#ystäväkirjahaaste

Sain jo joulukuunlopulla tämän haasteen, mutta toteutus on vähän jäänyt. Haasteen minulle heitti Arjen miljonääri-blogin Johanna. Alunperin haasteen on aloittanut Napsahduksia-blogi. Olen ollut joskus aikoinaan kova täyttämään ystäväpäiväkirjoja, mutta näin aikuisiällä ei ole pahemmin tullut kirjoiteltua. Joten on mukava päästä näin blogin muodossa tätä toteuttamaan.
En haasta ketään tällä kertaa, mutta se tuskin haittaa. Haasteeseen kuului myös laittaa kuvia jotka kuvaavat parhaiten itseään. Katsotaan mitä tuolta koneen uumenista mahtaa löytyä.

1. Pituutesi ilman korkkareita?
- Huimaavat 153,5cm! (ja kyllä, puolikin senttiä on tärkeä)

2. Lempinimesi ja mistä se on peräisin?
- Mulla ei ole ikinä oikein ollut lempinimeä. Ja se on mua jotenkin myös harmittanut.

3. Minkä ruuan valitset lauantai-illalle jos ei tarvitse miettiä kaloreita?
- Pizzaburger :D Se vaan on jotenkin niin mahtava rentoilu mättö!

4. TOP4 asiaa joita arvostat eniten ystävyydessä?
- Lojaalius, henkisesti läsnä oleminen, huumorintaju ja aito kiinnostuminen toisen kuulumisista.

5. Telkkarista: Moderni perhe, Kimmo, Salkkarit, Greyn anatomia vai hottikset?
- Salkkarit tietty!

6. Rakkaimmat harrastukset ja onko sinulla suunnitteilla aloittaa jotakin uutta?
- Tää blogi on varmaan ainut harrastus tällä hetkellä. Ja salilla ois tarkoitus aloittaa käymään taas jossain vaiheessa, kun vaan aika ja raha antaa periksi.

7. Haaveita joiden toivot toteutuvan lähitulevaisuudessa?
- Haluan saada koulunu vihdoin loppuun ja toinen olisi uusi auto!

8. Hattaraa vai pehmistä?
- Pehmis <3

9. Ripsiväri, kestoripset vai naturell?
- Ripsiväri. Tosin oon aina haaveillut kestoripsistä, mut en oo raaskinu hommata.

10. Mottosi?
- "Elä elämäsi hymyillen, hymyile läpi kyynelten"

Pahoittelut kuvista :D Osa on hyvinkin vanhoja, mutta kuvaavat minua mielestäni parhaiten! :)

11kk kuulumiset.

Tänään on tasan kuukausi siihen, että Peetu täyttää vuoden! Jotenkin se on samalla niin outoa, pelottavaa, jännittävää, ihanaa, surullista ja mahtavaa. Tunteet ovat ihan sekaisin kun tämä aika on mennyt niin tajuttoman nopeasti. Peetusta on kasvanut niin mahtava pieni persoona joka jaksaa yllättää joka kerta. Surullista on se, että vauva vuosi on tosiaan kohta ohi. Jännittävää on ajatella uuden ajan alkua ja taaperon äidiksi tulemista.

Tässä kuussa Peetu on:

- Oppinut kävelemään kunnolla
- Oppinut antamaan läpyn (Mikko päätti opettaa tämän hyödyllisen taidon)
- Oppinut sanomaan: kakka, äiti ja yhden veljensä nimen :)
- Ruvennut juttelemaan takaisin (tosin vauvakieltä)
- Tajunnut että laatikoihin voi myös leluja laittaa takaisin
- Löytänyt oman tahdon
- Oppinut tekemään tekoaivastuksia
- Alkanut halaamaan veljiään sekä koiria

Pojalle on myös tulossa ylös kaksi hammasta lisää ja se on ehkä tehnyt hänestä hieman känkkäränkän. Myös öisin on hieman enemmän valvottu ja se laittaa vanhemmat aika koville. Toivotaan nyt että nekin hampaat tulisi pian läpi ja pojan olo helpottuisi <3

,
Peetu näyttää nykyään oman tahtonsa todella selvästi. En tiedä voiko uhma alkaa tässä kohtaa jo, mutta lattialle heittäydytään ja tavaroita paiskitaan kun suututaan. Ja Peetu pahoittaa mielensä useasti päivän aikana. Joskus harmittaa kun kaatuu, toisena hetkenä potuttaa jos ei mahdu sängyn alle ja tietysti eniten ottaa päähän kun joku kielletty esine kielletään ottamasta. Välillä myös heittäydytään maahan ihan muuten vaan itkemään, ilman sen kummempaa syytä.

On tuo poika kuitenkin myös iloinen ja huumorintajuinen. Hän pärisee tai tekee tekoaivastuksia, jonka jälkeen nauraa räkättää päälle. Peetu huutelee jotta saisi huomiota ja kun häneen päin katsoo, niin alkaa poika nauraen kipittää karkuun. Peetu nauttii kun hänen kanssaan leikitään ja luetaan kirjoja, mutta hän viihtyy myös hyvin itsenäisesti touhuten. Ja jos antaa vapaat kädet purkaa vaatekaappia tai dvdhyllyä, niin silloin hän viihtyisi varmaan ikuisuuden. Peetu on sosiaalinen, mutta jos ihmisiä on liikaa, niin saattaa hän hämmentyä. Kuitenkin pian tottuu siihenkin ja lähtee painelemaan ihmisten keskelle.

Ja Mikolle on pakko nostaa hattua. Hän valvoo suurimman osan öistä pojan kanssa, sekä hoitaa poikaa kotona kun minä olen töissä! Tänäänkin oli ruoka melkeen valmista kun kotiin saavuin. On mulla vaan ihana mies! Pakko myöntää että itse en olisi yhtä hyvä kotiäiti kun hän on koti-isä. Tai kyllä minäkin tietenkin pojan hoitaisin, mutta tuskin mitään muuta olisikaan sitten tehtynä kun toinen saapuu töistä kotiin. Eli siksi minun mielestäni Mikko on aivan mahtava! Kiitos <3

10kk kuulumiset voit lukea täältä.

Pulkkamäkeen!

Tänään käytiin ensimmäistä kertaa pulkkamäessä tänä vuonna. Peetu nukkui vaunuissa aluksi hetken, mutta pääsi hänkin lopulta pulkan kyytiin. Taisi hän olla kuitenkin enemmän hämillään kuin innostunut. Mutta Mikon muut pojat olivat kyllä niin innoissaan ja oli hienoa katsella poikien menoa. Vanhin pojista ei ollut kyllä mukana, mutta ehkä ensi kerralla saadaan hänetkin suostuteltua mukaan.

Myös minä pääsin kokeilemaan pulkanlaskua pitkästä aikaa! Ja olihan se aika hieno tunne, vaikkakin jännitti sen verran etten huipulta asti uskaltautunut laskemaan. Tänään oli kyllä niin ihana ja raikas ilma! Ollaan Peetun kanssa oltu aivan liikaa sisällä kun on kovat pakkaset ollut. Ja minä sain ostettua vasta tällä viikolla itselleni talvikengät sekä toppahousut. Nyt ei voi olla enää tekosyitä pysyä sisällä.

Kaiken kaikkiaan oli kyllä mukava päivä! Huomenna taas aamuvuoro töissä ja olisi myös pari koulutehtävää jotka pitää tehdä. Vapaan viikonlopun jälkeen siis paluu arkeen edessä.

P.S. Huomenna Peetu täyttää jo 11kk!!

Kävelevä kokki.

Peetu aloitti kävely harjoitukset 9kk ikäisenä ja nyt on jo tovin osannut kävellä kunnolla. On hassua katsoa pojan kävelyä, kun toinen on kuitenkin niin pieni vielä. Kohta Peetu on jo 11kk ja nykyään kävellään ja jopa juostaan joka paikkaan. Karhukävelyä ei enää juurikaan mennä ja muutenkin on kivempaa päästä nopeasti. Välillä kompastutaan kun jalkoihin ei vielä tajuta katsoa.

Peetu on myös erittäin kiinnostunut kattiloista ja tykkää laittaa sinne tavaroita ja sekoittaa kauhalla. Kenties pojasta on tulossa seuraava huippukokki! Poika tykkää katsella jos joku kokkaa ja ehkä siksi itsekkin haluaa tehdä samaa. Hän myös syö kauhalla kokkailujansa ja se on kyllä huvittavaa.

Itse en tykkää että kattilat on mukana pojan leikeissä, mutta olen vähän lipsunut kun onhan tuo nyt hellyyttävä kokkaillessaan. Ja Peetu myös voi leikkiä kauankin yksinään jos saa kokkailla kattiloiden kanssa.

Kävely ja kattilat ovat siis tällä hetkellä paras juttu! Kengät jalassa poika ei vielä suostu kävelemään, mutta eiköhän sekin taito löydy jossain vaiheessa. Nopeasti tuo pieni mies kyllä kasvaa ja kehittyy. En ole tajunnut, että mitä kaikkea tuollainen mini-ihminen voikin jo osata ja ymmärtää!

Huone pojalle.

En ole koskaan ollut mikään kauhean kova sisustamaan. Tai olen halunnut sisustaa, mutten ole osannut. Nyt kun pojalla on oma huone, olen hieman innostunut sitä laittamaan. En juurikaan pidä tapeteista jotka huoneessa on, mutta vuokrakämppää en viitsi sen enempää laittaa. Myös huonekalut ovat olleet kovin tylsiä, mutta onneksi on keksitty dc-fix! Lupasin aikasemmin laittaa kuvia kun huone olisi valmis, ja nyt se alkaa olemaan mieleiseni melko valmis. Tuo sohva on kyllä järkky, mutta saa olla siellä niin kauan kunnes keksitään joku parempi ratkaisu.

Huoneen värit ovat musta, valkoinen ja punainen. Saatiin mattokin onneksi hommattua ennen joulua ja halvallakin vielä. Uskon että tämä huone tulee olemaan mulle ikuisuus projekti, mutta nyt ainakin hetken voin hengähtää ja antaa olla tuolla tavalla. Uusi lelulaatikko pitäisi vielä joskus hommata, mutta sekin saakoon odottaa.

Peetun huone on myös hyvin jouluun sopiva tällä hetkellä. Ja noista perhosista tykkään tosi paljon, vaikkakin ne meinaavat irrota seinästä aina välillä. Mutta söpöjä ne on!

Mitäs mieltä olette?