kasvava pieni mies.

On jotenkin samaan aikaan pelottavaa, ihanaa, jännittävää ja surullista, kun tuo poika kasvaa niin kovaa vauhtia. Tänään katselin pojan touhuja kun hän hääräsi lattialla, ei mennyt kauaa kun poika olikin kaksi metriä siirtynyt ja kököttikin pyykkitelineen alla. Kunnolla ei tuo osaa vielä ryömiä, mutta möhkii itseensä taaksepäin ja välillä vähän eteenkinpäin. Vähän on sellainen olo että sitten kun Peetu lähtee liikkeelle niin sitä ei pysäytä mikään.

Peetulle on kehittynyt myös aivan mahtava oma persoona. Hän on yleistyytyväinen vauva. Hän itkee vain väsyneenä ja nälkäisenä, silloin tietää hyvin miten saa pojan rauhoitettua. Peetu nauraa myös paljon hänen mielestään hauskoille asioille. Esimerkiksi kun äiti esittää räjähdysefekti äänen, on se hyvin hauskaa, tai kun isä riehuttaa koiraa niin poika nauraa räkättää kovaan ääneen. Jos Peetu on juuri herännyt, menee hänellä 5-10minuuttia heräämiseen ja sitä ennen ei hymyillä tai kommunikoida (tullut siinä äitiinsä). Peetu ei pelästy helposti ääniä, mutta kun pelästyy niin saattaa alahuuli alkaa vapattamaan. Siitäkin toivutaan kyllä nopeasti.

Odotan innolla millainen mies Peetusta kasvaa. Joka päivä on erilainen ja olen kiitollinen tuosta pienestä aarteesta joka on meille suotu<3