hei kato mä osaan!

Mä en millään enää pysy tuon pienen pojan vauhdissa mukana. Peetu oppii koko ajan ihan mielettömän nopeasti kaikkea uutta. Kuvittelin ennen, että vauva aika kestäisi pidempään, mutta taisin olla väärässä. Äitini on kertonut, että minä lähdin liikkeelle vasta 10kk ikäisenä ja sitä ennen vain makasin sitterissä tyytyväisenä. Ehkä siksi en osannut varautua, että Peetu etenisi näin nopeaan tahtiin.

Peetu osaa siis seistä ilman tukea! Aluksi hän nousi seisomaan jostain korokkeesta, mutta nyt nousee sujuvasti jo ihan lattialta kyykyn kautta ylös. On jotenkin niin huvittavan näköistä kun noin pieni mies osaa jo seistä. Kunhan nyt ei vaan aloittaisi vielä mitään kävelyharjoituksia.

Peetu on oppinut myös taputtamaan ja vilkuttamaan! Olen haltioissani, kun hän osaa jo niin paljon kaikkea! Ja yksi parhaimmista Peetun taidoista on ehdottomasti halaaminen. On ihanaa kun pienet kädet kietoutuvat tiukasti ympärille ja pää painuu olkapäälle <3

Nämä on näitä hetkiä joista pitää osata nauttia kunnolla! Pieni mies ei ole pieni ikuisesti.

Koska teillä on opittu seisomaan? 

positiivistako?

Sain facebookissa positiivisuus haasteen jossa oli tarkoituksena kertoa kolmen päivän ajan, kolme positiivista asiaa, mitä päivän aikana on tapahtunut. Tietenkin mä haasteen otin vastaan, sillä eihän se nyt vaikea haaste ole, eihän? Noh, järkytyin miten vaikeaa minun oli keksiä edes ne KOLME positiivista juttua. Eikö päiväni aikana oikeasti muka tapahdu mitään hyvää? Tai sitten kaikki hyvät asiat unohtuu jos päivän aikana on tapahtunut paljon huonoja juttuja.

Tuo haaste siis osui selkeästi hyvään kohtaan ja sain herätyksen. Jos jokin juttu ei mene niinkuin haluaisin, on sitä turha miettiä ja kirota koko loppu päivän ajan. Pitää nauttia niistä MONISTA iloista joita arjessa todellisuudessa on. Pelkästään jo poikani tuo niin monta kertaa päivän aikana hymyn huulilleni, että siitä saisi kirjoitettua kirjan. Miksi siis illan tullen olen unohtanut syyt päivän hymyihin?

Olen aina pitänyt itseäni positiivisena ihmisenä. Myös kaverini ovat ihailleet positiivista asennettani. Ja edelleen uskon ja koen että olen iloinen sekä nauravainen ihminen. Ehkä tämä vauva-arki on tehnyt minusta hieman hajamielisen ja väsyneen, se voisi selittää miksi päivän hyvät hetket ei meinaa muistua mieleeni.

Tästä eteenpäin alan tarkkailemaan kunnolla mitä hyvää päivän aikana on tapahtunut! Voisin yrittää niitä teillekkin aina välillä kertoa ja ehkä huomaisin siinä itse samalla miten positiivinen päiväni yleensä onkin :)

P.s. Peetu sai oman huoneen! Kuvia laitan sitten joskus myöhemmin :)

unikoulu.

Sana unikoulu ei ole ollut minulle mieluinen. Siitä tulee mieleen lapsi joka opetetaan väkisin nukkumaan, lapsi joka huutaa yksin pimeässä, lapsi joka on peloissaan. Unikoulu ei kuitenkaan nykyään ole niin paha hirviö kuin ajatellaan. On olemassa myös lempeitä unikouluja. Itse olen tutustunut erilaisiin unikouluihin siitä asti kun Peetu on ollut 6kk. Vaihtoehtoja on monenlaisia ja netistä löytää hyvin paljon vinkkejä ja neuvoja. Itse päätin kokeilla Tassutus-unikoulua ja sovelsin sitä Peetulle ja minulle sopivaksi. Minulla kun tavoite oli saada yösyötöt pois eikä täydet nukutut yöt.

Peetu heräsi 5-15 kertaa yössä ja joka kerta vaati rintaa nukahtamiseen. Nälkä hänellä ei ollut, kun imi vain hetken ja puri pienillä hampaillaan. Olin niin kipeä ja väsynyt ja siksi halusin luopua yöimetyksestä. Pulloa Peetu ei ole öisin huolinut ja siksi siihen siirtyminen ei ollut vaihtoehto. Pitkän pohdinnan jälkeen ystäväni Johanna rohkaisi minua aloittamaan unikoulun. Hän lupasi valvoa kanssani ensimmäisen yön ja voin kertoa, että hänestä oli valtava apu! En usko että olisin selvinnyt ensimmäisestä yöstä ilman häntä.

   

Tämä kuva kertonee mitkä fiilikset oli aamulla :D 

    

Meillä on käytössä Brion keinutassut, joilla saa sänkyä keinutettua. Olen pitänyt niitä aika hyödyttöminä, mutta tässä unikoulussa ja sen jälkeenkin ne ovat olleet pelastus sekä helpottaneet öitä ihan valtavasti! Nyt kerronkin teille miten nämä yöt ovat menneet ja ehkä tästä voi olla jopa apua jollekkin unettomalle?


Ensimmäinen yö.

Peetu oli nukkunut vain kahdet päiväunet joten oli väsynyt jo aikaisin. Vein hänet puoli kahdeksan aikoihin makuuhuoneeseen ja imetin vielä viimeisen kerran. Laitoin hänet sänkyyn, jossa hän nousi seisomaan monta kertaa ja itku pääsi aina kun laskin takaisin makuulle. Kuitenkin Peetu nukahti klo 19.50 sänkyä keikuttamalla.

Kello 20.30 heräsi ja ei rauhoittunut enää nukkumaan. Otin syliin, lauloin, keinutin, silittelin ja tein kaikkeni että hän rauhoituisi. Aina kun sain Peetun rauhoitumaan ja laskin takaisin sänkyyn, niin itku alkoi jälleen. Lopulta klo 21.14 poika nukahti omaan sänkyyn.

Kello 23.00 Peetu heräsi vasta seuraavan kerran ja jälleen homma jatkui samana kuin aikaisemmin. Nukahti lopulta klo 23.35.

Kello 23.45 jälleen uusi herätys. Rauhoittelu jatkui samalla tavalla, mutta tällä kertaa nukahti jo klo 23.58.

Kello 00.00 heräsi heti uudestaan ja nukahti klo 00.18.

Kello 00.19 poika havahtui heti hereille kun ovesta pääsin pihalle. Kuitenkin tällä kertaa ei minun tatvinnut nostaa häntä syliin ollenkaan, vaan sain hänet rauhoittumaan ja nukahtamaan sänkyyn silittelemällä ja keinuttamalla sänkyä. Nukahti klo 00.29.

Kello 3.33 heräsikin vasta seuraavaksi. Tällä kertaa olin itse kerennyt jo nukahtamaan ja olin todella väsynyt. Meinasi itku tulla siinä itselläkin kun poikaa sylissä hytkytteli ja yritti saada rauhalliseksi. Jossain vaiheessa pyysinkin, että Johanna ottaisi pojan syliin hetkeksi ja minä sain istahtaa hetkeksi, Lopulta saatiin poika nukahtamaan klo 04.12.

Kello 06.57 viimeinen herätys ja hain iloisen pojan sängystään syömään aamupuuroa.


Toinen yö.

Peetu nukkui kolmet päiväunet joten jännitin mihin aikaan saan pojan nukkumaan ja että meneekö rytmit taas ihan sekaisin. Poika oli kuitenkin taas ajoissa väsynyt ja menimme ennen kahdeksaa makuuhuoneeseen rauhoittumaan. Imetin Peetun, jonka jälkeen laskin hänet sänkyyn kello 20.03. Muutamia kertoja poika nousi seisomaan, muttei itkenyt ollenkaan kun laskin takaisin makaamaan. Annoin pehmolelun hänelle kainaloon ja sitä hän imeskeli ja paijaili. Keinuttelin sänkyä hetken aikaa ja kello oli 20.14 kun jätin hänet halailemaan pehmolelua huoneeseen.

Kello 20.57 poika heräsi ensimmäisen kerran ja varauduin jo huutokonserttiin. Laskin Peetun makaamaan sänkyynsä ja silittelin hieman päätä ja keinutin sänkyä. Poika sulki silmänsä ja jäi samantien nukkumaan klo 21.00.

Kello 22.22 nousi pystyyn, laskin hänet makaamaan ja keikutin. Poika nukahti 22.24.

Kello 00.02 heräsi ja itkeskeli hieman, mutta rauhoittui nopeasti. Nukahti keinuttamalla ja kättä kyljen päällä pitämällä klo 00.06

Kello 03.39 heräsi ja itki jälleen hieman, mutta nukahti klo 03.45 samalla tavalla kuin aikaisemmin.

Kello 04.08 poika alkoi itkemään kunnolla ja otin hänet syliin johon rauhoittui nopeasti. Nukahti klo 04.17 keikutukseen.

Kello 04.24 jälleen heräsi, mutta tällä kertaa rauhoittui keikuttamalla sänkyyn klo 04.29.

Kello 04.34 heti uusi herätys ja itku yltyi taas todella kovaksi. Otin pojan syliin rauhoittumaan ja hän nukahti sänkyyn klo 04.42.

Kello 04.51 herättiin taas itkemään ja otin pojan syliin. Nukahti kuitenkin nopeasti kello 04.54.

Kello 5.57 herättiin ja noustiin ylös aamupuurolle.

Kolmas yö.

Mentiin rauhoittumaan pimeään makuuhuoneeseen seitsemän jälkeen. Laitoin Peetun sänkyynsä kello 19.30 ja lauloin ilta laulun. Sitten menin sängylle istumaan ja odottamaan. Poika nousi välillä seisomaan ja minä laskin aina takaisin makaamaan. Peetu ei itkenyt eikä kitissyt yhtään, vaan nukahti lopulta klo 19.50 itse sänkyyn. Eli en keinuttanut tai silitellyt kertaakaan.

Kello 20.37 heräsi ensimmäisen kerran ja keinutin sänkyä, jolloin hän nukahti klo 20.42.

Kello 22.58 heräsi ja keikutus sai Peetun uneen klo 23.02.

Kello 00.49 poika heräsi seuraavaksi ja nousi välillä seisomaan, mutta ei liiemmin itkenyt. Nukahti keikuttamalla klo 01.04.

Kello 03.19 herättiin ja olin varautunut samanlaiseen heräämis rumbaan kuin aikaisempana yönä. Ja tällä kertaa pitikin keikutuksen lisäksi silittää ja hyräillä, mutta ei tarvinnut nostaa syliin. Poika nukahti uudestaan klo 03.31.

Kello 04.24 tulikin vasta seuraava herätys ja siihen riitti pelkkä sängyn kiikutus, ja poika oli unessa klo 04.27.

Sitten herättiinki uuteen päivään klo 06.30.

Eli ekana yönä herätyksiä oli kuusi, toisena kahdeksan ja kolmantena viisi. Herätyksiä oli edelleen aika monta, mutta hereilläolo ajat muuttuivat joka yö helpommaksi. Ja nyt kun tästä unikoulun aloittamisesta on pari viikkoa, voin kertoa että meillä nukutaan hyvin!

Edelleen meillä herätään 1-4 kertaa yössä, mutta nukahdetaan yleensä hyvin äkkiä. Monesti riittää että sängyssä maaten jalalla heilutan pinna sänkyä. Yhden kerran Peetu nukkui jopa 11 tuntia heräämättä! Se oli aika mahtava fiilis ja toivon, että niitä öitä tulee lisää. Myös Mikko on nyt päässyt osallistumaan öihin ja olen siitä nauttinut myös täysillä! Olen muutamia kertoja nukkunut itse sohvalla ja Mikko makuuhuoneessa, hoitaen pojan heräämiset. Ihana tunne kun saa nukkua!

Meille unikoulu on ollut todella hyvä! Ja ehkä yöt myös paranevat pikkuhiljaa. Peetu voi hyvin, äiti voi hyvin ja isä voi hyvin. Päivisin huomaa kyllä että Peetu haluaa olla paljon enemmän rinnalla, mutta se ei haittaa yhtään! Olkoon vaikka koko päivän jos siltä tuntuu <3

8kk kuulumiset.

On se jo iso poika! Huomenna on neuvola ja saadaan kuulla millaisiin mittoihin ollaan päästy. Toivon kovasti että paino olisi alkanut nousemaan pojalla nyt paremmin. Eilen poika siis täytti 8kk ja se kuulostaa jo niin vanhalta. Vaikka onhan Peetu kuitenkin vielä pieni, mutta kohta on jo sen ikäinen että aletaan käyttää sanaa taapero, sanan vauva tilalla.

Tässä kuussa Peetu on:

- Oppinut istumaan
- Oppinut kävelemään tuen kanssa
- Nukkunut 11h putkeen
- Saanut toisen hampaan
- Oppinut seisomaan hetken ilman tukea

Paljon on siis taas opittu uutta kuukauden aikana. Mielestäni Peetu oppii jopa liian tiuhaan uusia asioita. Istuminen oli hyvä taito oppia, mutta esimerkiksi tuo kävely ja seisominen olisi saanut tulla myöhemmin. Nyt saa olla koko ajan varuillaan ettei toinen kolhi itseään. Peetu on myös alkanut sanomaan äitäitiäitiäiti. Pohdin onko se vain ääntylyä, mutta hiukan toivon että hän jo tietäisi mikä on äiti. Aina tule niin hyvä fiilis kun poika tuon sanan sanoo. Yleensä hän hokee sitä monta kertaa ja ei edes katso minuun päin, joten ehkä en vielä voi laskea sitä ekaksi sanaksi. Eiköhän sekin hetki kuitenkin vielä tule, jolloin tiedän pojan tarkoittavan oikeasti äitiä.

Tuo pieni ihme onnistuu kyllä koko ajan yllättämään. Kuten tuolla mainitsin niin tosiaan yhtenä yönä poika nukkui 11 tuntia putkeen! oin kertoa miten mahtavalta se tuntui kun on tottunut heräämään sen 5-15 kertaa yössä. Näistä nukkumis asioista kirjoitankin myöhemmin erillisen postauksen joten tähän en ala sen enempää kertomaan. Mutta pakko sanoa, että nyt meillä vihdoin öisin nukutaan!:)

7kk kuulumiset löydät täältä.

talven asu.

Kävin tänään kuvailemassa hyvän ystäväni Julian kanssa syksyisiä kuvia. En ole asukuviin tottunut ja kameran edessä oleminen on vähintäänkin vaikeaa. Olen hden ilmeen nainen, kun kamera osoittaa minua kohti. Pitäisi ehkä opetella rentoutumaan enemmän. Ehkä pikkuhiljaa opin, tai sitten en. 

En myöskään ole ikinä pysynyt muodin perässä. Eikä minulla ole ollut mitään uniikkia tyyliäkään. Ehkä myöskin siksi aristan kameran edessä poseeraamista. Tällä kertaa voin sanoa että pidän asustani. Zalandolta jo toistamiseen samat kengät tilanneena (ensimmäisen parin söi koira) voin kertoa, että rakastan niitä! Takki on ostettu raskaus aikana muistaakseni Prismasta. Se oli silloin alennuksessa ja minä reippaana naisena ajattelin että ostan sen loppu talveksi, kun en ole enää raskaana. No eihän minulla mahtunut edes kädet siihen raskauden jälkeen, joten takki jäi odottamaan tätä talvea. 

Tuo takki tuntuu ainakin näillä keleillä todella lämpimältä joten toivon, että sillä pääsisi koko talven menemään. Tällä hetkellä ei montaa kertaa ole tarvinnut tuota takkia käyttää, mutta jos se päällä on, niin takin alla on vain toppi. Eli toivokaamme sopivan kylmää, muttei kuitenkaan jäätävää talvea!

Hyvää syksyn jatkoa!

12. viikkokatsaus.

Eilen oli viimeinen kerta dieettiryhmän kanssa. Oli kyllä huikeat 12 viikkoa ja nyt se on taputeltu loppuun. Tarkoitus kuitenkin että elämäntapa jäisi hyväksi ja koitan syödä edelleen terveellisesti. Tietenkin silloin tällöin herkuttelu on sallittua. Enkä myöskään ruoski itseäni jos kaveri tarjoaa pullaa ja minä syön sen.

Loppujen lopuksi tämän 12 viikon aikana minulta lähti 10.5kg !! Siis en todellakaan odottanut tuollaisia lukemia kun lähdin tähän touhuun mukaan. Vielä olisi tavoitteena sitten hommata siä lihasta. Salilla olisi kyllä niin ihana käydä, mutta tällä hetkellä se ei ole vaihtoehto. Kotitreeniä koitan siis muistaa tehdä mahdollisimman usein, toistaiseksi heikoin tuloksin.

Pohdin kauan jaaonko tämän kuvan tänne vai en. Vaikka minulla ei olekkaan montaa lukiaa, tuntuu se hiukan jännittävältä tälläisiä kuvia tänne laittaa. Aluksi näkyi kuvissa myös naama, mutta päätin ihan sillä riskillä jos joku päättää kuvia täältä jonnekkin jakaa, niin rajata kuvat. Ja sitten kuviin. Kuvat ovat otettu ennen ja jälkeen dieetin. Eli kuvilla on väliä 12 viikkoa. Ilokseni huomaan että reidet on ainakin huomattavasti pienentynyt ja ehkäpä enää ei farkut mene sisäreisistä aina rikki!

Tämä on hyvä alku elämäntapamuutokselle ja haluan pitää sitä yllä! Kiitos todella paljon ryhmän tuelle. Suurin kiitos ohjaajalleni jolla on suuri sydän ja halusi auttaa meitä äitejä parantamaan elämäänsä, sekä nostamaan itsetuntoa. Ohjaaja onnistui hienosti motivoimaan sekä tsemppaamaan minua. Kiitos tästä yhteisestä matkasta!

ihana kamala syksy.

En ole ikinä ollut syksyn ystävä. Vihaan kylmää, märkää ja pimeää. Nyt kuitenkin olen alkanut nauttimaan kynttilän valosta kotona ja ulkona kirpeästä kauniista ilmasta. Toistaiseksi tämä syksy onkin ollut aurinkoinen ja kaunis. Ehkä taas muistuu syksyn hirveys mieleen kun vettä alkaa satamaan ja joka paikassa on kuraa. Toivotaan kuitenkin että tämä syksy jatkuisi näin kauniina, niin ehkä minustakin tulee syksy ihminen.

Peetu tykkää myös edelleen ulkoilla, mutta paksummat vaatteet hankaloittavat liikkumista ja siksi tuleekin kiukku herkemmin. Mutta vaunuissa viihtyy hyvin tuntejakin hereillä.

Syksy on tunnelmallinen vuoden aika. En ole ennen lasta tajunnut sen kauneutta, vaan aina kirosin kesän loppumista, sekä liian hitaasti tulevaa talvea. Nyt osaan nauttia ja se on aivan mahtavaa!

onni on uusi tietokone.

Kävin keskiviikkona ystäväni kanssa hulluilla päivillä. Tarkoitukseni ei ollut ostaa juuri mitään, paitsi ehkä Peetulle pikkuisen jotain uutta vaatetta, jos sopiva tulee eteeni. Kuitenkin kierrellessämme Hansaa tuli vastaan Expert liike johon oli pakko mennä kurkkimaan. Ilokseni sainkin tietää että siellä on osamaksu mahdollista ja sain sumplittua itselleni hyvän diilin. Sain mukaani tietokoneen jonka maksan kokonaan pois kun veronpalautukset tulevat! Olen innoissani, että tälläinen järjestely onnistui ja vielä ilman korkoa! 

Diilin mahdollisti aktiivirahakortti jonka he minulle lähettävät postissa parin viikon päästä. Se on eräänlainen luottokortti jota en kyllä aio käyttää ellei tule vastaan jotain yllättäviä suuria kuluja. Kuitenkin on jotenkin todella kiva tietää, että jos vaikka eläinlääkäriin jouduttaisiin yllättäen, ei tarvitse miettiä riittääkö rahat vai ei. 

Ostin myös uuden paidan Peetulle kun en vaan voinut vastustaa sitä! Mulla on jo tuo paita Peetulle kokoa isompana ja eri värisenä. Ehkä olen vähän hurahtanut noihin pienen ihmisen vaatteisiin. 

Vielä kun saisi oman vaatekaapin uusiksi. Kaikki vaatteet kun tuppaavat nykyään olemaan liian isoja ja löysiä. Hyvä hommahan se on, mutta tosiaan koko vaatekaappi tarvitsisi uudistusta ja ei kyllä ole varaa. Ei siis muutakuin kirppari kierroksille! 

11. viikkokatsaus.

Pahoittelut nyt jo valmiiksi jos tulee vähemmän blogitekstejä, sillä tietokoneeni päätti sanoa itsensä irti. Ja Mikon tuetokone on niin järkyttävän hidas, että joudun kännykällä tekemään nyt jonkin aikaa tulevat tekstit. Joten pahoittelut jos kuvat on vähän miten sattuu ja eri kokoisia. Nyt mennään niillä kuvilla joita kännykästä löytyy.

Sitten asiaan. Eilen kävin ihanan raikkaalla lenkillä dieettiohjaajani kanssa ja teki kyllä hyvää. Ennen en pitänyt syksystä yhtään, mutta nyt olen alkanut nauttia näistä viileistä ja aurinkoisista syys ilmoista.

Paino minulla oli 55kg ja enää siis 100g pitäisi saada pois! Viikko enää jäljellä joten nyt sitten oltava herkuttelematta! Ja eiköhän se onnistu helposti. Ja nyt liikkuminenkin on taas kivaa, kun ulkona on ollut niin kauniita ilmoja. Kotona olen myös nyt yrittänyt muistaa päivittäin jumppailla ja tehdä lihaskunto liikkeitä. 

Tänään on taas niin ihana keli, että pakko päästä ulos. Peetu ei vain ole pukiessa kovinkaan yhteistyöhaluinen joten se tuo omat haasteensa.

Ihanaa syksyä kaikille!:)

kyllä isi osaa.

Olen monesti pysähtynyt ja alkanut seuraamaan kun isä ja poika touhuavat keskenään. Mikko on jotenkin niin luonteva pienen ihmisen kanssa, että välillä itsekkin hämmästyn. Onhan hänellä kuitenkin viisi poikaa niin ehkä sietääkin olla hyvä lasten kanssa:)

Mitä se isi sitten osaa? Isi osaa vaihtaa vaipan ja kylvettää. Isi osaa naurattaa ja hölmöillä. Isi osaa halata ja tuoda turvaa. Isi osaa tehdä ruokaa ja leipoa. Isi osaa kontata pöydän alla vain jotta lapsella olisi kivaa. Isi osaa pyyhkiä kyyneleet ja lohduttaa.

Isi osaa leikata kynnet ja harjata hiukset. Isi osaa leikkiä, nauraa ja pelata. Isi osaa höpöttää hassuja. Isi osaa rakastaa ja pussata. Isi osaa olla paras isi <3

Mikko on isänä rakastava ja huolehtiva, ehkä hitusen enemmän kärsivällisyyttä saisi olla, mutta kukapa tässä täydellinen on. Mikko leikkii ja pelleilee poikiensa kanssa ja se on kyllä ihanaa katseltavaa. Hän osaa myös pitää kuria ja on myös tiukka tarpeen tullen. Hän on läsnä ja rakastaa kaikkia lapsiaan todella paljon. En ehkä olisi voinut toivoa parempaa isää pojalleni.

Kyllä mä vaan oon niin rakastunu nuihin mun miehiin <3 Kiitos että olette mun elämässä <3