yötyö.

Ensimmäinen yövuoro takana ja voi että tuntu jo toiki raskaalta. Yleensä eka yö on helppo valvoo, mutta jostain syystä nyt ei niin ollut. Vielä yksi yö ja sitten olisikin viikonloppu vapaa. Perjantaina pitäisi lähteä työporukan kanssa juhlimaan pikkujouluja. Eli taas dieetti menee siinä osin kuralle. Tosin ei mulla ole ollut tässä kuussa rahaa salikorttiin joten muutenkin kaikki on vähän epäonnistunut. Perjantaina onneksi tulee palkka ja sitten taas salille olisi tarkoitus päästä.

Kuvat on otettu kahdeksan aikaan aamulla kun tulin yövuorosta kotiin. Ehkä sen silmäpusseistakin huomaa. Noh, yksi yö vielä ja sitten saa rentoutua!

tuleva kenkäaddikti.

Yep. Tänään tuli postissa kauan odottamani kengät. Olen ollut hyvin epäileväinen kenkien tilaamisessa, sillä vaivasenluun vuoksi läheskään kaikki kengät eivät sovi jalkaan. Tänään kuitenkin tuli Zalandolta paketti jossa ihanat kenkäni olivat ja mahtuivat hyvin jalkaan! Ja oi että olivat mukavat kävellä.

En edes muista mitä nuo maksoivat ja niitä ei voi edes käyttää vielä kurakelejen vuoksi, mutta ah että rakastuin <3

Kokeilin jälleen kaverini kameran laatua ja kyllähän se on huomattavasti kännykkääni parempi. Tosin tällä hetkellä käytän puhelimena HTC chacha puhelinta. Nokia Lumiani kun tuppasi häviämään.

Eipä mulla muuta sen tärkeämpää asiaa ollutkaan. Kahdeksalta lähden jälleen yövuoroon rehkimään ja nyt ajattelin ottaa rennosti. Hyvää päivän jatkoa! :)

nykyaika?

Kun olin lapsi, kaikki oli hirveän helppoa ja mukavaa. Leikkimiseen ei tarvittu leluja, tarvittiin hyvä mielikuvitus ja energiaa. Leikimme hevosia, pikkutassua, poliiseja, kirkonrottaa ja vaikka ja mitä. Aina keksittiin jonkin sortin leikki johon kaikki oli tyytyväisiä. Eikä tarvittu leluja.

Kun tässä yksi päivä kuuntelin radiota, siellä pienet lapset kertoivat joululahja toiveitaan ja selkeästi suosikiksi nousi iPhone. Hei ihan oikeasti? Ostavatko todellakin nykyajan vanhemmat pienimmilleen tuollaisen joululahjaksi? Mihin ovat jääneet Barbie ja mutanttininjakilpikonnat? Pikkueläimet oli myös yksi suuri suosikkini.

Äsken minut sai pohtimaan näitä asioita kun katsoin uutisia televisiosta. Uutisankkuri piti kädessään iPadia kertoessaan uutisia. Eikö enää riitä se paperinivaska siinäkään? Sitten pohditaan, että mistä lapset saavat esimerkin. Jos sosiaalinen media jokapuolella alkaa käyttämään näitä iPadeja ja iPhoneja niin kohta kaikilla päiväkoti-ikäisistä, veteraaneihin on kyseisiä vempeleitä joka nurkassa.

Kaikki lasten mielikuvitus on kohta täysin kadonnut. Tulevaisuudessa lapset eivät varmaankaan enää ollenkaan leiki. Ajatus on hyvin surullinen, sillä itselläni oli aivan mahtava lapsuus. Ja juuri se leikkiminen oli suuri osa onnellisuutta.

Ehkä sitä täytyy sitten vain totutella nykyaikaan ja varautua siihen, ettei tulevaisuudessa omatkaan lapset toivo lahjaksi keppihevosta vaan kalliin tietokoneen tai vastaavaa.

viikko takana taas.

On jäänyt tämä kirjoittaminen taas hieman. Viikkopunnitus näytti ettei viime viikolla ole oikeen dieetti pitänyt. Painoa ei ollut yhtään lähtenyt vaan sama lukema kuin viime viikollakin 57.7kg. Jotenkin en saa enää oikeasta rytmistä kiinni vaan tulee syötyä ja juotua vähän mitä sattuu.

Viikonloppuna tuli myös juhlittua hyvän ystäväni synttäreitä. Vissiin oli hyvät juhlat kun puhelinkin katosi siinä rytinässä. Onneksi veronpalautukset on tulossa niin saa ostettua itselleni uuden puhelimen. Tosin edellistäkin puhelinta maksan vielä vuoden verran.

Piti laittaa tähän vielä kuviakin, mutta ne sattuivat katoamaan puhelimeni mukana. Mutta toivottavasti pian pääsee taas uudella puhelimella ottamaan hyviä kuvia:)

punnituspäivä.

Jälleen yksi viikko takana ja edelleen paino on putoamassa. Puntari näytti tänään 57.7kg vaikka ei ole tullutkaan ihan prikulleen noudatettua dieettiä. 

Olin koko viikonlopun yötöissä ja ajattelin että se sekoittaisi sen verran ruokailua, että paino ennemminkin nousisi, mutta hyvä näin:)

Siinä kaksi aikas erillaista kuvaa musta:) Toisessa oon työvaatteissa ja toisessa laittautuneena. Kun kuvia katsoo yhdistävä tekijä on juurikasvu. Kaipaisin päästä parturiin, mutta rahaa ei tällä hetkellä oikein ole. Ehkäpä ensi kuussa sitten pääsee kun tulee veronpalautukset.

pelkotiloja.

Elän siinä uskossa, että kaikki pelkäävät jotain; korkeita paikkoja, hämähäkkejä, pimeää, hammaslääkäriä tai jotain muuta mahdollisesti. Omat pelkoni ovat kaksi viimeisintä tuosta listasta. Pimeän pelko on lievää tai keskivaikeaa, mutta hammaslääkäripelkoni on erittäin suurta ja ahdistavaa.

Viimeviikolla yhtä hampaistani alkoi särkeä ja särki muuten kovaa! Varasin särkyajan ja siellä todettiin että juurihoitoon menee (aika saatiin varattua vasta tammikuun loppuun). Vanhan paikan alta oli juuret tulehtuneet ja paikka poistettiin ja tilalle laitettiin lääkettä ja väliaikainen paikka. Noh, nyt on taas alkanut hammas särkeä vimmatusti ja jouduin varaamaan uuden ajan jonka sain huomiseksi. Itkin jo pelkästään puhelimessa kun kerroin pelostani ja kun minulle kerrottiin että särkyajoille ei ole mahdollista saada minkäänlaista esilääkitystä. Huomiseksi saatiin kuitenkin varattua aika pelkopotilaisiin erikoistuneelle hammaslääkärille. 

Hammaslääkärillä käynti on mulle jotenkin erittäin kamalaa ja pelottavaa. Itken lähes taukoamatta ja huulet vapisevat. Paniikkikohtauksiakin on tullut hoitotoimenpiteiden aikana. Ei siinä ole hammaslääkärinkään silloin helppo hoitaa hampaitani kuntoon. 

Eniten häiritsee kun pelkkä tulevan hammaslääkäri käynnin ajattelu saa minut voimaan huonosti ja pelkäämään. Toivottavasti kaikki sujuisi huomenna hyvin ja lääkäri osaisi asiansa. Toivoa sopii..

puntaripäivä.

Kauhulla odotin tämän aamun punnitusta, mutta häh?? Paino on pudonnut taas? En ymmärrä miksi, sillä en juurikaan ole sen eteen töitä tehnyt. Elikkäs tänään painoa oli 58.5kg. Hiljaa hyvä tulee.

Voin kertoa että kyllä tulee hyvä mieli kun mammarainen töissä kysyi tänään, että olenko laihtunut? Luulin että sitä ei niin hyvin huomaisi, mutta kyllä näköjään muutkin erottaa:) Muutama kilo vielä kun lähtisi niin olisi tavoitepaino kasassa.

Huomenna menenkin sitten aamuvuoroon joten tämä oli nyt pikainen kirjoitelma. Hyvää illanjatkoa!

vaikeuksia.

Kuusi viikkoa takana Liteä. Voin kertoa että ei ole kauhean vahvasti mennyt tämä viikko. On tullut syötyä vähän mitä sattuu ja eilen olin juomassakin. Kaipa se huomenna vaa'assa näkyy.

Olimme töissä kehittämispäivällä ja siellä kävimme kasvitieteellisessä puistossa. Olihan siellä ihan mielenkiintoisia ja hienoja kasveja, mutta en itse henkilökohtaisesti siitä maksaisi.

Huomista punnitusta pelolla odottaen!:)

viikkokatsaus.

Koko viikonloppu meni vähän harakoille taas. Ehkä ei ole niin hyvä idea punnita itseään maanantaisin kun viikonloppu menee niin helposti överiksi. Olihan sitä painoa hiukan lähtenyt mutta ei paljoa. Painoin tänään 58.8kg eli 300 g oli vaan lähtenyt.

Perjantaina olin auttamassa kaveria muutossa ja se homma toimi kyllä hyvin kuntoilusta. Kolmannesta kerroksesta kolmanteen kerrokseen, eikä kummassakaan ollut hissiä. Joten hiki virtasi hyvinkin paljon niitä muuttolaatikoita kantaessa. Muuton jälkeen menin kaverin kanssa elokuviin katsomaan leijonasydän elokuvan ja siinä tuli syötyä hiukan leffakarkkia. Leijonasydän elokuva oli kyllä parempi mitä olisin uskonut. Suosittelen!

Elokuvan jälkeen kaverinkanssa päädyttiin juhlimaan turun yöhön, vaikkakin se ei ollut suunnitelmana. 

Lauantaina sitten oli aika juhlia Halloweenia. Kaveri järjesti halloweenbileet ja tietenkään en voinut olla siellä kuivin suin. Ilta oli mukava ja juomatäytteinen. 

Happy Halloween!