Neuvolassa nmr3.

Viime neuvolassa oli myös Peetun 2v neuvola samalla käynnillä. Hieman oli sekavaa kun neuvolatäti kyseli ristiin rastiin minusta ja Peetusta.

Raskausviikko: 31+3
Verenpaine: 107/65
Paino: 69.6kg
Sf-mitta: 31cm
Vauvan syke: 136

Tässä alkaa pikkuhiljaa huomaamaan, että ei ne mahat kovinkaan paljoa toisistaan eroa. Jotenkin olen kuvitellut, että tällä kertaa maha olisi paljon suurempi, mutta ehkä ei niin paljoa olekkaan. Joka paikkaan kyllä kolottaa ja supistuksia tulee päivittäin, mikä poikkeaa edellisestä raskaudesta. Olinhan minä silloinkin kipeä loppua kohden, mutta kyllä nyt on paljon raskaampi olo. Närästyskin tullut kuvioihin ja en muistanutkaan kuinka inhottavaa se oli. 

Peetun odotuksen neuvolasta voit lukea täältä.

Kuten sanoin, Peetun neuvola käynti oli samassa ja hän oli puolessa vuodessa kasvanut 5cm! Minusta se tuntui paljolta, vaikka edelleen poikani on melko lyhyehkö. Pieni ja söpö hän ainakin on. Neukkutäti kehui muten pojan kehitystä, eikä ollut mitenkään huolissaan pojan puheen kehityksestä. Olen kyllä niin onnellinen tuosta reippaasta pojasta! Ja kohta meille siunaantuu toinen pieni <3 En malttaisi enää vaan htään odottaa. Kahdeksan viikkoa on kuitenkin pitkä aika, vaikka toisaalta onkin lyhyt. 

Nyt alkaa menemään höpöttelyksi näin väsyneenä, joten parempi lopetella ja jatkaa taas joskus. 

Peetu 2v!

Tänään pieni poikani on jo kaksi vuotias! Taapero kasvaa ja kehittyy tajuttoman nopeaa vauhtia. Ei sitä kyllä osaa yhtään ajatella kuinka nopeaa aika menee eteenpäin. 

Peetu on hyvän mielikuvituksen omaava pieni haaveilija. Hän rakastaa rekkoja sekä muita isoja autoja. Myös eläimet ovat vieneet tämän pojan sydämen ja etenkin kissat saa Peetun pakahtumaan ilosta. Peetu on herkkä, mutta samalla hyvin vahva luontoinen. Hän puhaltaa omat pipinsä pois, mutta toisen suru saa hänetkin itkemään. Hän on ujo ihmis paljouden keskellä, mutta ei kuitenkaan vierasta. Hän ei puhu vieraille ihmisille, paitsi kiittää aina ruuan jälkeen. Peetu leikkii yksinään pitkiäkin aikoja, mutta tykkää myös leikkiä vanhempiensa kanssa. Lempi leikkejä ovat rekoilla ajo, jääkiekko sekä kokkailu. Yksi uusimpia lemppareita on myös vauva nuken hoivaaminen ja ruokkiminen.

Peetu rakastaa kotitöitä ja haluaa auttaa kaikessa. Hän tiskaa, imuroi, pyyhkii pölyjä sekä korjaa astiat pöydiltä tiskipöydälle. Pitää kuitenkin muistaa, että meidän lyhyehkö kaksi vuotias ei näitä asioita vielä oikein kunnolla osaa, mutta yritystä riittää todella paljon! Hän myös haluaa itse tehdä voileipänsä ja nopeana poikana saattaa ottaa maidon jääkaapista itse. Se maito saattaakin olla sitten lattialla, mutta sitten poika hakee rätin ja pyyhkii jäljet. 

Peetu rakastaa myös veljiään ylikaiken. Hän katselee mieluusti heidän kuvia, sekä ryntää halaamaan jos joku heistä tulee meille. Tietenkin myös erimielisyyksiä pojilla tulee, mutta ne saadaan aina ratkaistua lopulta. Peetulla on tällä hetkellä myös "MUN" kausi, ja kaikki on mukamas hänen. Sen vuoksi pieniä erimielisyyksiä tuleekin helposti, mutta kyllä hän ymmärtää ettei kaikki ole hänen. Uhmaraivoakin jonkin verran on, mutta nyt on taas viikon verran ollut parempi kausi ja kiukut ollut melko vähäisiä.

Kaikella rakkaudella tämä poika on ihana ja rakas meidän koko perheelle <3 Iso pieni mies <3

Hyvää syntymäpäivää Peetu <3 

Uhma tuli taloon.

Peetu täyttää 18 päivän päästä jo kaksi! Siis tajutonta miten aika kuluu nopeasti nykyään. Peetu kasvaa silmissä ja luonne tulee esiin koko ajan paremmin. Peetu ei vielä kauheasti puhu, vaikka yksittäisiä sanoja tuleekin todella paljon. Tällä hetkellä suurin muutos Peetussa on uhma. Tuo ihana uhma on siis saapunut taloomme. 

Peetu on aina ollut ns. "helppo" lapsi ja suurempia kiukkuja ei ole paljoa ollut. Nyt kuitenkin on alkanut tulemaan todella isoja raivokohtauksia, joista en aina ole varma selviänkö niistä. Jos häneltä kielletään jotain mieluista tai puetaan vaatteet päälle väärään aikaan, niin saattaa pienestä ilopilleristä kuoriutua piru esiin! Hän saattaa purra, lyödä, potkia ja riehua sydämensä kyllyydestä. Ja koska minä en hyväksy väkivaltaa, niin on ollut todella vaikea sulattaa noita tilanteita. Olen ollut hyvin hämilläni siitä, että miten minun lapseni voi käyttäytyä noin. Onneksi minulla on ystäviä jotka ovat osanneet tsempata noissa tilanteissa ja olen tajunnut, etten minä tee mitään väärää, vaan se on se pirun uhma. 

Nykyään joudun yhä useammin laskemaan kymmeneen, jotten huutaisi ja toistaiseksi olen onnistunut siinä. Kerran kyllä kiljahdin kun poika pääsi puremaan reiteeni ihon lähes rikki. Olen koittanut pitää poikaa paikoillaan ja jutella hänelle rauhallisesti, mutta se tuntui vain pahentavan tilannetta. Siinä vaiheessa sain pitää häntä 20 minuuttia otteessani, ennenkä hän rauhoittui. Toinen tapani on olla huomioimatta (sitä ilmeisesti ei suositella), ja se tuntuu toimivan meillä paljon paremmin. Tänäänkin raivo alkoi ja Peetu ryntäsi raivoten lattialle, minä siirryin toiseen huoneeseen ja ei aikaakaan kun luokseni tuli taas iloinen ja naurava poika. 

Tämä vanhemmuus tuntuu siis välillä olevan hyvinkin hankalaa, kun pitäisi tehdä aina juuri tietyllä tavalla, vaikka se ei teillä selkeästi toimisikaan. Olen tässä kyllä huomannut, että minä olen se joka lapseni tunnen ja maalaisjärkeä käyttäen uskon selviäväni tästäkin vaiheesta. Pitkää pinnaa ja ystävien tukea tulen varmasti tarvitsemaan, mutta ne taitaakin olla minulla hyvässä mallissa! 

Ja vaikka tuo pieni mies onkin välillä täynnä raivoa, niin on hän silti vaan niin ainutlaatuisen ihana pieni ihminen <3 

Neuvolassa nmr2.

Tarkoitukseni oli kirjoittaa neuvoloiden välissäkin, mutta jotenkin se on vain jäänyt. Tänään kuitenkin kävin taas neuvolassa ja tällä kertaa mukana oli myös lääkäri. Odotin jotenkin perusteellista käyntiä, mutta koko homma olikin ohitse jo alle 20 minuutissa. Ehkä heillä oli kiire, tai sitten uudelleen synnyttäjän kanssa on turha tuhlata kauempaa aikaa. Eniten ihmetytti kuitenkin se, että lääkäri ei tehnyt MITÄÄN sellaista, jota neuvolatäti ei olisi itse voinut tehdä. Eli käynti tuntui normaalilta neuvola käynniltä, mutta eri naama kysymässä samat kysymykset.

Raskausviikko: 27+2
Verenpaine: 99/68
Paino: 65.3kg
Sf-mitta: 29cm
Vauvan syke: 155

Kysyin lääkäriltä pääsenkö jossain vaiheessa vielä kokoarvioon, sillä minua epäilyttää suuri sf-mittani. Lääkäri kertoi ettei hän ainakaan minua lähetä sinne, mutta uskoo pelkopolin kautta tulevan lähete ultraan. Pelkopoli minulla on ensi kuussa, joten pian sekin varmaan selvenee. En tiedä mitä odotin kyseiseltä lääkäri käynniltä, mutta jotain enemmän. Viime raskaudessa näillä viikoilla tehtiin ainakin sisätutkimus ja lääkäri tunnusteli miten päin vauva on. Nyt ei ollut puhettakaan sellaisista. Hiukan jäi harmittamaan, mutta ehkä kuitenkin kaikki oleellinen tuli tehtyä.

Tällä hetkellä nukkuminen on jo tukalaa ja herään monta kertaa yön aikana. Lonkka särky on kovaa, pissahätä jatkuvaa ja vauva möyrii yksiössään todella paljon öisin. Ehkä seuraavaksi saa nukkua kunnolla taas parin vuoden päästä, heh. Supistuksiakin tulee todella paljon päivän aikana ja en ovat epämukavia. Etenkin koiran kanssa lenkillä ollessa huomaan supistuksia tulevan enemmän. Lääkäri oli sitä mieltä, että normaalia on, joten en jaksa sitäkään sitten stressata. Myös kumartuminen ja lattialta ylös nouseminen tuottaa vaikeuksia. Alkaa tämä pötsi olemaan jo sen kokoinen, että tiellä on koko ajan.

Seuraava neuvola on kuukauden päästä ja silloin on samalla käynnillä Peetun 2v neuvola. Myös isyydentunnustus olisi silloin tarkoitus tehdä. Aika kätevää kun sen pystyy nykyään tekemään ennen lapsen syntymää.

Nyt kuitenkin menen pötköttämään sängylle, sillä tämä kovalla tuolilla istuminen sattuu selkään melko ilkeästi.

Peetun raskausajan neuvola kuulumiset voit lukea täältä.

Millaisia lääkäri käyntejä muilla on ollut? 

Neuvolassa.

Edellisen raskauden aikana tein joka neuvolan jälkeen postauksen. Nyt olisi tarkoitus tehdä samanlainen postaus aina. 

Raskausviikko: 22+1

Verenpaine: 108/69

Paino: 61.4kg

Sf-mitta: 26

Vauvan syke: 143

Edellisessä raskaudessa painoin tässä vaiheessa kuusi kiloa enemmän kuin nyt, vaikka sf-mitta oli vain 22cm. Eli olen kyllä tyytyväinen, ettei paino ole vielä enempää noussut.

Tässä kuvassa ensimmäinen kuva on otettu tänään rv 22+1 ja toinen kuva kun odotin Peetua rv 22+3. Hassua miten vatsan muotokin niin erilainen näissä raskauksissa. Poika pitäisi kuitenkin tälläkin kertaa masussa asustaa. 

Juteltiin neuvolatädin kanssa tulevasta synnytyksestä ja siitä miten paljon sitä jännitän. Luultavasti pääsen pelkopolille asiasta jossain vaiheessa puhumaan. Pelkään kovasti, että tämäkin joudutaan käynnistämään ja kokisin yhtä hirveän synnytyksen kuin viimeksikin. Viime synnytyksestä voit lukea täältä. Toivotaan kuitenkin, että kaikki menisi hyvin.

Tällä hetkellä vaivat on huomattavampia kuin aiemmassa raskaudessa, mutta ei vielä niin pahoja ettenkö kestäisi. Harjoitussupistuksia tulee useamman kerran päivässä ja lonkkakivut vaivaa melkoisesti. Vatsa alkaa myös olemaan aika paljon tiellä ja vaikuttaa nyt jo työntekoon. Pystyn kuitenkin töitä tekemään, ainakin toistaiseksi. En haluaisi joutua sairaslomalle ennen äippälomaa, mutta saa nähdä kuinka pitkälle jaksaa.

Millaisia oireita muilla odottavilla on?

Pieni ihme.

Peetu saa pikkuveljen! Rakenneultrassa oli kaikki mallillaan ja pieni poikahan sieltä paljastui. Painoa oli suunnilleen 460g ja poika vastasi suunnilleen viikkoa isompaa, mutta ei lähdetty laskettua-aikaa muuttamaan. Kuulemma tässä vaiheessa kasvut alkavat olla niin erilaisia, joten turha sitä muuttaa. Oli ihanaa nähdä pikkuinen möyrimässä ja kuulla kaiken olevan kunnossa. Vauva möyrii masussa jo kovaa vauhtia ja etenkin iltaisin on kunnon bileet hänellä käynnissä. 

Seuraava neuvola on 20.12. ja toivon että silloin otettaisiin sf-mitta, sekä muutenkin käynti olisi kattava. Näin uudelleen synnyttäjänä tuntuu, että kaikki vaan mennään hutasten läpi kun luotetaan, että kaikki on mulla tuoreessa muistissa. Saa nähdä miten tällä kertaa käy. Nyt menen pikkuhiljaa nukkumaan ja toivotan kaikille rauhallista joulun odotusta <3

Mietintää raskaudesta.

Nyt mennään raskausviikolla 19+1 ja rakenneultraan on aikaa kaksi viikkoa. Valehtelisin jos väittäisin etten pohdi sukupuolta ollenkaan. Onhan Mikolla kuitenkin jo viisi poikaa joista yksi on minun kanssani. Pohdin siis onko edes mahdollista, että tulokas voisi olla tyttö? Kaikki isoveljet toivovat tyttöä, mikä on mielestäni ihan ymmärrettävää. Mikko on varma siitä että poika tulee ja minä taas epäröin. Minulla on ollut tästä jotenkin tyttöolo ja se ahdistaa minua. Ja siksi ajatus ahdistaa, koska pelkään pettyväni jos se onkin poika. Tiedän rakastavani lasta jokatapauksessa yhtä paljon, sukupuolesta riippumatta, mutta silti jännittää.

Minua myös jännittää, että onko kaikki kunnossa. Jotenkin sitä uskoo aina ettei omalle kohdalle voi mitään kauheaa tapahtua, mutta tiedostan sen mahdollisuuden kuitenkin olevan. Olen aina ollut kova miettimään asioita ja siksi itkenkin paljon. Mietin liikaa ja jossittelen sitäkin enemmän. Mitä jos vauva ei ole terve. Mitä jos vauva syntyy kuolleena. Mitä jos siellä onkin kaksi vauvaa. Tuollaisia asioita pääni on täynnä ja kuvittelen varmaan olevani valmistautunut kaikkeen mitä sieltä voi vastaan tulla. 

Olen innoissani ja onnellinen tulevasta pienestä, mutta jostain syystä tunnen stressaavani asioista ehkä liikaakin. Kauheasti haluaisin sisustaa tätä pientä kämppää uuteen uskoon ja hankkia vauvalle kaiken valmiiksi nythetivälittömästi! Vielä en ole edes puolessa välissä raskautta, joten ehkä noistakin asioista kannattaisi olla toistaiseksi stressaamatta. 

Nyt koitan vaan jaksaa töissä ja olla murehtimatta. Tulen varmasti kertomaan rakenneultrasta vielä tänne kun sen aika on. Toivotaan että kaikki olisi hyvin!