Uhma tuli taloon.

Peetu täyttää 18 päivän päästä jo kaksi! Siis tajutonta miten aika kuluu nopeasti nykyään. Peetu kasvaa silmissä ja luonne tulee esiin koko ajan paremmin. Peetu ei vielä kauheasti puhu, vaikka yksittäisiä sanoja tuleekin todella paljon. Tällä hetkellä suurin muutos Peetussa on uhma. Tuo ihana uhma on siis saapunut taloomme. 

Peetu on aina ollut ns. "helppo" lapsi ja suurempia kiukkuja ei ole paljoa ollut. Nyt kuitenkin on alkanut tulemaan todella isoja raivokohtauksia, joista en aina ole varma selviänkö niistä. Jos häneltä kielletään jotain mieluista tai puetaan vaatteet päälle väärään aikaan, niin saattaa pienestä ilopilleristä kuoriutua piru esiin! Hän saattaa purra, lyödä, potkia ja riehua sydämensä kyllyydestä. Ja koska minä en hyväksy väkivaltaa, niin on ollut todella vaikea sulattaa noita tilanteita. Olen ollut hyvin hämilläni siitä, että miten minun lapseni voi käyttäytyä noin. Onneksi minulla on ystäviä jotka ovat osanneet tsempata noissa tilanteissa ja olen tajunnut, etten minä tee mitään väärää, vaan se on se pirun uhma. 

Nykyään joudun yhä useammin laskemaan kymmeneen, jotten huutaisi ja toistaiseksi olen onnistunut siinä. Kerran kyllä kiljahdin kun poika pääsi puremaan reiteeni ihon lähes rikki. Olen koittanut pitää poikaa paikoillaan ja jutella hänelle rauhallisesti, mutta se tuntui vain pahentavan tilannetta. Siinä vaiheessa sain pitää häntä 20 minuuttia otteessani, ennenkä hän rauhoittui. Toinen tapani on olla huomioimatta (sitä ilmeisesti ei suositella), ja se tuntuu toimivan meillä paljon paremmin. Tänäänkin raivo alkoi ja Peetu ryntäsi raivoten lattialle, minä siirryin toiseen huoneeseen ja ei aikaakaan kun luokseni tuli taas iloinen ja naurava poika. 

Tämä vanhemmuus tuntuu siis välillä olevan hyvinkin hankalaa, kun pitäisi tehdä aina juuri tietyllä tavalla, vaikka se ei teillä selkeästi toimisikaan. Olen tässä kyllä huomannut, että minä olen se joka lapseni tunnen ja maalaisjärkeä käyttäen uskon selviäväni tästäkin vaiheesta. Pitkää pinnaa ja ystävien tukea tulen varmasti tarvitsemaan, mutta ne taitaakin olla minulla hyvässä mallissa! 

Ja vaikka tuo pieni mies onkin välillä täynnä raivoa, niin on hän silti vaan niin ainutlaatuisen ihana pieni ihminen <3 

Neuvolassa nmr2.

Tarkoitukseni oli kirjoittaa neuvoloiden välissäkin, mutta jotenkin se on vain jäänyt. Tänään kuitenkin kävin taas neuvolassa ja tällä kertaa mukana oli myös lääkäri. Odotin jotenkin perusteellista käyntiä, mutta koko homma olikin ohitse jo alle 20 minuutissa. Ehkä heillä oli kiire, tai sitten uudelleen synnyttäjän kanssa on turha tuhlata kauempaa aikaa. Eniten ihmetytti kuitenkin se, että lääkäri ei tehnyt MITÄÄN sellaista, jota neuvolatäti ei olisi itse voinut tehdä. Eli käynti tuntui normaalilta neuvola käynniltä, mutta eri naama kysymässä samat kysymykset.

Raskausviikko: 27+2
Verenpaine: 99/68
Paino: 65.3kg
Sf-mitta: 29cm
Vauvan syke: 155

Kysyin lääkäriltä pääsenkö jossain vaiheessa vielä kokoarvioon, sillä minua epäilyttää suuri sf-mittani. Lääkäri kertoi ettei hän ainakaan minua lähetä sinne, mutta uskoo pelkopolin kautta tulevan lähete ultraan. Pelkopoli minulla on ensi kuussa, joten pian sekin varmaan selvenee. En tiedä mitä odotin kyseiseltä lääkäri käynniltä, mutta jotain enemmän. Viime raskaudessa näillä viikoilla tehtiin ainakin sisätutkimus ja lääkäri tunnusteli miten päin vauva on. Nyt ei ollut puhettakaan sellaisista. Hiukan jäi harmittamaan, mutta ehkä kuitenkin kaikki oleellinen tuli tehtyä.

Tällä hetkellä nukkuminen on jo tukalaa ja herään monta kertaa yön aikana. Lonkka särky on kovaa, pissahätä jatkuvaa ja vauva möyrii yksiössään todella paljon öisin. Ehkä seuraavaksi saa nukkua kunnolla taas parin vuoden päästä, heh. Supistuksiakin tulee todella paljon päivän aikana ja en ovat epämukavia. Etenkin koiran kanssa lenkillä ollessa huomaan supistuksia tulevan enemmän. Lääkäri oli sitä mieltä, että normaalia on, joten en jaksa sitäkään sitten stressata. Myös kumartuminen ja lattialta ylös nouseminen tuottaa vaikeuksia. Alkaa tämä pötsi olemaan jo sen kokoinen, että tiellä on koko ajan.

Seuraava neuvola on kuukauden päästä ja silloin on samalla käynnillä Peetun 2v neuvola. Myös isyydentunnustus olisi silloin tarkoitus tehdä. Aika kätevää kun sen pystyy nykyään tekemään ennen lapsen syntymää.

Nyt kuitenkin menen pötköttämään sängylle, sillä tämä kovalla tuolilla istuminen sattuu selkään melko ilkeästi.

Peetun raskausajan neuvola kuulumiset voit lukea täältä.

Millaisia lääkäri käyntejä muilla on ollut?