Taaperoimettäjä.

Kun tulin raskaaksi, totesin kavereilleni imettäväni maksimissaan puoli vuotta. Muistan ajatelleeni, että yli puoli vuotiaan imetys olisi jo hassua. Korvike on keksitty, joten miksi ei? Kyllähän se vauvakin jo vieroittaa itsensä siinä vaiheessa, tai viimeistään 10kk iässä. Aika kuitenkin vierähti ja poika kasvoi rinnalla. Siis puoli vuotiashan on vielä ihan pieni! Äidin läheisyys ja rinta oli hänelle selkeästi tärkeä ja tarpeellinen. No sitten päätin seuraavan tavoitteen ja se olisi vuoden ikä. Eihän nyt kukaan tuttunikaan ole imettänyt niin vanhaa lasta. Tietääkseni. Taapero imetys oli jotenkin mielestäni todella kummaa ja ajatus siitä ahdisti. Minä en ikinä voisi imettää yli vuoden vanhaa.

Jos sanon imetyksen olleen helppoa niinkuin heinänteko, valehtelisin. Jos sanoisin sen olleen todella vaikeaa, valehtelisin taas. Imetys on ollut... hmm, mielenkiintoinen kokemus. Välillä se on ihanaa, toisinaan hirveää. Onneksi kuitenkin se on ollut ihanaa useammin kuin hirveää. Läheisyys, rakkaus, hymy, ilo, riemu, lohtu, turva ja ties mitä muuta on tuo imetys tuonut pienelle pojalle, sekä tälle äidille. Noita hetkiä on monta kertaa päivässä ja se on ihanaa! Huonot hetket ovat olleet kausi luontoisia ja siten ohimeneviä. Aluksi petyin rintakumiin jota jouduin käyttämään. Pidin itseäni huonona äitinä ja olin varma ettei imetys onnistuisi kauaa. Kun kumista onneksi pääsin eroon ja imetys sujui hyvin, niin jossain kohtaa imetys alkoi olemaan todella kivuliasta. Olin hämilläni, sillä minulle oli kerrottu ettei imetys enää alun jälkeen ole kivuliasta. Syy kivulle kuitenkin löytyi ja se oli sammas. Sammas, josta kukaan ei ollut ikinä kertonut. Sain sen hoidettua ja pitkään imetys oli ihanaa taas. Peetu taisi olla 8 kuukauden ikäinen jolloin alkoi pureminen. Itkin lähes joka imetyskerta ja aloin pelkäämään tulevaa imetystä. Tietämättömyys kivun loppumisen ajankohdasta oli hirveää. Kuukauden sitä kesti ja sitten se viimein jäi pois. Nyt pojan ollessa yli vuoden ikäinen, ei imetyksessä ole ongelmia. Se on meidän kahden hetki, jolloin saadaan olla ihan lähekkäin ja nauttia. Pusu otsalle, johon vastaa pieni hymy kulmien alta.

Suurin ongelma on minulle tainnut olla julki-imetys. Olen tainnut imettää julkisesti ehkä maksimissaan viisi kertaa ja toistaiseksi en ole sinut sen asian kanssa. Ehkä joskus jos minulle toinen lapsi siunaantuu niin saan siihenkin asiaan lisää varmuutta. Nyt on enää turha kuvitellakkaan, että oppeisin imettämään julkisesti, sillä poika ei keskity ihmis hälinässä yhtään siihen ruokailuun :D 

Kaiken kaikkiaan imetys on antanut minulle todella paljon! Olen yllättynyt siitä, miten luonnolliselta tuntuu imettää yli vuoden ikäistä. Olen todella iloinen, että olen onnistunut imetyksessä näinkin pitkään. Kuitenkin tällä hetkellä odotan ja toivon Peetun alkavan hiljalleen vieroittavan itseään rinnasta, sillä en millään itse haluaisi toisen puolesta sitä päätöstä tehdä. Itse olisin siis valmis lopettelemaan tätä meidän imetystaipaletta, mutta Peetu on ilmeisesti tissimiehiä ja haluaa nauttia vielä jonkin aikaa. Suotakoon se hänelle vielä jonkin aikaa<3

Tässä minä nyt olen, taaperoimettäjä. Ja pakko sanoa olevani ylpeä siitä! Tämä on ollut hieno matka ja olen kiitollinen sen onnistumisesta. Palkintona on tyytyväinen pieni poika. Imetys, niin ihmeellisen ihana asia! <3