvauksia! Lupaan viimeistään silloin kirjoitella taas. Hyvää syksyä!

Päivä korkeasaaressa.

Kävimme eilen MLL:n järjestämällä reissulla Korkeasaaressa. Peetun kummitäti tuli meidän seuraksi ja mukana oli myös muita lapsiperheitä ja ystäviäni. Reissu oli raskas, mutta voi että olen ylpeä lapsistani jotka jaksoivat koko reissun todella hyvin! He heräsivät jo seitsemältä aamulla ja Peetu nukkui meno matkalla vain 30minuutin päiväunet. Silti hän jaksoi juosta ja touhuta koko päivän! Peetu ei juurikaan rattaissa halunnut istua, vaan jaksoi hienosti kävellä koko pitkän päivän. Eelikin nukkui paljon ja viihtyi suhteellisen hyvin menossa mukana.

Riikinkukot olivat melko röyhkeitä ja rohkeita. Ne tulivat lähelle ruokaa etsien ja veivätkin lopulta Peetun jäätelön. Onneksi Poika ei ollut siitä moksiskaan vaan vähän koitti komentaa "kukko pois!".

Leikkipaikoilla Peetu olisi viihtynyt varmaan koko reissun. Ne ovat kyllä aina se ykkös juttu ja Peetu rakastaa touhuta erilaisilla leikki alueilla. Parissa erilaisessa hän pääsikin touhuamaan ja kyllä pojan iloa oli ihana katsella.

Kotiin matkamuistoiksi valikoitui pienet lelueläimet ja poika oli niihin enemmän kuin tyytyväinen. Eelille en vielä mitään ostanut, mutta ehkä ensi kerralla sitten. Paluu matkalla Peetu jaksoi nipin napin olla hereillä, mutta bussista ulos tullessa olisi kuitenkin halunnut vielä jäädä ulos leikkimään. Eeli sitten taas nukkui molemmat matkat täysin ja ei olisi paremmin voinut mennä. Oli kyllä hyvä viimeinen kesäreissu tälle kesälle. Sää suosi ja muutenkin oli hyvä päivä kaikenkaikkiaan!

Nyt sitten syksyä ja synkkyyttä odottelemaan :D

Pieni herra Eeli.

Pieni miehen alku on jo yli 3kk. Aika menee eteenpäin niin kauheaa vauhtia, ettei perässä meinaa pysyä. Vaikka en kovin hyvin Peetun vauva aikaa enää muistakkaan, niin selvästi nämä kaksi vauvaa jo eroavat toisistaan. Eeli on jotenkin paljon seurallisempi, kuin mitä Peetu oli saman ikäisenä. Muistan ettei Peetua meinannut saada hymyilemään kovinkaan helposti, mutta Eeli hymyilee ja nauraa kaikille ja kaikelle. Molemmat ovat olleet hyviä nukkumaan tähän ikään asti, mutta Peetulla alkoi näillä main yö heräilyt ja hiukan odotan koko ajan, että Eelinkin yöt menisivät huonommaksi. Toivotaan kuitenkin, että jatkossakin poika heräisi vaan sen 1-3krt yössä.

Eeli ei vielä käänny tai muutenkaan liiku. Yritys on kyllä kova ja mahallaan ollessaan jalat polkee vauhtia, mutta yläkroppa painaa vielä liikaa. Siitä poika saattaakin hermostua kun ei eteenpäin vielä pääse.

Eeli viihtyy paljon lattialla, mutta tekee myös selväksi kun on aika sieltä nostaa ylös. Hän on alkanut myös huudahtelemaan kova äänisesti ja harjoittelee kovasti pärisemistä. Vielä ei tavarat pysy kädessä ja eipä ne kauheasti kiinnostakkaan. Enemmän Eeli nauttii kun hänelle joku juttelee ja hymyilee.

Kaikinpuolin tämä pieni on rauhallinen ja iloinen lapsi. Ja nuo nappisilmät on aivan saman väriset kuin isoveljellään Peetulla <3

Mitä kuuluu Peetu?

Peetu täyttää pian 2½ vuotta. Eelin synnyttyä tuntuu kuin Peetu olisi kasvanut kerta heitolla 20cm, tai vähintäänkin 10cm. Mun pienestä pojasta on siis tullut iso poika! Peetulla on on paljon omaa tahtoa jo ja osaa näyttää sen. Onnekseni, hän kuitenkin rauhoittuu yleensä melko nopeasti ihan vain juttelemalla. Joskus jos uhmakohtaus pääsee etenemään tarpeeksi pitkälle, niin silloin raivoaminen saattaa kestää pidempään, mutta yleensä saadaan tilanne rauhoitettua hyvinkin pian.

Peetulla on edelleen kova kiinnostus rekoista, hän rakastaa kaikenlaisia rekkoja ja työmaa koneita. Niitä alkaakin olemaan lastenhuoneessa vähän liikaakin lattioilla. Toinen asia mikä Peetun saa innostumaan on Ryhmä Hau. Siinä yhdistyy hänen lempi asiansa; ajoneuvot ja koirat. On jotenkin ihanaa seurata miten tuo pieni poika leikkii näillä leluillaan ja selkeästi pystyy jo myös leikkimään toisten kanssa. Peetu ei kuitenkaan välitä leikkiä vieraiden lasten kanssa, mutta tuttujen kanssa leikki sujuu jo hienosti. Peetulla on myös kova halu omia leluja, mutta pyydettäessä suostuu yleensä jakamaan jonkun leluistaan toisellekkin.

Peetu rakastaa ulkoilua ja viihtyisi näin kesällä etenkin siellä koko päivän! Ja nyt kun pituutta Peetulle tullut hieman lisää, niin olemme päässeet harjoittelemaan potkupyöräilyä, jota Peetu tuntuu rakastavan myös. Hiukan meinaa meno mennä välillä turhan kovaksi sillä, mutta toistaiseksi on suurimmilta kaatumisilta vielä vältytty. 

Peetu on myös todella upeasti ottanut isoveljen roolinsa vastaan. Hän selvästi rakastaa pikkuveljeään ja suukottelee, sekä halailee häntä paljon. He makailevat usein vierekkäin ja Peetu haluaisi olla koko ajan juottamassa pienelle maitoa ja on halunnut jopa vaihtaa vaipan pikkuveljeltään. Uskon vahvasti, että näistä kahdesta syntyy parhaimmat ystävät!

On ihanaa kyllä seurata miten Peetu hoivaa pienempää. Välillä toki Peetukin haluaa äidin syliin ja esittää vauvaa, mutta se taitaa olla tässä vaiheessa ihan normaalia. Hieman enempi on uhmaakin tullut esiin, kun vauva tuli taloon, mutta onneksi kiukut ei ikinä kohdistu Eeliin. Hyvä isoveli Peetu on ja äidin oma pieni vauva hän on myös ikuisesti! Ja tiivistettynä, Peetulle kuuluu tänäpäivänä erittäin hyvää.

Ristiäishuumaa.

Poikamme ristiäiset olivat viime kuussa ja hänet kastettiin nimeen Eeli Henrik <3 

Ristiäiset sujuivat hyvin, vaikka unohdinkin pasteijat kotiin pakkaseen, eli suolainen tarjottava jäi hieman vähälle. Kukaan ei kuitenkaan valittanut siitä, eli ehkä se ei niin paha moka ollutkaan. Kummeiksi valikoitui yksi parhaimmista ystävistäni, sekä siskoni miehensä kanssa. Saan kyllä olla niin tyytyväinen, että molemmilla pojillani on aivan mahtavat kummit!

Kastetilaisuus oli ehkä hieman liian pitkä, mutta hyvin jaksoi perheen pienimmätkin olla nätisti. Eelikin nukkui melkein koko ajan ja suuria itkuja ei tullut ollenkaan. Kaikin puolin olen tyytyväinen ristiäisiin.

 

Pakko kuitenkin todeta, että onneksi noita juhlia ei kovin usein tarvitse järjestää. Stressaan todella paljon tuollaisia järjestelyitä. Olemme kuitenkin tyytyväisiä nimeen ja komea poikamme ei myöskään ole valittanut nimestään vielä. 

Poika on saapunut.

Terve poika on tosiaan syntynyt 14.4.2017 klo 5.25. Synnytyksen käynnistys aloitettiin 11.4 eli meni taas useampi päivä paikkojen valmistelemisessa, ennenkä poika saatiin maailmaan. Mittoja oli minimiehellä 3950g ja 51cm sekä päänympärys oli 37cm. Ihan potra poika siis. Synnytys ei mennyt ihan putkeen ja synnytystarinaa kirjoitan kyllä kun siihen saan jostain voimia. Nyt olemme kuitenkin jo pojan kanssa kotona ja totuttelemme uuteen arkeen. 

Olemme koko perhe onnellisia ja Peetukin on ottanut uuden tulokkaan vastaan todella mallikkaasti! En voisi olla hänestä ylpeämpi kun ymmärtää niin hyvin tilanteen ja on hellä pientä kohtaan. Peetu taitaa myös olla hieman ylpeä perheen uudesta vauvasta.

Nyt toivotan aivan mahtavaa kevätä kaikille ja minä käperryn hetkeksi vauvakuplaan <3 

Kohta hän on täällä.

Aika on kulunut nopeasti ja on taas kirjoittaminen jäänyt. Neuvolakäyntejäkin on takana muutamia, sekä olen käynyt ylimääräisissä ultrissa. Kerron nyt hiukan tiivistetysti tämän hetkisen tilanteen.

Tänään on rv 37+1

Painoa on kertynyt reilu 73kg

Sf-mitta oli viimeksi huikeat 38cm

Ja verenpaineet ovat matalat edelleen

Kävin eilen koko arviossa ja poika oli kahdessa viikossa kasvanut 600g ja painoi nyt 3554g. Olen ollut siis paino seurannassa, sillä lapsi kasvaa vauhdilla ja lapsivettä on runsaasti. Lääkäri ei ollut kovin huolissaan siitä, että vauva tulisi olemaan yli neljä kiloinen laskettuna aikana, mutta enemmän hän pohti vauvan mahdollisesti isoa päätä. Mitat kuulemma voi heittää paljon, mutta mikäli lapsen pää on niin iso mitä hän on mittailuilla saanut, niin edessä olisi mahdollisesti keisarileikkaus. Näillä näkymin kuitenkin alakautta yritetään ensin ja käynnistys varattiin ensi viikon tiistaille. HUI! Enää on siis tasan viikko siihen, että pieni alkaa tulemaan maailmaan.

Mulla on edelleen suuret pelot tulevaa synnytystä kohtaan, mutta neuvolapsykologi sekä pelkopoli ovat hieman ehkä livittäneet pelkoa. Eniten koen neuvolapsykologista olleen apua ja siellä olen käynyt nyt kaksi kertaa. Odotat jännittyneenä tulevaa, mutta olen kyllä todella onnellinen että pääsen tästä vatsasta eroon. En halua olla mitenkään kylmän kuuloinen, mutta tämä vatsa nyt vaan on yksinkertaisesti niin iso ja olen jatkuvasti kivuissa.

Nukkuminen on täysin mahdotonta kipujen ja vessa reissujen vuoksi, mutta onneksi toistaiseksi olen saanut nukuttua päiväunia.

Tuntuu siltä, että myös Peetu alkaa hahmottamaan paremmin, että vauva on tulossa. Hän silittelee mahaa ja hämmästelee potkuja. Tietää kyllä, että mahassa vauva on ja haluaa sen pois sieltä. Ensi viikolla sen sitten näkee, että miten Peetu ottaa tulevan pikkuveljen vastaan. 

Viimeinen viikko siis jäljellä tätä ja nyt peukut pystyyn, että kaikki sujuu hyvin! Ihanaa kevättä kaikille <3 

Neuvolassa nmr3.

Viime neuvolassa oli myös Peetun 2v neuvola samalla käynnillä. Hieman oli sekavaa kun neuvolatäti kyseli ristiin rastiin minusta ja Peetusta.

Raskausviikko: 31+3
Verenpaine: 107/65
Paino: 69.6kg
Sf-mitta: 31cm
Vauvan syke: 136

Tässä alkaa pikkuhiljaa huomaamaan, että ei ne mahat kovinkaan paljoa toisistaan eroa. Jotenkin olen kuvitellut, että tällä kertaa maha olisi paljon suurempi, mutta ehkä ei niin paljoa olekkaan. Joka paikkaan kyllä kolottaa ja supistuksia tulee päivittäin, mikä poikkeaa edellisestä raskaudesta. Olinhan minä silloinkin kipeä loppua kohden, mutta kyllä nyt on paljon raskaampi olo. Närästyskin tullut kuvioihin ja en muistanutkaan kuinka inhottavaa se oli. 

Peetun odotuksen neuvolasta voit lukea täältä.

Kuten sanoin, Peetun neuvola käynti oli samassa ja hän oli puolessa vuodessa kasvanut 5cm! Minusta se tuntui paljolta, vaikka edelleen poikani on melko lyhyehkö. Pieni ja söpö hän ainakin on. Neukkutäti kehui muten pojan kehitystä, eikä ollut mitenkään huolissaan pojan puheen kehityksestä. Olen kyllä niin onnellinen tuosta reippaasta pojasta! Ja kohta meille siunaantuu toinen pieni <3 En malttaisi enää vaan htään odottaa. Kahdeksan viikkoa on kuitenkin pitkä aika, vaikka toisaalta onkin lyhyt. 

Nyt alkaa menemään höpöttelyksi näin väsyneenä, joten parempi lopetella ja jatkaa taas joskus. 

Peetu 2v!

Tänään pieni poikani on jo kaksi vuotias! Taapero kasvaa ja kehittyy tajuttoman nopeaa vauhtia. Ei sitä kyllä osaa yhtään ajatella kuinka nopeaa aika menee eteenpäin. 

Peetu on hyvän mielikuvituksen omaava pieni haaveilija. Hän rakastaa rekkoja sekä muita isoja autoja. Myös eläimet ovat vieneet tämän pojan sydämen ja etenkin kissat saa Peetun pakahtumaan ilosta. Peetu on herkkä, mutta samalla hyvin vahva luontoinen. Hän puhaltaa omat pipinsä pois, mutta toisen suru saa hänetkin itkemään. Hän on ujo ihmis paljouden keskellä, mutta ei kuitenkaan vierasta. Hän ei puhu vieraille ihmisille, paitsi kiittää aina ruuan jälkeen. Peetu leikkii yksinään pitkiäkin aikoja, mutta tykkää myös leikkiä vanhempiensa kanssa. Lempi leikkejä ovat rekoilla ajo, jääkiekko sekä kokkailu. Yksi uusimpia lemppareita on myös vauva nuken hoivaaminen ja ruokkiminen.

Peetu rakastaa kotitöitä ja haluaa auttaa kaikessa. Hän tiskaa, imuroi, pyyhkii pölyjä sekä korjaa astiat pöydiltä tiskipöydälle. Pitää kuitenkin muistaa, että meidän lyhyehkö kaksi vuotias ei näitä asioita vielä oikein kunnolla osaa, mutta yritystä riittää todella paljon! Hän myös haluaa itse tehdä voileipänsä ja nopeana poikana saattaa ottaa maidon jääkaapista itse. Se maito saattaakin olla sitten lattialla, mutta sitten poika hakee rätin ja pyyhkii jäljet. 

Peetu rakastaa myös veljiään ylikaiken. Hän katselee mieluusti heidän kuvia, sekä ryntää halaamaan jos joku heistä tulee meille. Tietenkin myös erimielisyyksiä pojilla tulee, mutta ne saadaan aina ratkaistua lopulta. Peetulla on tällä hetkellä myös "MUN" kausi, ja kaikki on mukamas hänen. Sen vuoksi pieniä erimielisyyksiä tuleekin helposti, mutta kyllä hän ymmärtää ettei kaikki ole hänen. Uhmaraivoakin jonkin verran on, mutta nyt on taas viikon verran ollut parempi kausi ja kiukut ollut melko vähäisiä.

Kaikella rakkaudella tämä poika on ihana ja rakas meidän koko perheelle <3 Iso pieni mies <3

Hyvää syntymäpäivää Peetu <3 

Uhma tuli taloon.

Peetu täyttää 18 päivän päästä jo kaksi! Siis tajutonta miten aika kuluu nopeasti nykyään. Peetu kasvaa silmissä ja luonne tulee esiin koko ajan paremmin. Peetu ei vielä kauheasti puhu, vaikka yksittäisiä sanoja tuleekin todella paljon. Tällä hetkellä suurin muutos Peetussa on uhma. Tuo ihana uhma on siis saapunut taloomme. 

Peetu on aina ollut ns. "helppo" lapsi ja suurempia kiukkuja ei ole paljoa ollut. Nyt kuitenkin on alkanut tulemaan todella isoja raivokohtauksia, joista en aina ole varma selviänkö niistä. Jos häneltä kielletään jotain mieluista tai puetaan vaatteet päälle väärään aikaan, niin saattaa pienestä ilopilleristä kuoriutua piru esiin! Hän saattaa purra, lyödä, potkia ja riehua sydämensä kyllyydestä. Ja koska minä en hyväksy väkivaltaa, niin on ollut todella vaikea sulattaa noita tilanteita. Olen ollut hyvin hämilläni siitä, että miten minun lapseni voi käyttäytyä noin. Onneksi minulla on ystäviä jotka ovat osanneet tsempata noissa tilanteissa ja olen tajunnut, etten minä tee mitään väärää, vaan se on se pirun uhma. 

Nykyään joudun yhä useammin laskemaan kymmeneen, jotten huutaisi ja toistaiseksi olen onnistunut siinä. Kerran kyllä kiljahdin kun poika pääsi puremaan reiteeni ihon lähes rikki. Olen koittanut pitää poikaa paikoillaan ja jutella hänelle rauhallisesti, mutta se tuntui vain pahentavan tilannetta. Siinä vaiheessa sain pitää häntä 20 minuuttia otteessani, ennenkä hän rauhoittui. Toinen tapani on olla huomioimatta (sitä ilmeisesti ei suositella), ja se tuntuu toimivan meillä paljon paremmin. Tänäänkin raivo alkoi ja Peetu ryntäsi raivoten lattialle, minä siirryin toiseen huoneeseen ja ei aikaakaan kun luokseni tuli taas iloinen ja naurava poika. 

Tämä vanhemmuus tuntuu siis välillä olevan hyvinkin hankalaa, kun pitäisi tehdä aina juuri tietyllä tavalla, vaikka se ei teillä selkeästi toimisikaan. Olen tässä kyllä huomannut, että minä olen se joka lapseni tunnen ja maalaisjärkeä käyttäen uskon selviäväni tästäkin vaiheesta. Pitkää pinnaa ja ystävien tukea tulen varmasti tarvitsemaan, mutta ne taitaakin olla minulla hyvässä mallissa! 

Ja vaikka tuo pieni mies onkin välillä täynnä raivoa, niin on hän silti vaan niin ainutlaatuisen ihana pieni ihminen <3 

Neuvolassa nmr2.

Tarkoitukseni oli kirjoittaa neuvoloiden välissäkin, mutta jotenkin se on vain jäänyt. Tänään kuitenkin kävin taas neuvolassa ja tällä kertaa mukana oli myös lääkäri. Odotin jotenkin perusteellista käyntiä, mutta koko homma olikin ohitse jo alle 20 minuutissa. Ehkä heillä oli kiire, tai sitten uudelleen synnyttäjän kanssa on turha tuhlata kauempaa aikaa. Eniten ihmetytti kuitenkin se, että lääkäri ei tehnyt MITÄÄN sellaista, jota neuvolatäti ei olisi itse voinut tehdä. Eli käynti tuntui normaalilta neuvola käynniltä, mutta eri naama kysymässä samat kysymykset.

Raskausviikko: 27+2
Verenpaine: 99/68
Paino: 65.3kg
Sf-mitta: 29cm
Vauvan syke: 155

Kysyin lääkäriltä pääsenkö jossain vaiheessa vielä kokoarvioon, sillä minua epäilyttää suuri sf-mittani. Lääkäri kertoi ettei hän ainakaan minua lähetä sinne, mutta uskoo pelkopolin kautta tulevan lähete ultraan. Pelkopoli minulla on ensi kuussa, joten pian sekin varmaan selvenee. En tiedä mitä odotin kyseiseltä lääkäri käynniltä, mutta jotain enemmän. Viime raskaudessa näillä viikoilla tehtiin ainakin sisätutkimus ja lääkäri tunnusteli miten päin vauva on. Nyt ei ollut puhettakaan sellaisista. Hiukan jäi harmittamaan, mutta ehkä kuitenkin kaikki oleellinen tuli tehtyä.

Tällä hetkellä nukkuminen on jo tukalaa ja herään monta kertaa yön aikana. Lonkka särky on kovaa, pissahätä jatkuvaa ja vauva möyrii yksiössään todella paljon öisin. Ehkä seuraavaksi saa nukkua kunnolla taas parin vuoden päästä, heh. Supistuksiakin tulee todella paljon päivän aikana ja en ovat epämukavia. Etenkin koiran kanssa lenkillä ollessa huomaan supistuksia tulevan enemmän. Lääkäri oli sitä mieltä, että normaalia on, joten en jaksa sitäkään sitten stressata. Myös kumartuminen ja lattialta ylös nouseminen tuottaa vaikeuksia. Alkaa tämä pötsi olemaan jo sen kokoinen, että tiellä on koko ajan.

Seuraava neuvola on kuukauden päästä ja silloin on samalla käynnillä Peetun 2v neuvola. Myös isyydentunnustus olisi silloin tarkoitus tehdä. Aika kätevää kun sen pystyy nykyään tekemään ennen lapsen syntymää.

Nyt kuitenkin menen pötköttämään sängylle, sillä tämä kovalla tuolilla istuminen sattuu selkään melko ilkeästi.

Peetun raskausajan neuvola kuulumiset voit lukea täältä.

Millaisia lääkäri käyntejä muilla on ollut?