11kk kuulumiset.

Tänään on tasan kuukausi siihen, että Peetu täyttää vuoden! Jotenkin se on samalla niin outoa, pelottavaa, jännittävää, ihanaa, surullista ja mahtavaa. Tunteet ovat ihan sekaisin kun tämä aika on mennyt niin tajuttoman nopeasti. Peetusta on kasvanut niin mahtava pieni persoona joka jaksaa yllättää joka kerta. Surullista on se, että vauva vuosi on tosiaan kohta ohi. Jännittävää on ajatella uuden ajan alkua ja taaperon äidiksi tulemista.

Tässä kuussa Peetu on:

- Oppinut kävelemään kunnolla
- Oppinut antamaan läpyn (Mikko päätti opettaa tämän hyödyllisen taidon)
- Oppinut sanomaan: kakka, äiti ja yhden veljensä nimen :)
- Ruvennut juttelemaan takaisin (tosin vauvakieltä)
- Tajunnut että laatikoihin voi myös leluja laittaa takaisin
- Löytänyt oman tahdon
- Oppinut tekemään tekoaivastuksia
- Alkanut halaamaan veljiään sekä koiria

Pojalle on myös tulossa ylös kaksi hammasta lisää ja se on ehkä tehnyt hänestä hieman känkkäränkän. Myös öisin on hieman enemmän valvottu ja se laittaa vanhemmat aika koville. Toivotaan nyt että nekin hampaat tulisi pian läpi ja pojan olo helpottuisi <3

,
Peetu näyttää nykyään oman tahtonsa todella selvästi. En tiedä voiko uhma alkaa tässä kohtaa jo, mutta lattialle heittäydytään ja tavaroita paiskitaan kun suututaan. Ja Peetu pahoittaa mielensä useasti päivän aikana. Joskus harmittaa kun kaatuu, toisena hetkenä potuttaa jos ei mahdu sängyn alle ja tietysti eniten ottaa päähän kun joku kielletty esine kielletään ottamasta. Välillä myös heittäydytään maahan ihan muuten vaan itkemään, ilman sen kummempaa syytä.

On tuo poika kuitenkin myös iloinen ja huumorintajuinen. Hän pärisee tai tekee tekoaivastuksia, jonka jälkeen nauraa räkättää päälle. Peetu huutelee jotta saisi huomiota ja kun häneen päin katsoo, niin alkaa poika nauraen kipittää karkuun. Peetu nauttii kun hänen kanssaan leikitään ja luetaan kirjoja, mutta hän viihtyy myös hyvin itsenäisesti touhuten. Ja jos antaa vapaat kädet purkaa vaatekaappia tai dvdhyllyä, niin silloin hän viihtyisi varmaan ikuisuuden. Peetu on sosiaalinen, mutta jos ihmisiä on liikaa, niin saattaa hän hämmentyä. Kuitenkin pian tottuu siihenkin ja lähtee painelemaan ihmisten keskelle.

Ja Mikolle on pakko nostaa hattua. Hän valvoo suurimman osan öistä pojan kanssa, sekä hoitaa poikaa kotona kun minä olen töissä! Tänäänkin oli ruoka melkeen valmista kun kotiin saavuin. On mulla vaan ihana mies! Pakko myöntää että itse en olisi yhtä hyvä kotiäiti kun hän on koti-isä. Tai kyllä minäkin tietenkin pojan hoitaisin, mutta tuskin mitään muuta olisikaan sitten tehtynä kun toinen saapuu töistä kotiin. Eli siksi minun mielestäni Mikko on aivan mahtava! Kiitos <3

10kk kuulumiset voit lukea täältä.