tervettä elämää?

Tänään oli vähän erilainen päivä. Tänään oli Mikon polvileikkaus ja samanaikaisesti itse menin työterveyteen hengenahdistuksen ja yleistilan laskun takia. Koska olen raskaana, ottivat lääkärit asian heti vakavasti ja halusivat varmistaa kaiken olevan kunnossa. Niimpä minut lähetettiin päivystykseen jatkotutkimuksiin. Siellä sitten menikin aikaa se mukavat 5h.

Aluksi jonotin niinkuin muutkin pääsyä arviointiin ja siinä meni ainakin puoli tuntia. Sitten minut vietiin johonkin osastolle jossa minulle lykättiin sairaalavaatteet päälle ja otettiin EKG, verenpaine ja happisaturaatio. Lääkäriä ei tarvinnut kauaa odottaa tuon jälkeen ja hän kertoikin että minut oli lähetetty sinne keuhkoembolia epäilyn takia. Hän halusi että minulta otetaan labroja sekä varmuuden vuoksi jalat ultrattiin mahdollisten veritulppien takia.

Kohdallani kaikki oli kunnossa ja luultavasti vain flunssa vaivaa. Eniten minut sai miettimään verhon takana ollut nainen. Kova ääninen mies lääkäri kertoi naiselle miten hänen maksa arvonsa ovat taivaissa. Nainen kuulosti hämmentyneeltä eikä tiennyt mitä se sitten tarkoittaa. Lääkäri puhui miten keltainenkin nainen on ja nainen itse ei sitä ollut edes huomannut. Myöhemmin nainen meni kuvattavaksi ja saikin kuvien tulokset aika nopeasti. Naisella todettiin haimasyöpä. Nainen murtui, kyseli hoitajalta miksi juuri hän? Eikö hyvistä älämäntavoista ollut mitään hyötyä? Miksi?

Tunsin itse todella huonoa fiilistä naisen puolesta ja salaa verhontakana itkin naiselle kyyneliä. Oli todella järkyttävää kuulla miten tuo nuori mies lääkäri asiasta puhui naiselle;
- Onneksi löysimme sen ajoissa, voi olla että on vielä paljonkin tehtävissä. Kasvain on mennyt suonien ympärille ja on tosi vaikea leikata. Kasvain on kyllä tosi suuri, ollut varmaan jo kauan sinulla. Ei hätää kaikki saadaan luultavasti kuntoon. Ei kannata murehtia vielä vaan olla positiivinen, vasta jos se onkin jo päässyt pahaksi niin sitten kannattaa murehtia.-
Tuollaista kaikkea se mies höpötti. Hänen äänessään ei kuulunut tieto, varmuus tai suru. Hän vaikutti vain kiireiseltä joka halusi mennä lirkuttelemaan hoitajille. Kun lääkäri oli lähtenyt oli tämä nainen enemmän sekaisin ja ei tiennyt mitä sanoa omaisilleen joille soitti huonoja uutisia.

Jos naisen haimasyöpä on kasvanut jo suureksi, voisin epäillä ettei elinkuukausia ole enää montaa. Haimasyöpä on vakava ja leviää nopeasti. Kovin moni ei siitä toivu. Surettaa edelleen naisen vuoksi, olisin halunnut avata verhon välistämme ja mennä halaamaan naista. En sitä kuitenkaan tehnyt. Toivottavasti tämä nainen saa nauttia elämästään vielä edes hetken. Ikää veikkaisin naisella olevan kuitenkin vain 50 vuoden paikkeilla.

Onko muilla kokemuksia kipeänä ja raskaana?