Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Minun on ollut todella vaikea kirjoittaa tästä aiheesta ja en oikein edes tiedä mitä sanoisin. Sunnuntaina tulee kolme viikkoa kuluneeksi viimeisestä imetyksestä. Tuntuu että siitä on todella pitkä aika ja samalla siltä kuin se olisi ollut vasta eilinen.
Aloitetaan vaikka siitä, että en ikinä uskonut imettäväni näin pitkään. Ajatukseni ennen pojan syntymää oli, että imettäisin maksimissaan puoli vuotta. Siitä pikku hiljaa raja nousi ylemmäs kun poika kasvoi rinnalla. Pian huomasinkin olevani taaperoimettäjä ja se oli ihanaa! En ikinä asettanut tavoitteita imetykselle vaan ajattelin aina, että kyllä korviketta sitten saa jos se ei onnistukkaan. Mutta nyt voin kyllä sanoa olevani ylpeä näinkin pitkästä imetys taipaleesta. Peetu oli siis 1v 4kk ikäinen kun imetys loppui.
Peetu itse olisi varmasti jatkanut rinnalla käymistä vielä kolme vuotiaanakin, mutta minä koin parhaaksi lopettaa tässä kohtaa. Tässä joitain syitä päätökseeni: Meillä oli aina tapana, että kun peetu heräsi yöllä klo 1-4 välillä niin hain hänet loppu yöksi rinnalle jatkamaan uniaan. Siinä ainut ongelma oli, että kukaan muu ei silloin saanut kunnolla nukuttua, ei edes Peetu. Hän pyöri ja potki ja nipisti ja puri. Ei tietenkään tahallaan, mutta siitä johtuen yöunet eivät olleet järinkään loistokkaita. Imetyksen lopettamiseen vaikutti myös se, että poika on menossa ensimmäistä kertaa yökylään mummunsa luokse ja minä stressasin heidän tulevaa yötä liikaa. En halua, että sen lisäksi että vanhemmat ovat poissa, niin poika ikävöisi vielä tissiäkin. Ja yksi todella painava syy oli Peetun hampaiden tulo! Joka ikinen kerta kun hammas alkoi tehdä tuloaan, muuttui pojan imuote jotenkin niin että hän raastoi hampaillaan nännin rikki. Monet voivat pitää syitä tähän turhina ja itsekkäinä, mutta tiedän tehneeni oikean ratkaisun ja se riittää meille.
Nyt poika nukkuu täydet unet ja nousee ylös klo 6-7 välillä. Edelleen hän välillä laittaa käden paidan sisään ja kysyy tissiä, mutta ei kuitenkaan suutu kun sanon maidon olevan loppu. Olen niin onnellinen siitä että oppisin arvostamaan imetystä ja kahden keskeisiä hetkiämme. Nyt voin hyvilllä mielin muistella tätä ihanaa taivaltamme.
Minulle tuli kuitenkin yllätyksenä miten imetyksen lopettaminen voi olla niin henkisesti raskasta. Minua itketti alkuun usein ja olo oli jotenkin todella ahdistava ja surullinen. Ja kun kolmantena aamuna poika ei enää pyytänytkään rintaa vaan meni leikkimään, niin olin samaan aikaan iloinen ja surullinen. Ilo oli katsella poikaa joka oli tyytyväinen eikä kaivannut mitään ja surua toi ajatus siitä miten nopeasti Peetu "unohti" meidän yhteisen jutun. Imetys oli kaikenkaikkiaan minulle kuitenkin niin upea kokemus ja kasvatti minua jopa hieman ihmisenä. Kiitos tästä Peetu! Nyt on meidän aika keksiä uusia "vain meisdän" juttuja <3
Sinä olet minulle rakkain, sinä olet minulle ikuisuus, sinä olet minun koko maailmani <3
