Kun kahdesta tulee kolme,

On ollut pientä hiljaisuutta tämän blogin saralla, mutta jos vihdoin saisi useammin kirjoitettua kun tapahtuu kaikkea jännittävää elämässä. Elikkäs nytten on tilanne se että olen raskaana viikoin 19+5. Tämä raskaus oli pienoinen yllätys, mutta silti todella toivottu<3

Asumme miesystäväni Mikon kanssa toistaiseksi aika pienessä kaksiossa, joten tilaa on aika vähän. Ennen lapsen syntymää on kuitenkin tarkoitus muuttaa isompaan asuntoon. Vaikka kolme henkeä mahtuisikin kaksioon, on meidän kuitenkin saatava isompi asunto sillä Mikolla on neljä omaa poikaa jo entuudestaan. Voitte siis uskoa miten seinät kaatuu päälle kun koko konkkaronkka on täällä. Siihen lisäksi kaksi vauhdikasta koiraa ja katastrofin ainekset ovat valmiit.

Tuorein perheenjäsenemme on kuvissa ylhäällä. Hän on Heta ja ikää on tuolla bullterrierillä 5kk. Heta on erittäin touhukas ja energinen mikä hieman näkyy tuhojen määrässä jota tuo koira on kerinnyt tekemään. Monet kengät on jo syöty sekä navigaattori, pankkikortti ja paljon paljon muuta on tuo tuholainen järsinyt. On se vaan silti niin ihana ja rakastettava. Ja tulevat Kujon kanssa erittäin hyvin toimeen ja riehuvat sekä nukkuvat yhdessä.

Sitten voisin pikkuhiljaa lopetella tarinoinnin ja laittaa muutamia kuvia vielä, kun ei kerta pitkään aikaan ole tultua kirjoitettua. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja kohta pääsisin jo tuntemaan pikkuiseni liikkeet mahassa<3 Ja ensi tiistaina olisi tarkoitus mennä rakenneultraan. Jännityksellä sitäkin odottelen!

Hyvää syksyn jatkoa!

kun tapahtuu muutos.

Kun tapahtuu muutoksia elämässä, on se aina iso juttu. Pienetkin muutokset voi vaikuttaa suurella tavalla. Bailaavasta sinkkumuijasta olen muuttunut uusioperheen jäseneksi ja kohta kahden koiran "omistajaksi".
Elikkä pitkän sinkku ajan jälkeen löysin miehen, ja siis oikean miehen enkä pojan. Miehellä on omasta takaa jo lapsia ja koira. Hän on ollut naimisissa ja kokenut paljon elämän aikana. Ja 16.6 minä haen lappeenrannasta itselleni ikioman koiran, jota olen halunnut jo niin kauan.

Onko tämä nyt sitä aikuistumista? Kuvittelin olevani aikuinen ensimmäisen kerran 14 vuotiaana, jolloin rellestin ja kapinoin aikuisia vastaan. 17 vuotiaana tajusin etten olekkaan aikuinen vaan kaipasin äitini kainaloon ja halusin syödä äidin tekemää ruokaa. Kun täytin 20 aloin taas pohtia että jos olen sittenkin edes vähän aikuinen. Mutta ei, ei se siltä tuntunut vaikka muutinkin pois kotoa.

Onhan minusta tullut vuosien varrella vastuullisempi, mutta tämä niinsanottu uusi elämä on avannut silmäni täysin. Kun miehelläni on lapset täällä, niin minun on oikeasti mietittävä mitä he saavat tehdä ja mitä ei. En voi olla lapsille pelkkä kaveri vaan välillä täytyy olla myös se paha äitipuoli.

Tulen mieheni lasten kanssa hyvin toimeen ja viihdyn heidän kanssaa. Välillä vaan tulee pohdittua että osaanko hoitaa asiat oikein ja kuitenkin kunnioittaa mieheni päätöksiä kasvattamisessa, vaikka itse tekisin jonkin asian toisin. Enhän minä omista yhtään lasta joten se on helppo vielä kuvitella että olisin täydellinen äiti. Mutta en usko että kukaan on täydellinen, mutta täydellinen voi olla omalle lapselleen. Jos sitä tulisi harjoiteltua "äitinä" oloa kun saan sen pinen koiranpennun. Siinä tulee olemaan varmasti omat haasteensa myös.

Ja kuten huomaa punaisesta väristä luovuin ja jälleen on blondaaminen menossa. Kyllä tässä kaikenlaista on tapahtunut ja vaan innolla voin odottaa mitä tämä kesä tuo tullessaan. en voi muuta sanoakuin LOVE MY LIFE!

Hyvää kesää kaikille!:)

kuulumisia pitkästä aikaa.

Taas tullut pieni väli viime kirjotuksesta. Kaikkea on tapahtunut ja millään en kaikkea tänne jaksa kirjoitella. Mutta sen voin kertoa että hammaslääkäri reissu sujui todella hyvin! Ekaa kertaa moneen vuoteen kun en itkenyt hammaslääkärin penkissä. Suosittelen siis todellakin, että jos pelkää hammaslääkäriä niin suoraan pyytää Diapamia! Se auttoi ja mitään harmillisia sivuvaikutuksia minulla ei ollut, jos ei hidastunutta puhetta lasketa.

Vappu meni ilolientä nauttien eli ei tämä kuntoilu oikein ole jäänyt minuun. Tarkoitus olisi kuitenkin päästä kesäkuntoon, vaikka asialle en tee kyllä yhtään mitään. Turhauttavaa kun ei se takapuoli meinaa sohvalta nousta. No ehkäpä se nousee sitten jos ja kun oman koiran saan. Koiraa pitää kuitenkin lenkittää monta kertaa päivässä. Hiukan jännittää miten käy jos sen koiran oikeasti saan hommattua. Oma koira on kuitenkin aika iso juttu.

No mutta nytten en taas jaksa/kerkeä kirjoittaa enempää. Joten laitan kuvina tämän ajan tapahtumat.

Hyvää kesän alkua kaikille!:)

paineita.

Kuukausi näköjään kulunut ilman minkään näköisiä kuulumisia. Noh eipä tässä kauheasti ole mitään tapahtunutkaan.

Aloitin oppisopimuskoulutuksen 3.3.2014 ja se on alkanut ihan mallikkaasti. Välillä kyllä osalla työkavereista tuntuu olevan jotain ongelmia ja eripuria opiskeluni suhteen. Mitä saisin tehdä, mitä en. Mikä on toimenkuvani, mikä ei. Kenen kanssa teen töitä, kenen en. No eipä kaikkia voi millään miellyttää samaan aikaan.

Suurin mun huolenaihe tällä hetkellä on kuitenkin huominen. Elikkä päätä mullistava asiani on siis hammaslääkäri! Viimeksi hammaslääkäri käynti meni reisille eikä esilääkityksestä ollut apua. Joten huomenna otan minulle määrättyä Diapamia ja katotaan jos vihdoin saataisiin juurihoito aloitettua ilman paniikkikohtauksia ja muuta ahdistusta. Huomenna pitäisi olla hammaslääkärissä jo klo 8.45 ja kyllä nyt jo jännittää mennä nukkumaan. No voin kertoa sitten jos vaan muistan että miten huominen reissu sujui :)

Hyvää lumista kevättä!

redhead.

Kuvanlaatu loistava! Kännykkä päässy taas näyttämään taitonsa. No mutta tosiaan väriä tuli muutettua yllättäen, vaikka piti värjätä vaan kaverin hiukset. Hiukan vaatii totuttelua tuo väri, mutta eiköhän siihen kohta totu. 

Talviolympialaiset ovat parhaillaan käynnissä ja huomenna tulee Suomi-Ruotsi jääkiekko ottelu! Onneksi olen tänään yövuorossa niin huominen peli ei jää näkemättä (kunhan herään ajoissa). 

Tälläkin kertaa jää juttu lyhyeksi, mutta ehkä ensi kerralla sitten on tapahtunut jotain jännittävää muille jaettavaksi :D

valokuvapäivitys.

Paljon tapahtunut pienessä ajassa. Koirat tuli ja meni. Oli ihanaa kun koirat olivat luonani ja sain totutella eloa koiran kanssa. Ehkä joskus saan sen omankin koiran. Ehkä ensi kerralla joksan kirjoittaa jotain vähän pidempää.

P.S. Pääsin oppisopimuskoulutukseen. Lähihoitajan paperit täältä tullaan!:)

koiruusviikko.

Tällä hetkellä tilanne on se, että olen saanut kaksi koiraa hoitoon reilu viikoksi. Kyllä ne ovat ihania ja seurallisia, mutta myönnän että tänään oli vaikeuksia herätä aamu viiden jälkeen lenkittämään niitä ennen töihin lähtöä. Ehkä se kunto tästä taas rupeaa kasvamaan kun kolme kertaa päivässä käyn taas lenkillä. 

Tänään töiden jälkeen lähdin koirien kanssa lenkille ihanan raikkaaseen ulkoilmaan. Treffasimme kummipoikaani ja hänen äitiään ja voi kun pieni poika voi olla innoissaan kahdesta isosta koirasta joita sai taluttaa. 

Tänään on hyvä päivä vaikkakin huomennakin työpäivä:)

Hyvä ruoka parempi mieli!