positiivistako?

Sain facebookissa positiivisuus haasteen jossa oli tarkoituksena kertoa kolmen päivän ajan, kolme positiivista asiaa, mitä päivän aikana on tapahtunut. Tietenkin mä haasteen otin vastaan, sillä eihän se nyt vaikea haaste ole, eihän? Noh, järkytyin miten vaikeaa minun oli keksiä edes ne KOLME positiivista juttua. Eikö päiväni aikana oikeasti muka tapahdu mitään hyvää? Tai sitten kaikki hyvät asiat unohtuu jos päivän aikana on tapahtunut paljon huonoja juttuja.

Tuo haaste siis osui selkeästi hyvään kohtaan ja sain herätyksen. Jos jokin juttu ei mene niinkuin haluaisin, on sitä turha miettiä ja kirota koko loppu päivän ajan. Pitää nauttia niistä MONISTA iloista joita arjessa todellisuudessa on. Pelkästään jo poikani tuo niin monta kertaa päivän aikana hymyn huulilleni, että siitä saisi kirjoitettua kirjan. Miksi siis illan tullen olen unohtanut syyt päivän hymyihin?

Olen aina pitänyt itseäni positiivisena ihmisenä. Myös kaverini ovat ihailleet positiivista asennettani. Ja edelleen uskon ja koen että olen iloinen sekä nauravainen ihminen. Ehkä tämä vauva-arki on tehnyt minusta hieman hajamielisen ja väsyneen, se voisi selittää miksi päivän hyvät hetket ei meinaa muistua mieleeni.

Tästä eteenpäin alan tarkkailemaan kunnolla mitä hyvää päivän aikana on tapahtunut! Voisin yrittää niitä teillekkin aina välillä kertoa ja ehkä huomaisin siinä itse samalla miten positiivinen päiväni yleensä onkin :)

P.s. Peetu sai oman huoneen! Kuvia laitan sitten joskus myöhemmin :)