Pienen ihmisen juhlat.

Juhlimme Peetun synttäreitä 27.2. ja voisin kehua juhlia onnistuneiksi. Vieraita oli kutsuttu yhteensä 19 ja siihen lisäksi vielä Mikon lapset, niin kaaos oli taattu. Onneksi olin kuitenkin sen verran järkevä, etten änkenyt koko porukkaa samaan aikaan meille! Juhlat oli siis jaettu kahteen osaan ja hyvä niin. Eka porukka saapui klo 13 ja seuraava satsi klo 16. Tarjottavat tuntuivat kelpaavan ja ihmiset viihtyivät. En osaa sen enempää kertoa sanoin, joten kuvat saa puhua puolestaan.

Pienestä pojastani on kasvanut aivan mahtava pienisuuri taapero <3 Kiitän kanssa juhlijoita lahjoista ja seurasta! Aivan mahtava päivä oli!

Taaperoimettäjä.

Kun tulin raskaaksi, totesin kavereilleni imettäväni maksimissaan puoli vuotta. Muistan ajatelleeni, että yli puoli vuotiaan imetys olisi jo hassua. Korvike on keksitty, joten miksi ei? Kyllähän se vauvakin jo vieroittaa itsensä siinä vaiheessa, tai viimeistään 10kk iässä. Aika kuitenkin vierähti ja poika kasvoi rinnalla. Siis puoli vuotiashan on vielä ihan pieni! Äidin läheisyys ja rinta oli hänelle selkeästi tärkeä ja tarpeellinen. No sitten päätin seuraavan tavoitteen ja se olisi vuoden ikä. Eihän nyt kukaan tuttunikaan ole imettänyt niin vanhaa lasta. Tietääkseni. Taapero imetys oli jotenkin mielestäni todella kummaa ja ajatus siitä ahdisti. Minä en ikinä voisi imettää yli vuoden vanhaa.

Jos sanon imetyksen olleen helppoa niinkuin heinänteko, valehtelisin. Jos sanoisin sen olleen todella vaikeaa, valehtelisin taas. Imetys on ollut... hmm, mielenkiintoinen kokemus. Välillä se on ihanaa, toisinaan hirveää. Onneksi kuitenkin se on ollut ihanaa useammin kuin hirveää. Läheisyys, rakkaus, hymy, ilo, riemu, lohtu, turva ja ties mitä muuta on tuo imetys tuonut pienelle pojalle, sekä tälle äidille. Noita hetkiä on monta kertaa päivässä ja se on ihanaa! Huonot hetket ovat olleet kausi luontoisia ja siten ohimeneviä. Aluksi petyin rintakumiin jota jouduin käyttämään. Pidin itseäni huonona äitinä ja olin varma ettei imetys onnistuisi kauaa. Kun kumista onneksi pääsin eroon ja imetys sujui hyvin, niin jossain kohtaa imetys alkoi olemaan todella kivuliasta. Olin hämilläni, sillä minulle oli kerrottu ettei imetys enää alun jälkeen ole kivuliasta. Syy kivulle kuitenkin löytyi ja se oli sammas. Sammas, josta kukaan ei ollut ikinä kertonut. Sain sen hoidettua ja pitkään imetys oli ihanaa taas. Peetu taisi olla 8 kuukauden ikäinen jolloin alkoi pureminen. Itkin lähes joka imetyskerta ja aloin pelkäämään tulevaa imetystä. Tietämättömyys kivun loppumisen ajankohdasta oli hirveää. Kuukauden sitä kesti ja sitten se viimein jäi pois. Nyt pojan ollessa yli vuoden ikäinen, ei imetyksessä ole ongelmia. Se on meidän kahden hetki, jolloin saadaan olla ihan lähekkäin ja nauttia. Pusu otsalle, johon vastaa pieni hymy kulmien alta.

Suurin ongelma on minulle tainnut olla julki-imetys. Olen tainnut imettää julkisesti ehkä maksimissaan viisi kertaa ja toistaiseksi en ole sinut sen asian kanssa. Ehkä joskus jos minulle toinen lapsi siunaantuu niin saan siihenkin asiaan lisää varmuutta. Nyt on enää turha kuvitellakkaan, että oppeisin imettämään julkisesti, sillä poika ei keskity ihmis hälinässä yhtään siihen ruokailuun :D 

Kaiken kaikkiaan imetys on antanut minulle todella paljon! Olen yllättynyt siitä, miten luonnolliselta tuntuu imettää yli vuoden ikäistä. Olen todella iloinen, että olen onnistunut imetyksessä näinkin pitkään. Kuitenkin tällä hetkellä odotan ja toivon Peetun alkavan hiljalleen vieroittavan itseään rinnasta, sillä en millään itse haluaisi toisen puolesta sitä päätöstä tehdä. Itse olisin siis valmis lopettelemaan tätä meidän imetystaipaletta, mutta Peetu on ilmeisesti tissimiehiä ja haluaa nauttia vielä jonkin aikaa. Suotakoon se hänelle vielä jonkin aikaa<3

Tässä minä nyt olen, taaperoimettäjä. Ja pakko sanoa olevani ylpeä siitä! Tämä on ollut hieno matka ja olen kiitollinen sen onnistumisesta. Palkintona on tyytyväinen pieni poika. Imetys, niin ihmeellisen ihana asia! <3 

Peetu 1v!

Tänään on se päivä kun pieni vauvani on muuttunut taaperoksi. On ihan hullua, miten tämä vuosi on vierähtänyt nopeasti!

Peetu on pieni ja suloinen taapero.
Peetu kiitää kovaa vauhtia eteenpäin kun jotain mielenkiintoista on näköpiirissä.
Peetu rakastaa halailua ja osaa matkia eri eläimien ääntelyjä.
Peetu suuttuu jos sukka ei lähde jalasta tai jos hän ei mahdu koloon joka on leveydeltään 5cm.
Peetu tulee eteiseen vauhdilla, kun kuulee äidin tulleen töistä kotiin.
Peetu itkee jos kaapin ovi ei aukeakkaan.
Peetu nauraa kun isä hölmöilee hänen kanssaan.
Peetu höpöttää paljon, mutta uudessa tilanteessa on hiljainen ja tutkailee ympärilleen varovasti.
Peetu ei ole pitkävihainen, vaan unohtaa nopeasti harmituksen aiheen.
Peetu on tissimaakari.
Peetu tanssii heti jos mieleinen kappale alkaa soimaan.
Peetu tykkää katsella ikkunasta ulos ja vilkutella ohikulkijoille.
Peetu haluaa syödä kaikkea mitä muutkin.
Peetu rakastaa veljiään ja vanhempiaan.

Kuvat joka kuukaudelta <3

On hienoa nähdä pojan kehitys. Hän yllättää joka päivä keksimällä jotain uutta ja kivaa. Peetu on alkanut piilottelemaan tavaroita joka puolelle, mutta onneksi toistaiseksi äiti on löytänyt kaiken tarvitsemansa, heh. Tavaroiden vieminen paikasta A paikkaan B on myös todella kiva leikki. Peetu tykkää kokata ruokaa isänsä kanssa ja myös yksinään leikkii kattilan kanssa innoissaan.

Tämä vuosi on ollut kaikin puolin mahtava ja niin erilainen kuin mikään muu vuosi. Olen kasvanut äidiksi ja myös aikuistunut hivenen lisää. Peetu on opettanut minut rakastamaan ja arvostamaan aivan uudella tavalla. En väitä, että vuosi olisi ollut helppo. Ei, se on ollut ajoittain hyvinkin haastava. Mikon kanssa on ollut enemmän riitoja sekä valvotut yöt ovat saaneet kaikki kiukkuisiksi. Kuitenkin kaikki on ollut sen arvoista! Peetu on mullistanut maailmani niin ihanalla tavalla, että olen mielestäni muuttunut paremmaksi ihmiseksi. Ilman Peetua olisi elämäni hyvinkin erilaista, ja ei hyvällä tavalla. Peetu täydentää minua ja en haluaisi vaihtaa päivääkään<3

Peetulla oli eilen 1-vuotis neuvola ja vihdoin on ylitetty 9kg paino! Tätä olen odottanut, kun se painon nousu on ollut niin hidasta. Peetulle laitettiin myös rokotteita kolme kappaletta ja ne menivät melko hyvin. Peetu oli niin väsynyt, ettei ilmeisesti oikein jaksanut laittaa hanttiin. Peetulla on tänään ollut kumetta, mutta toivotaan että sivuoireita ei sen enempää tulisi.

Aamulehden lukukin on Peetun mielestä suurta huvia, vaikka väsyttäisikin. Olen onnellinen, olen kiitollinen ja se on tuon vuoden vanhan taaperon ansiota <3 Kiitos Peetu, että juuri minä saan olla sinun äitisi! <3

Hyvää syntymäpäivää rakas poikani <3

Kuumeilua, flunssaa etc.

Tämä viikko on ollut henkisesti ja fyysisesti todella raskas. Meillä on koko perhe ollut kipeänä. Ensiksi Mikon yksi poika oli meillä kipeänä, siitä sitten Mikolla nousi kuume sunnuntaina ja minulle tiistaina. Ehdimme jo toivoa, että Peetu säästyisi, mutta keskiviikkona hänelläkin oli korkea kuume. On kyllä raskasta itse kipeänä hoitaa vielä pientä samalla. Onneksi Peetu on kuitenkin syönyt koko ajan hyvin ja ei ole tarvinnut stressata siitä yhtään. Mutta hän on ollut kyllä todella itkuinen ja väsynyt. Itsekkin kuumeessa itken helposti, joten ei nytkään kyyneliltä säästytty. Yhdessä itkimme sylikkäin pahaa oloa pois.

Olen kuullut monien sanovan, ettei lapsen edessä saisi itkeä. En oikein ole ikinä ymmärtänyt syytä siihen. Onko se huono asia, että näyttää tunteensa? Onko se paha juttu, että näyttää kun oikeasti sattuu tai harmittaa? Minä olen aina ollut herkkä ihminen ja tiedän että Peetu tulee näkemään itkujani varmasti jatkossakin. Tietenkin on asioita joista lapsien ei tarvitse murehtia ja silloin itken itkuni vessassa. Mutta muuten aion opettaa pojalleni, että itkeä saa ja pitääkin välillä. Ilosta, surusta, onnesta, tai mikä ikinä itkettääkään.

Toivotaan sairastelun olevan nyt taas vähäksi aikaa meiltä kaikiltä ohitse. Yskä vaivaa edelleen jokaista, mutta se onkin monesti se sitkein oire. Peetu on ollut tänään kuumeeton ja ehkä huomenna voisi jo uskaltautua uloskin. Täytyy katsella miltä Peetu vaikuttaa. Minulla on huomenna iltavuoro ja toivon, että vointi pysyisi hyvänä.

Onneksi tuo pieni muru vaikutti tervehtyvän meistä kaikista nopeiten! Nyt paluu taas normaali arkeen. Hyvää tulevaa viikkoa kaikille! Toivotaan että ensiviikko on meilläkin parempi :)