Hetan kuvailua.

Kaverini Julia kuvasi tänään Hetaa. Tarkoituksena oli saada virallisen näköisiä istu/seiso kuvia, mutta yllätys ettei Heta ollut samaa mieltä vaan vauhtia riitti. Jotkin kuvat kuitenkin onnistui ja niitä laittelen tänne muutamia.

 

Minulla alkoi talviloma! Sen kunniaksi näytti tulevan kivasti luntakin. Hyvää talvielämää:)

tervettä elämää?

Tänään oli vähän erilainen päivä. Tänään oli Mikon polvileikkaus ja samanaikaisesti itse menin työterveyteen hengenahdistuksen ja yleistilan laskun takia. Koska olen raskaana, ottivat lääkärit asian heti vakavasti ja halusivat varmistaa kaiken olevan kunnossa. Niimpä minut lähetettiin päivystykseen jatkotutkimuksiin. Siellä sitten menikin aikaa se mukavat 5h.

Aluksi jonotin niinkuin muutkin pääsyä arviointiin ja siinä meni ainakin puoli tuntia. Sitten minut vietiin johonkin osastolle jossa minulle lykättiin sairaalavaatteet päälle ja otettiin EKG, verenpaine ja happisaturaatio. Lääkäriä ei tarvinnut kauaa odottaa tuon jälkeen ja hän kertoikin että minut oli lähetetty sinne keuhkoembolia epäilyn takia. Hän halusi että minulta otetaan labroja sekä varmuuden vuoksi jalat ultrattiin mahdollisten veritulppien takia.

Kohdallani kaikki oli kunnossa ja luultavasti vain flunssa vaivaa. Eniten minut sai miettimään verhon takana ollut nainen. Kova ääninen mies lääkäri kertoi naiselle miten hänen maksa arvonsa ovat taivaissa. Nainen kuulosti hämmentyneeltä eikä tiennyt mitä se sitten tarkoittaa. Lääkäri puhui miten keltainenkin nainen on ja nainen itse ei sitä ollut edes huomannut. Myöhemmin nainen meni kuvattavaksi ja saikin kuvien tulokset aika nopeasti. Naisella todettiin haimasyöpä. Nainen murtui, kyseli hoitajalta miksi juuri hän? Eikö hyvistä älämäntavoista ollut mitään hyötyä? Miksi?

Tunsin itse todella huonoa fiilistä naisen puolesta ja salaa verhontakana itkin naiselle kyyneliä. Oli todella järkyttävää kuulla miten tuo nuori mies lääkäri asiasta puhui naiselle;
- Onneksi löysimme sen ajoissa, voi olla että on vielä paljonkin tehtävissä. Kasvain on mennyt suonien ympärille ja on tosi vaikea leikata. Kasvain on kyllä tosi suuri, ollut varmaan jo kauan sinulla. Ei hätää kaikki saadaan luultavasti kuntoon. Ei kannata murehtia vielä vaan olla positiivinen, vasta jos se onkin jo päässyt pahaksi niin sitten kannattaa murehtia.-
Tuollaista kaikkea se mies höpötti. Hänen äänessään ei kuulunut tieto, varmuus tai suru. Hän vaikutti vain kiireiseltä joka halusi mennä lirkuttelemaan hoitajille. Kun lääkäri oli lähtenyt oli tämä nainen enemmän sekaisin ja ei tiennyt mitä sanoa omaisilleen joille soitti huonoja uutisia.

Jos naisen haimasyöpä on kasvanut jo suureksi, voisin epäillä ettei elinkuukausia ole enää montaa. Haimasyöpä on vakava ja leviää nopeasti. Kovin moni ei siitä toivu. Surettaa edelleen naisen vuoksi, olisin halunnut avata verhon välistämme ja mennä halaamaan naista. En sitä kuitenkaan tehnyt. Toivottavasti tämä nainen saa nauttia elämästään vielä edes hetken. Ikää veikkaisin naisella olevan kuitenkin vain 50 vuoden paikkeilla.

Onko muilla kokemuksia kipeänä ja raskaana?

viikonloppu.

Viikonloppu on sujunut vauhdikkaasti kun Mikon lapset ovat olleet täällä. Harmittaa kun itseään väsyttää niin paljon ettei jaksaisi lasten kanssa mitään kauheasti tehdä. Ja tänä viikonloppuna olen myös ollut niin hermot kireällä etten muista koska olisin ollut noin yhtäjaksoisesti kiukkuinen.

On tämä kuitenkin ollut mukava viikonloppu vaikka voimat onkin vähissä. Tänään oltiin vielä nuorimman pojan kanssa Myllyn joulukauden avajaisissa ja voin kertoa että sielä oli kyllä moni muukin. Ruuhkaa siis oli, mutta tulipahan nähtyä Jonne Aaron.

Hiukan alan myös olemaan huolissani että miten pärjään tuon Heta koirani kanssa kun se on vaan niin kuriton lenkeillä. Koira on aivan ihana mutta syöksyilee ja vetää lenkillä. Mitäs sitten kun tulee liukasta? Yritän kouluttaa tuota koiraa parhaani mukaan mutta kärsivällisyys ja voimat alkaa olemaan aika finito. Äitini lupasi kanssani joku päivä hiukan katsella miten koiran kanssa sujuu jos vaikka hän voisi jotain neuvoja ja apuja minulle antaa.

Nyt voin tyytyväisin mielin lopettaa tämän vkl ja huomennakin alkaa viimeinen työssäoppimis viikko, jonka jälkeen alkaa LOMALOMALOMA. Joten iloisin tunnelmin uuteen viikkoon:)

neuvola kuulumisia.

Tänään olin neuvolassa ja sielä odottikin neljä ihmistä. Lääkäri, gandi, terveydenhoitaja ja terveydenhoitajaopiskelia. Joskus muistan vannoneeni ettei minuun pääse opiskeliat käsiksi, mutta toisin kävi kun he olivat niin ystävällisiä ja naisia. Anteeksi sukupuoli syrjintä, mutta en välittäisi vieraan miehen tekevän minulle minkäänlaista sisä tutkimusta.

Raskausviikko: 26+3
Verenpaine: 112/69
Paino: 72.5kg
Kohdunpohjankorkeus: 25
Vauvan syke: 145

Lääkäri kertoi myös että vauva on pää alaspäin jo. Kyllähän sillä on vielä aikaa pyöriä kärrynpyörää kohdussa, mutta on se silti kiva että on jo oikeinpäin. Vauvalla tuntui olevan muutenkin kaikki hyvin ja kasvaa mukavasti. Vaikka painoa on tullut yli 10kg niin eivät he sitä tuominneet niinkuin pelkäsin. Lähtöpainoni oli siis 61.8kg. Itse tuosta painosta taidan eniten stressata ja silti syödä mässytän jos jonkinlaisia herkkuja. Suklaa on syntini enkä siitä haluaisi millään luopua.

Lääkäri kertoi että kokemani järkyttävät lonkka kivut on liitoskipuja. 3g paracetamolia saa päivässä niihin syödä ja toivoa että ei tarvitse jäädä sairaslomalle. Supistuksia ei ole ollut yhtään vaikka en edes tiedä miltä ne tuntuvat. Lääkäri sanoi että kyllä sen sitten tietää kun supistaa, joten luotan siihen. Vatsa kipuja on ollut mutta en ole kokenut niitä vielä pahoina ja en usko niiden olleen supistuksia.

Kaikinpuolin oli mukava käydä neuvolassa kuulemassa että kaikki onn hyvin. Mikko oli myös mukanani ja se hiukan helpottaa oloani aina, enkä jännitä niin paljoa. On mulla paras mies!

isänpäivä.

Ekaa kertaa elämässäni sain kokea isänpäivän vieton. Mieheni neljä lasta tulivat eilen yöksi ja tänään on sitten juhlittu heidän isäänsä.

Aamulla pojat heräsivät seitsemän aikoihin johon heräsimme Mikon kanssa kumpikin. Mikko huikkasi jos menisin poikien avuksi ja hän jäi vielä sänkyyn "nukkumaan". Siinä keitettiin poikien kanssa kahvit ja pojat tekivät aamupalaa isälleen ja voin kertoa ettei neljä poikaa osaa olla kovinkaan hiljaisia. Hiukan minua huvitti kun pojat taivastelivat isänsä hyviä unenlahjoja ja pohtivat kovaan ääneen sitä ihmettä ettei isä herää ollenkaan. Noh kun aamupala oli valmis menivät pojat innoissaan viemään aamupalaa sekä lahjojaan isälleen sänkyyn. Poikien silmät kiiluivat kun jokainen esitteli tekeleitään ja Mikko ihasteli saamiaan itsetehtyjä lahjoja ja kortteja.

Päivällä tehtiin hyvää ruokaa ja poikien kanssa tehtiin täytekakkukin Mikolle. En ole mikään leipuri joten eipä siitä kummosempi tullut, mutta ainakin yritimme. Pojat nauttivat kun saivat koristeluun vapaat kädet ja pääsivät touhuamaan. Myöhemmin menimme vielä koko porukan kanssa Mikon isän luo pulla kahville.

Päivä oli kaikin puolin mukava ja toivon todella paljon että tälläistä se on minunkin lapseni kanssa. Oma isänpäiväni on ollut aina vain nopea soitto isälle ja puhelimessa onnittelu. Emme isämme kanssa ole koskaan ollut kovinkaan läheisiä ja siksi emme hirveästi näekkään. Tänään kuitenkin näin millainen isänpäivän kuuluisi olla ja pidin siitä. Näitä päiviä lisää! :) Hyvää isänpäivää kaikille isä ihmisille! :)<3

vaiva vaivaa.

Aika kuluu ja vatsa-asukki kasvaa. Nyt on meneillään rv 25+6 ja olisin jo ihan valmis lähtemään synnyttämään. Onneksi on ensiviikolla neuvola jossa on myös lääkäri paikalla joten voin kaikista vaivoista puhua siellä. Jatkuvan närästyksen kyllä kestän, mutta unta en saa kovien selkä ja lonkkakipujen vuoksi. Tähän vielä lisäksi mulle tuli virtsatieinfektio joka ei ole ollenkaan mukava. Myös 1tunti 40 minuuttia päivystyksessä istumista ei ollut mitenkään mielekästä. En ole muuten ollut raskauden aikana kipeänä mutta nyt alkaa olemaan niin paljon jos jonkinmoista pikkuvaivaa että en tykkää.

No mutta jos nyt jätän valittamisen tuohon ja kerron kuinka ihanalta nuo potkut tuntuvat! Olen jatkuvasti käsi vatsalla ja kaikki pitävät minua varmaan jo hieman rasittavanakin sen suhteen. Ei sitä vaan voi sanoin kuvailla kun pieni ihminen liikkuu sisälläni. Sitä ei voi edes isäihmiset tietää.

Olin ystäväni Julian luona käymässä yhtenä päivänä ja hän sitten käski minun riisua vaatteeni että hän voi ottaa kuvia. Olenhan minä hyvä ystävä joten tietysti tottelin. Ei sentään vielä alaston kuviin ryhdytty vaan sain vähän rekvisiittaa niskaani. Julia on hyvä amatöörikuvaaja vaikka kuvattava ei mikään malli ollutkaan.

Ei muutakuin rentoa viikonlopun jatkoa! :)