Pieni ihme.

Peetu saa pikkuveljen! Rakenneultrassa oli kaikki mallillaan ja pieni poikahan sieltä paljastui. Painoa oli suunnilleen 460g ja poika vastasi suunnilleen viikkoa isompaa, mutta ei lähdetty laskettua-aikaa muuttamaan. Kuulemma tässä vaiheessa kasvut alkavat olla niin erilaisia, joten turha sitä muuttaa. Oli ihanaa nähdä pikkuinen möyrimässä ja kuulla kaiken olevan kunnossa. Vauva möyrii masussa jo kovaa vauhtia ja etenkin iltaisin on kunnon bileet hänellä käynnissä. 

Seuraava neuvola on 20.12. ja toivon että silloin otettaisiin sf-mitta, sekä muutenkin käynti olisi kattava. Näin uudelleen synnyttäjänä tuntuu, että kaikki vaan mennään hutasten läpi kun luotetaan, että kaikki on mulla tuoreessa muistissa. Saa nähdä miten tällä kertaa käy. Nyt menen pikkuhiljaa nukkumaan ja toivotan kaikille rauhallista joulun odotusta <3

Mietintää raskaudesta.

Nyt mennään raskausviikolla 19+1 ja rakenneultraan on aikaa kaksi viikkoa. Valehtelisin jos väittäisin etten pohdi sukupuolta ollenkaan. Onhan Mikolla kuitenkin jo viisi poikaa joista yksi on minun kanssani. Pohdin siis onko edes mahdollista, että tulokas voisi olla tyttö? Kaikki isoveljet toivovat tyttöä, mikä on mielestäni ihan ymmärrettävää. Mikko on varma siitä että poika tulee ja minä taas epäröin. Minulla on ollut tästä jotenkin tyttöolo ja se ahdistaa minua. Ja siksi ajatus ahdistaa, koska pelkään pettyväni jos se onkin poika. Tiedän rakastavani lasta jokatapauksessa yhtä paljon, sukupuolesta riippumatta, mutta silti jännittää.

Minua myös jännittää, että onko kaikki kunnossa. Jotenkin sitä uskoo aina ettei omalle kohdalle voi mitään kauheaa tapahtua, mutta tiedostan sen mahdollisuuden kuitenkin olevan. Olen aina ollut kova miettimään asioita ja siksi itkenkin paljon. Mietin liikaa ja jossittelen sitäkin enemmän. Mitä jos vauva ei ole terve. Mitä jos vauva syntyy kuolleena. Mitä jos siellä onkin kaksi vauvaa. Tuollaisia asioita pääni on täynnä ja kuvittelen varmaan olevani valmistautunut kaikkeen mitä sieltä voi vastaan tulla. 

Olen innoissani ja onnellinen tulevasta pienestä, mutta jostain syystä tunnen stressaavani asioista ehkä liikaakin. Kauheasti haluaisin sisustaa tätä pientä kämppää uuteen uskoon ja hankkia vauvalle kaiken valmiiksi nythetivälittömästi! Vielä en ole edes puolessa välissä raskautta, joten ehkä noistakin asioista kannattaisi olla toistaiseksi stressaamatta. 

Nyt koitan vaan jaksaa töissä ja olla murehtimatta. Tulen varmasti kertomaan rakenneultrasta vielä tänne kun sen aika on. Toivotaan että kaikki olisi hyvin!

Mitä odotat?

Odotan kevättä. Odotan huhtikuuta. Odotan vauvaa. Ei mulla taida olla siihen enempää lisättävää. Eli siis Peetusta tulee isoveli ja olemme Mikon kanssa onneissamme! Lapsille ikäeroa on tulossa siis kaksi vuotta ja kaksi kuukautta. Minusta ikäero on juuri sopiva ja lapsista on tulevaisuudessa seuraa toisistaan.

Hiukan minua jännittää miten kahden pienen kanssa pärjää, mutta Peetu on ollut niin "helppo", että uskon selviävämme. Tilat tulee käymään ahtaaksi ja pitää alkaa miettimään jonkinlaista järkevää ratkaisua. Huhtikuussa on laskettu aikani ja joulukuussa päästään rakenneultraan. Jännityksellä odotetaan mitä siellä sanotaan.

Olen onnellinen! <3 

Minä täällä taas!

Pahoittelut blogini hiljaiselosta. Tässä on kaikenlaista tapahtunut ja toivoisinkin että saisin taas kirjoittamiseen uutta puhtia. Jotenkin nyt olen vaan ollut niin väsynyt ja suoraan sanoen laiska, etten ole saanut aikaiseksi edes avata tietokonetta. Mitäkö tässä välissä on sitten tapahtunut?

Rakas siskoni meni kesän lopulla naimisiin ja päästiin juhlimaan aivan ihania häitä! Peetu ei häihin osallistunut ja oli ensimmäistä kertaa yöhoidossa tuolloin. Juhlat ja Peetun yökyläily sujuivat molemmat todella mallikkaasti.

Toimin toisena kaasona siskoni häissä ja olihan se osaltani aika sähläystä. Olen vähän sellainen huoleton ihminen ja en todellakaan järjestelmällinen. Unohdan asioita ja ujostelen isossa porukassa, mutta onneksi toinen kaaso hallitsi tilanteet paremmin ja häät onnistuivat hyvin.

Olen myös aloittanut työt uudessa työpaikassa ja se on saattanut myös stressata jonkin verran. Minun on ajoittain hankalaa sopeutua muutoksiin ja olin kuitenkin edellisessä työpaikassa yli kolme vuotta. Sain sieltä hyviä ystäviä ja totuin työporukan tapoihin, sekä opin tuntemaan talon ihmiset. Eli minulle tuo muutos oli aika iso. Pikkuhiljaa olen päässyt kyllä sisälle uuteen työporukkaan ja alan kotiutua sinne. 

Eilen tapahtui myös eräs toinen ihana asia ja oma äitini meni naimisiin <3 Häät olivat ihanat ja pari oli todella kaunis! Näissä häissä Peetu oli mukana ja Mikko jäi töiden vuoksi kotiin. Oli kyllä kivaa, että Peetukin pääsi vähän häitä juhlimaan.

Häitä on siis riittänyt lähisuvussani ja noista juhlista tulee kyllä aina niin onnelliseksi. Kaikkea en vielä tänään paljasta, mutta vielä on yksi asia kerrottavana teille lukijoillekkin. Siitä lisää sitten myöhemmin ;) 

Kun imetys loppuu.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Minun on ollut todella vaikea kirjoittaa tästä aiheesta ja en oikein edes tiedä mitä sanoisin. Sunnuntaina tulee kolme viikkoa kuluneeksi viimeisestä imetyksestä. Tuntuu että siitä on todella pitkä aika ja samalla siltä kuin se olisi ollut vasta eilinen. 

Aloitetaan vaikka siitä, että en ikinä uskonut imettäväni näin pitkään. Ajatukseni ennen pojan syntymää oli, että imettäisin maksimissaan puoli vuotta. Siitä pikku hiljaa raja nousi ylemmäs kun poika kasvoi rinnalla. Pian huomasinkin olevani taaperoimettäjä ja se oli ihanaa! En ikinä asettanut tavoitteita imetykselle vaan ajattelin aina, että kyllä korviketta sitten saa jos se ei onnistukkaan. Mutta nyt voin kyllä sanoa olevani ylpeä näinkin pitkästä imetys taipaleesta. Peetu oli siis 1v 4kk ikäinen kun imetys loppui. 

Peetu itse olisi varmasti jatkanut rinnalla käymistä vielä kolme vuotiaanakin, mutta minä koin parhaaksi lopettaa tässä kohtaa. Tässä joitain syitä päätökseeni: Meillä oli aina tapana, että kun peetu heräsi yöllä klo 1-4 välillä niin hain hänet loppu yöksi rinnalle jatkamaan uniaan. Siinä ainut ongelma oli, että kukaan muu ei silloin saanut kunnolla nukuttua, ei edes Peetu. Hän pyöri ja potki ja nipisti ja puri. Ei tietenkään tahallaan, mutta siitä johtuen yöunet eivät olleet järinkään loistokkaita. Imetyksen lopettamiseen vaikutti myös se, että poika on menossa ensimmäistä kertaa yökylään mummunsa luokse ja minä stressasin heidän tulevaa yötä liikaa. En halua, että sen lisäksi että vanhemmat ovat poissa, niin poika ikävöisi vielä tissiäkin. Ja yksi todella painava syy oli Peetun hampaiden tulo! Joka ikinen kerta kun hammas alkoi tehdä tuloaan, muuttui pojan imuote jotenkin niin että hän raastoi hampaillaan nännin rikki. Monet voivat pitää syitä tähän turhina ja itsekkäinä, mutta tiedän tehneeni oikean ratkaisun ja se riittää meille.

Nyt poika nukkuu täydet unet ja nousee ylös klo 6-7 välillä. Edelleen hän välillä laittaa käden paidan sisään ja kysyy tissiä, mutta ei kuitenkaan suutu kun sanon maidon olevan loppu. Olen niin onnellinen siitä että oppisin arvostamaan imetystä ja kahden keskeisiä hetkiämme. Nyt voin hyvilllä mielin muistella tätä ihanaa taivaltamme.

Minulle tuli kuitenkin yllätyksenä miten imetyksen lopettaminen voi olla niin henkisesti raskasta. Minua itketti alkuun usein ja olo oli jotenkin todella ahdistava ja surullinen. Ja kun kolmantena aamuna poika ei enää pyytänytkään rintaa vaan meni leikkimään, niin olin samaan aikaan iloinen ja surullinen. Ilo oli katsella poikaa joka oli tyytyväinen eikä kaivannut mitään ja surua toi ajatus siitä miten nopeasti Peetu "unohti" meidän yhteisen jutun. Imetys oli kaikenkaikkiaan minulle kuitenkin niin upea kokemus ja kasvatti minua jopa hieman ihmisenä. Kiitos tästä Peetu! Nyt on meidän aika keksiä uusia "vain meisdän" juttuja <3

Sinä olet minulle rakkain, sinä olet minulle ikuisuus, sinä olet minun koko maailmani <3

Taaperon kanssa matkassa.

Vietimme viime viikon sunnuntai illasta-perjantaihin tätini luona Kortesjärvellä. Oli ihana nähdä sukulaisia pitkästä aikaa ja Peetukin nautti maaseudusta todella paljon! Jännitin lähes viiden tunnin automatkoja toden teolla, mutta yllätyin positiivisesti! Kummallakaan matkalla ei tarvinnut pysähtyä, vaikka Peetu nukkui vain reilun tunnin kumpaankin suuntaan mentäessä. Mukana oli evästä, lukemista ja minä hänen seuranaan takapenkillä. Loppumatkoja kohden alkoi hieman enemmän olemaan kitinää, mutta siitäkin selvittiin. Olen niin ylpeä tuosta pikku miehestä, että jaksoi niin hyvin!

Maanantai ja tiistai oli kauniita ja lämpimiä päiviä. Sen jälkeen tuli aika myrskyisät ja kylmät kelit, mutta ei se meidän lomaamme pilannut! Tädin kolme vuotias tytär tuli Peetun kanssa todella hyvin toimeen, vaikka aluksi hieman jännitimmekin, että mitä käy kun kaksi jääräpäätä touhuavat keskenään. Välillä tulikin riitaa leluista, mutta välillä he saivat jopa itse sovittua riitansa.

Peetu pääsi kokemaan monia hänelle uusia juttuja ja ehkä siksi hän viihtyikin niin hyvin. Piha oli iso ja siellä oli polkypyörä, liukumäki, trampoliini ja paljon muita leluja. Sisällä oli myös tilaa taapertaa ja leluista parhaimpia olivat nukenvaunut sekä perässä vedettävä koira. Myös isomman lapsen läsnäolo oli Peetulle todella mieluisaa. Jotenkin tuo poika viihtyy vanhempien lasten seurassa paremmin kuin oman ikäisten kanssa. Ehkä sekin tasoittuu jossain kohdin. 

Koirat nauttivat myös kun saivat juosta vapaana normaalia enemmän. Heta ei kylläkään kauheasti irti tuollakaan ollut, sillä siitä ei voi mennä oikein takuuseen, että palaako takaisin jos hoksaa jonkun kiinnostavan jäniksen. Ulkona saivat olla paljon kun vain sää sen salli. Eipä nuo kaksi kyllä huonolla säällä ulkona suostuisi edes olemaan, taitavat olla sokerista tehty, heh.

Serkku tyttöni oli niin suloinen lohduttaessaan aina Peetua jos harmi tuli. Jos tytölle sanoi, että ihana kun lohduttaa niin hän vain tokaisi "EN MINÄ NIIN TEE". Eli hän halusi vain tehdä sen rauhassa ja niin hän saikin. Ja taisi tuolla tytöllä olla jokin taika kosketus, sillä lähes poikkeuksetta Peetu rauhoittui hänen kosketuksestaan. Harmittaa todella että välimatkamme on näin pitkä, sillä oli ihanaa seurata pienten leikkejä!

Loma ei olisi ollut loma jos ei oltaisi päästy sukulaisten luo maaseudulle. Vaikka kaikki kaupat ja muut ovat kaukana, on se hiljaisuus ja puhtaus vaan niin ihanaa! Sydän vetää kyllä kovasti maalle ja toivon joskus pääseväni muuttamaan Etelä-Pohjanmaalle! Se haave on vielä kaukainen, mutta toivottavasti toteutettavissa!

Hyvää kesän jatkoa!

LOMALOMALOMA.

Minulla on tänään ensimmäinen lomapäivä! Olen nauttinut päivästä nukkumalla pitkään, käynyt shoppailemassa, vierallut äitini tykönä ja nähnyt ystäviä. Tämä päivä on ollut aivan loistava ensimmäinen lomapäivä! 

Ensi viikko olisi tarkoitus viettää sukulaisten luona ja odotan hieman jännityksellä pitkää automatkaa Peetun kanssa. No toivotaan, että kaikki sujuisi hyvin! Tänään kuitenkin olen saanut nauttia ihanasta päivästä ja ulkona on ollut enemmän kuin lämmin. Ihana päivä kaiken kaikkiaan. 

Hyvää Kesää kaikille <3