pojat on poikii.

Viime viikonloppuna Mikon pojat olivat meillä ja he halusivat uimaan. Aurinko ei paistanut ja meitä oli niin paljon että piti mennä kahdella autolla, mutta kivaa oli! Peetu ei vielä päässyt uimaan kun tuo vesi oli ihan jäätävän kylmää. Mutta onneksi muut lapset tarkenivat ja heillä oli hauskaa. 

Milloin minustakin on tullut niin vanha, että en tarkene uida kesällä? Toki voisin syyttää tätä kylmää kesääkin. Olen kyllä tyytyväinen että meillä on kaksi autoa, sillä eihän me muuten voitaisi yhdessä mennä minnekkään kun Mikon lapset ovat paikalla. Ja minusta on kiva tehdä jotain muuta kuin kyhnöttää kotona kuluttamassa sohvaa. 

Toivottavasti ensi kerralla kun pojat tulevat meille niin sääkin suosisi paremmin! Mutta nautitaan nyt tästä kesästä mikä meille on suotu, voisihan sitä olla huonomminkin ja sataa vaikka lunta :)

kasvava pieni mies.

On jotenkin samaan aikaan pelottavaa, ihanaa, jännittävää ja surullista, kun tuo poika kasvaa niin kovaa vauhtia. Tänään katselin pojan touhuja kun hän hääräsi lattialla, ei mennyt kauaa kun poika olikin kaksi metriä siirtynyt ja kököttikin pyykkitelineen alla. Kunnolla ei tuo osaa vielä ryömiä, mutta möhkii itseensä taaksepäin ja välillä vähän eteenkinpäin. Vähän on sellainen olo että sitten kun Peetu lähtee liikkeelle niin sitä ei pysäytä mikään.

Peetulle on kehittynyt myös aivan mahtava oma persoona. Hän on yleistyytyväinen vauva. Hän itkee vain väsyneenä ja nälkäisenä, silloin tietää hyvin miten saa pojan rauhoitettua. Peetu nauraa myös paljon hänen mielestään hauskoille asioille. Esimerkiksi kun äiti esittää räjähdysefekti äänen, on se hyvin hauskaa, tai kun isä riehuttaa koiraa niin poika nauraa räkättää kovaan ääneen. Jos Peetu on juuri herännyt, menee hänellä 5-10minuuttia heräämiseen ja sitä ennen ei hymyillä tai kommunikoida (tullut siinä äitiinsä). Peetu ei pelästy helposti ääniä, mutta kun pelästyy niin saattaa alahuuli alkaa vapattamaan. Siitäkin toivutaan kyllä nopeasti.

Odotan innolla millainen mies Peetusta kasvaa. Joka päivä on erilainen ja olen kiitollinen tuosta pienestä aarteesta joka on meille suotu<3

viikkokatsaus.

Ensimmäinen viikko dieettiä takana ja voin sanoa että olen tyytyväinen. Painoa oli tippunut 1.7kg ja painan siis nytten 63.2kg. Toki punnittaessa oli vaatteet päällä ja ei ollut aamupaino eli ei ihan totuutta vastaa, mutta näkee ainakin painon pudotuksen määrän. Viikko on mennyt muuten hyvin ja olen pystynyt syömään mitä kuuluukin, mutta vaikeuksia on tuottanut syödä tarpeeksi usein. Välillä on ruokailut venahtanut, mutta onneksi tuloksia tulee silti.

Ryhmän tuki on kyllä yksi suuri juttu joka on minua auttanut ja uskon siitä olevan suurta apua jatkossakin. Tänään maistelimme tapaamisessa eri vaihtoehtoja mitä voi myös tilata. Siihen kuului välipala patukka, keitto ja erimakuiset sheikit. Kaikissa oli kyllä ihan hyviäkin vaihtoehtoja, mutta tällä kertaa kukkaro on sitä mieltä että tilaan vain lisää shakea. Tällä hetkellä makuna jota juon on vanilja ja olen pitänyt mausta kyllä yllättävän paljon. Seuraavaksi tilaan suklaan joka myös maistui mielestäni hyvältä.

Olen aloittanut myös treeniohjelman Wii Fit:in avulla. Hauskaa ja tehokasta treenausta ja tuo ohjelma kestää 9 viikkoa. Pelin avulla tulee liikuttua myös sateisina päivinä ja se siitä tekeekin niin mainion. Käyn myös lenkillä säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta kuitenkin useamman kerran viikossa.

Välillä Peetu toimii hyvänä painona vaikkakin ei koko treeniä jaksa läpi mennä hänen kanssaan. Onneksi Peetu viihtyy myös hyvin lattialla tai sitterissä katsomassa kun äiti näyttää hölmöltä.

Nyt voin hyvällä mielellä jatkaa eteenpäin ja motivaatio vaan kasvaa! Nyt laitetaan liha liikkumaan ja katsotaan kumpi menee suuhun, suklaa vai porkkana! :)

p.s. kuka arvaa mitä meillä syötiin ;)

millainen äiti?

Kun sain tietää olevani raskaana ja että minusta tulisi äiti, oli minulla päässäni valmiina ajatukset miten lapseni kasvatan. Olin varma, että pysyn päätöksissäni ja en kadu mitään mihin ryhdyn. Sanoin kaikille että tiedän kyllä, että vasta kun itse kokee niin tietää millä tavalla toimii. Mutta en siltikään kunnolla uskonut siihen vaan olin vakaasti päättänyt mitä tuleman pitää ja uskoin kaiken sujuvan ongelmitta. Ja jos ongelmia tulisi niin oli minulla ratkaisut niihinkin.

Millainen äiti minusta piti tulla:

Perhepeti
Siis tuo on EHDOTON nounou! Minä en ole ikinä nukkunut äitini kanssa joten miksi minun lapseni ei myös nukkuisi omassa sängyssään. Siitä on kuulemani mukaan myös niin mahdottoman vaikea totuttaa lapsi omaan sänkyyn nukkumaan joten minun lapseni nukkuu heti omassa sängyssään.

Tutti ja sen käyttö
Minun lapseni ei syö tuttia. Eihän siitä ole mitään hyötyäkään? Miksi väkisin antaa lapselle kuminpala jauhettavaksi kun hyvin pärjää ilmankin? Ja sitä paitsi tutista vierottaminen on vähintään yhtä hankalaa kuin perhepedistäkin.

En huuda
Äitini ei ole koskaan huutanut minulle enkä minä hänelle. En pidä huutamisesta ja en koe että siitä olisi mitään hyötyä. Joten miksi huutaisin lapselleni?


Leikin ja huomioin
Olen lapsen vierellä koko ajan ja leikin ja huomioin. Lapsi tarvitsee paljon rakkautta ja leikkikaverin. Kyllä mulla nyt äitinä on aikaa ja tahtoa istua vauvan vieressä aina kun vauva on hereillä.

Imetän max puoli vuotta
Helppoa kun on maito mukana, mutta onhan puolta vuotta vanhempi jo iso imetettäväksi. Imetyksenkin voi lopettaa kun vaan lakkaa imettämästä! Peace of cake! Pullo on keksitty.

Millainen äiti minusta on tullut:

Perhepeti
Ekat kuukaudet vauva nukkui omassa sängyssään ja otin hänet viereen vasta noin kuuden aikaan aamulla. Sitten alkoikin neljän kuukauden hulinointi ja herättiinkin se 10 krt yössä. Ei ollutkaan enää itsestään selvää että poika nukkuu omassa sängyssään. Oman jaksamisen vuoksi otin pojan aluksi vierelle kolmen, sitten kahden ja lopulta yhden aikaan. Ja nyt ollaankin melkeen pari viikkoa nukuttu koko yö perhepedissä. Ja ei siksi että on pakko, vaan siksi että tuhiseva poika vieressä on ihana <3

Tutti ja sen käyttö
Oi voi kumpa poika huolisi tutun edes öisin, mutta ei niin ei. Ei ole tuttiin oppinut vaan äidin tissi on se kivempi tutti josta ei luovuta!

En huuda
Tässä olen edelleen samaa mieltä ja pojalleni en huuda. Tosin katsotaan pari vuotta eteenpäin että saanko syödä sanani silloin kun pahin uhma iskee:)

Leikin ja huomioin
Rakkautta ja huomiota poika saa kyllä paljon, mutta usein huomaan miten hän yksinään viihdyttää itseään leikkimatolla ja minä istun koneella. Huono omatunto siitä tulee, mutta niin kauan kun poika itsekseen viihtyy niin minusta se on vaan hyvä kun ajattelee tulevaisuuteen. Ei aina äitikään kerkeä leikkimään.

Imetän max puoli vuotta
Hahahah! Joo niimpä niin. Imetän sen aikaa kun imetän, se ei ole tällä hetkellä minusta kiinni. Poika ei huoli pulloa eikä tuttia joten ei siinä auta muu kuin imettää. Nokkamukista tykkää juoda mutta yleensä sylkee kaiken pois ja pelleilee vaan. Ja jos totta puhutaan niin hiukan haikealta tuntuu ajatus siitä kun joskus joutuu imetyksen lopettamaan.

Millainen äiti haluan olla:

Minä aion rakastaa lastani ehdoitta. Aion olla lapseni tukena asiassa kuin asiassa ja pitää huolen että hän uskaltaa tulla aina kotiin vaikka olisi tapahtunut mitä. Haluan että lapseni luottaa minuun ja ei pelkää. Haluan että hän voi ylpeänä esitellä kavereilleen, että tuossa on minun äiti. Haluan olla paras äiti lapselleni ja niin aion ollakkin!

Voin siis kertoa ettei kaikki mene ihan niinkuin elokuvissa. Suunnittelu on melko turhaa ja joka päivä opin jotain uutta itsessäni. Luotan kuitenkin että minä onnistun äitinä olemisessa ja aion siinä asiassa parhaani! En välitä vaikka kaikki ei menisi juuri niinkun suunnittelin vaan nautin tästä ja nyt. Olenhan kuitenkin vain ÄITI <3

elämäntapaprojekti.

Maanantaina alkoi mulla eräänlainen elämäntapaprojekti. Aloitin sellaisessa pienessä ryhmässä Wellness dieetin. Meidän ryhmässä kaikki olivat äitejä ja jokaisella taisi olla ruokatottumiksissa parannettavaa, sekä raskauskiloista myös olisi hyvä päästä eroon. Ryhmä vaikutti mukavalta ja kaikilla oli motivaatio korkealla.

Dieetin pääidea on tietenkin terveellinen ruokavalio. Aterioihin kuului paljon salaattia ja se mua ehkä eniten jännittää että miten minä, lihansyöjä, opin täyttämään lautasen salaatilla. Kerran päivässä on myös tarkoitus juoda shake joita oli makuina suklaa, mansikka ja vanilja. Itselläni on tuo vanilja tällä hetkellä käytössä ja yllätyin kuinka hyvää se todellisuudessa olikin. Monelle suositeltiin myös eräänlaista vitamiini pakettia jota itse en imetyksen vuoksi voinut ottaa.

Dieetissää saa juoda maitoa ja syödään oikeastaan perusruokaa. Ainoat mitä ei suositeltu oli leipä ja peruna, myöskään iltapalaa ei tässä dieetissä ole. Tarkoitus on että tästä jää elämäntapa ja ettei kaikki pudotettu paino tule heti dieetin jälkeen takaisin.

Olen erittäin toiveikas ja innostunut tästä vaikkakin jännittää miten onnistun tuota salaattia syömään niin paljon kuin tarvitsee. Mutta ehkä tämä eka viikko on vähän hakemista ja sitten kun pääsee hommaan kunnolla kiinni niin alkaa sujua.

Lähtöpainoni oli 64.9kg ja kun sitä pituutta ei ole siunaantunut kuin se 153.5cm niin varaa on pudottaa. Muutama kilo pois niin kaikki raskauskilot on selätetty. Ja mielellään saisi se paino pudota alle 60kg.

Nyt sitten peukut mulle pystyyn että pysyn terveellisellä tiellä ja että saan takapuolen ylös sohvalta! :)

5kk neuvola.

Tänään käytiin neuvolassa ja todettiin että painon nousu on hidastunut joten kahden viikon päästä mennään punnitsemaan uudestaan. Neuvolatäti ei kuitenkaan ollut kovin huolestunut kun huomasi kuina paljon poika liikkuu ja touhuilee. Ihmekkös paino nousee hitaammin kun Peetu niin paljon huitoo ja pyörii ja potkii. Peetu sai myös rokotteet ja tällä kertaa Mikko oli pitämässä kiinni pojasta etten minä itkullani pahenna pojan paniikkia. Kaikki sujui kuitenkin hyvin ja Peetu itki vain hetken ja rauhoittui nopeasti.

Tässä kuussa Peetu on:

- Päässyt maistamaan kaikenlaisia soseita ja puuroja
- Todennut että varpaat on hyvän makuisia
- Oppinut kääntymään selältä mahalleen
- Oppinut konttaus asennon (tosin ei vielä tiedä miten siitä edetään)
- Seurailee koiria hirveästi ja haluaa koskea (repiä turkkia)

Peetu ei enää kauheasti pysy leikkimatollaan vaan pyörii siinä lähistöllä. Kunnolla ei osaa vielä ryömiä mutta kummasti on aina siirtynyt leikkimatolta pois.

Neuvolassa kehuttiin Peetun reippautta ja korttiinkin kirjoitti: Ihana poika! Ja niinhän tuo onkin<3 Keneen lie tullut.

4kk kuulumisia voit lukea täältä.

mitä kuuluu.

Peetu täytti eilen 5kk ja huomenna kirjoitankin sitten neuvola kuulumisia ja mitä kaikkea poika on oppinut. Huomenna minulla alkaa myös eräänlainen dieetti karistamaan loputkin raskauskilot ja ehkä opin myös syömään oikein. Kirjoitan siitäkin myöhemmin lisää kun tiedän enemmän.

Peetu kasvaa hurjaa vauhtia ja kohta tuo jo jouksentelee ympäriinsä. On se vauva aika kyllä niin lyhyt! Tuntuu ettei Peetukaan ole enää mikään vauva vaan iso poika jo <3

Välillä on huvittavaa nukuttaa Peetua kun aluksi hän naureskelee ja touhuilee, sitten hän tajuaa että mikä on homman nimi ja vääntää itkua sen 20 sekuntia jonka jälkeen nukahtaa. Toistaiseksi nukuttaminen on siis helppoa kyllä. Päiväunet saisivat vaan kestää vähän pidempään. Tällä hetkellä Peetu nukkuu päivällä 15min-1h putkeen. Yölläkin heräillään edelleen aika tiuhaan vaikka soseita syödään aika hyvin jo. Tosin Peetu on nirso eikä oikeen puuro maistu niin illalla ei saa kovin tukevaa ateriaa pohjalle. Edelleen imetän, mutta enimmäkseen poika pärjää soseilla päivisin. Yöllä sitten se tissi maistuu enemmänkin.

Kävimme eilen päiväreissulla Pori jazzeilla sekä Mikon sukulaisilla ja Peetu oli siellä tosi nätisti. Nukkui automatkat kumpaankin suuntaan ja jaksoi olla reissussa hyvin. Hiukan oli sateista ja vilposta, mutta silloin poika pääsi äidin paidan sisälle matkustamaan ja poika tykkäsi :)

Nyt rentoudun vielä hetken kun Peetu nukkuu joten huommiseen! :)

uutta ilmettä.

Olen nopea kyllästymään hiustyyliini ja tänään pääsin vihdoin kampaajalle. Pohdin kauan mitä haluaisin ja en kyllä tiennyt vielä kampaajallakaan mikä olisi hyvä. Aika pitkälti kampaaja sai siis soveltaa ja päättää mikä mulle sopii. Ja en voi muuta sano kuin että olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen! Vaikkakin kauan kasvattamani etutukka sai nyt saksista ei se haitannut. Parempi se näin lyhyenä on mielestäni :)

Hiukan se tukka lyhenikin, mutta onneksi se on kasvava luonnonvara. Mitä mieltä te olette muutoksesta? Hyvä vai huono :)

kummipoika.

Tänään olin lapsenvahtina kummipojalleni Manuelille. Aluksi hiukan jännitin että miten mahtaa sujua, mutta turhaan. Ei kiukuttelua, ei turhautumista, ei haavereita, ei mitään mikä olisi menoa haitannut. Samalla sain pientä tuntumaa miltä tuntuisi olla kahden lapsen äiti. Toki kolme tuntia saattaa olla hieman eri kuin loppuelämä, mutta silti :D Päivä oli siis mukava ja ehkä voisin olla lapsenvahtina useamminkin. Ulkoilimme, hölmöilimme ja leikimme. Myös Peetu oli todella nätisti koko ajan ja se helpotti huomattavasti hommaa.

Vaikka tämä kesä onkin ollut aikas sateinen ja kylmä niin kyllä se asenne tekee kesän! Tänään on ollut hyvä mieli kun on kuunnellut kolme vuotiaan höpötyksiä ja on kyllä ollut hauskaa! Mulla on ehkä maailman paras kummipoika <3 Ja nautin niin suuresti kun noita pikkuserkuksia katselen yhdessä. Niin eri ikäisiä, mutta kuitenkin sopivat yhteen kuin naulittu.

Manuel ei ilmeisesti pitänyt kun koko ajan räpsin kuvia vaan hän halusi myös. Ja tähän alle laitankin Manuelin taiteelliset kuvaukset.

Saattaa Manuel seurata äitinsä jalanjälkiä ja alkaa valokuvailemaan :) Noin kolme vuotiaan näkökulmasta nuo kuvat on aika hyviä.

Hyvää kesää kaikille ja nauttikaa vaikka suomen sää olisikin eri mieltä! <3