Äiti, avopuoliso, ihminen.

Olen huomannut puhuvani paljon Peetusta ja hän onkin blogini tämän hetkinen tähti ollut jo pidempään. Aloitin blogin kuitenkin jo ennen Peetua ja ehkä nyt olisi aika olla vähän itsekäs ja puhua minusta. Eli mitä kuuluu Jennalle?

Minullahan oli raskauden jälkeen tämä Wellness dieetti ja pääsin silloin lukemiin 54.4kg. Epäröin pitkään, että saanko kilot pidettyä kurissa, mutta ilokseni voin kertoa painoni olevan nyt 51kg. Eli hyvin on pysynyt kilot poissa ja hieman lisääkin lähtenyt. Tosin en ole lähiaikoina syönyt kovinkaan terveellisesti ja herkkuja on tullut myös syötyä. Siltikin paino pysynyt alhaalla ja uskon, että siitä saa kiittää imetystä. Tarkoitus olisi kuitenkin alkaa taas syömään terveellisemmin ja etenkin jättää se turha sokeri pois! 

Töihin paluu mulla on sujunut hyvin ja koulusta tulen valmistumaan virallisesti 20.5.2016. Voi että odotan sitä päivää, että saan lähihoitajan paperit vihdoin käteeni! Viimeisimmässä työharjottelussakin minulle sanottiin, että olen valinnut itselleni juuri oikean alan. Olen itsekkin samaa mieltä! Ihmisten auttaminen ja heidän kanssaan oleminen on se minun juttuni. Toivottavasti vielä löytäisin vakituisen työpaikan jostain, niin sitten alkaisi kaikki palikat sillä saralla olla kohdallaan.

Minulla ja miehelläni oli juuri vuosipäivä jota pääsimme kahdestaan juhlistamaan pariksi tunniksi. Oli kyllä mukavaa päästä yhdessä ulos, tietäen pojan kummitädin vahtivan hyvin Peetua. Parisuhde kärsii helposti jos se ei saa yhtään yhteistä aikaa. Ollaanhan me tässä nyt päästy Peetun syntymän jälkeen huimat kaksi kertaa kahdestaan jonnekkin, heh. Pitäisi varmaan useammin pyytää jotakuta vahtimaan Peetua ja oikeasti panostaa parisuhteeseen paremmin. Voitaisiin välttyä ehkä monelta turhalta kiukuttelulta ja mykkäkoululta. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan!

Minulle kuuluu siis tällä hetkellä hyvää. Välillä kiukuttaa, mutta kuka sitä aina jaksaisi iloinen olla? Kyllä pieni negatiivisuus kuuluu mielestäni jokaiselle ihmiselle ajoittain. Enimmäkseen kuitenkin olen tällä hetkellä iloinen ja tuntuu, että asiat rullaavat niinkuin pitääkin. 

Äitinä olen kokenut lähipäivinä taas uudenlaista valtavaa rakkautta poikaa kohtaan. Ainahan häntä olen rakastanut, mutta tuntuu että se rakkaus vaan kasvaa koko ajan. Ihan outoa. Mahtaako tuo rakkauden kasvaminen loppua ikinä? Juuri kun luulee, ettei voisi toista rakastaa enempää, niin taas huomaakin rakastavansa vaan lisää ja lisää. Minulla on kyllä aivan ihana poika! Ja pakkohan hänestäkin on lopuksi vielä kuva laittaa, heh.

P.S. ulkona sataa lunta, vaikka piti olla kevät!

Tervetuloa kevät.

Uskoin aikaisemmin, että minä en hamstraa ulkovaatteita kaappeihin. Kuitenkin tässä kun kevät on tehnyt tuloaan, niin olen huomannut, että Peetu omistaa yllättävän monet välikausi vaatteet. Kaikki on saatu jostain käytettynä, paitsi harmaa takki on ostettu jo viime syksynä muistaakseni H&M kaupasta. 

Peetulle on todella vaikea löytää sopivan kokoisia ulkovaatteita. Kaikki tuntuvat jotenkin hirveän isoilta vaikka ovatkin suurin osa kokoa 74. Peetullahan oli pituutta vuoden ikäisenä 73.4cm joten luulisi niiden olevan suunnilleen oikeaa kokoa. Peetulla on vaan niin lyhyet jalat (niinkuin äidilläänkin) joten ehkä siksi mikään puku ei tunnu olevan sopiva. Kuitenkin 68 koko on liian pieni ja ranteet vilkkuvat siinä paljaana.

Ainiin! Olihan tämä sade asukin ostettu uutena! Tilasin Nextiltä ja koko on 86! Ja siis ihan nafti. Olin suunnitellut, että käyttäisin sitä ensi syksynä myös, mutta näyttää pahasti siltä ettei mahdu enää syksyllä. Se on kyllä erikoista, että miten koot vaihtelee eri merkeissä noinkin paljon.

Tämä on meidän kauppa takki, eli se niin sanottu hienostelu asu. Takki alkaa tosin olemaan hieman liian lämpöinen näihin keleihin ja olisi löydettävä jostain uusi pian. Ihan hullua miten innoissaan olisin ostamassa ulkovaatteita pojalle kaapit täyteen, vaikka vihataankin molemmat pukemis hetkiä.

Olemme siis mielestäni valmistautuneet kevääseen melko hyvin. Toki sormet syyhyää tekemään lisä ostoksia, mutta maltan nyt hetken kuitenkin. En olisi ikinä uskonut, että poikani omistaa näinkin monta välikausi vaatetta. Ja mahdollisesti tulee vielä lisääkin jossain vaiheessa.

Mitä vaatteita teillä suositaan?

Elämää taaperon kanssa.

Vauvaaika on hurahtanut ohi ja nyt olen taaperon äiti. Ei se aika ennen lasta kulkenut todellakaan näin nopeasti! Vauva aika oli mielestä ihanaa. Koko ajan odotti että mitähän uutta poika oppii seuraavaksi ja hämmästyinkin monesti Peetun nopeasta kehittymisestä. Kyllä voin sanoa, että hiukan ikävöin aikaa jolloin Peetu oli vielä pieni tuhiseva vauva. Mutta on tämä taapero vaihe myös jotain niin ainutlaatuista ja yllättävää! No millaista se taapero elämä on sitten tässä talossa?

Peetu on pääsääntöisesti iloinen ja nauravainen lapsi. Mutta jos joku harmittaa, niin heittäydytään lattialle istumaan ja läväytetään naama lattiaan kiinni itkien. Hän kuitenkin rauhoittuu nopeasti ja syli tai uusi kiva tekeminen saa harmituksen unohtumaan. Yksi suurin asia joka saa Peetun heittäytymään lattialle, on se ettei hän saa haluamaansa. On se sitten kaukosäädin, tietokone, koiran vesikuppi tai milloin mikäkin, niin itku tulee. Peetulla on yksi kaukosäädin jolla saisi leikkiä, mutta eihän se tietenkään niin kiva ole. Ruokaa on kiva syödä itse, jos äiti syöttää niin se on ehdoton NOUNOU. Puuro on jo niin last season, joten sitä ei syödä. Muuten maistuukin lähes kaikenlainen ruoka (paitsi kalakeitto), kunhan Peetulla on lusikka. Voin kertoa, että on huono idea tässä vaiheessa pitää mattoa ruokapöydän alla, heh.

Taaperon kanssa on aika turha unelmoida siististä kämpästä. Jos haluaisin tavaroiden olevan koko ajan järjestyksessä, niin poika olisi pidettävä leikkikehässä 24/7 ja siltikin pitäisi siivota varmasti 10 minuutin välein. En ole kyllä ikinä ollut mikään siistein ihminen, mutta nyt kyllä välillä tuntuu, että hiukset putoaa päästä tämän sekasorron keskellä.

Peetu on todella vauhdikas ja kova menemään. Hän on oppinut miten sohvalle kiivetään ja se tuo omat haasteensa arkeen. Toistaiseksi ollaan selvitty onneksi vain yhdellä sohvalta putoamisella! Silloinkin olin järkytyneempi varmasti kuin poika itse. Pää kolisee kyllä monta kertaa päivässä ja sitä on mahdotonta estää. Otetaan esimerkkinä yksi Peetun suosikki leikki tällä hetkellä, (tää äippä ei tykkää) eli siis Peetu alkaa pyörimään akselinsa ympäri kovaa vauhtia ja sen jälkeen lähtee juoksemaan juopon lailla, lopputulos on tietenkin kompastuminen tai jalkoihin sekoaminen - -> kaatuminen. Ja jos se kaatuminen ei tee kipeää, niin uudestaan vaan pää pyörälle! Jos yritän estää tai keskeyttää tätä leikkiä niin siitä seuraa itkupotkuraivarit, joten olen todennut helpommaksi koittaa ottaa juoksevasta pojasta kopin.

Peetu rakastaa myös ulkoilua ylikaiken. Hän on oppinut kävelemään kengillä ja nyt ei muuta tekisikään kuin kävelisi. Monesti lähdenkin Peetun kanssa lähikauppaan tai kaverille ilman rattaita ja joka kerta puolessa matkaa kiroan mielessäni, että MIKSI. Kun tää äippä haluaisi lähteä oikealle niin poika juoksee vasemmalle. Kun pitäisi pysähtyä, niin poika jatkaa matkaa. Lumikasat, roskat, kävyt, kepit ja kaikki muu on kiinnostavampaa kuin äidin kutsuhuuto. Usein siis matka meneekin niin, että minä kannan poikaa 20 metriä eteenpäin ja Peetu kävelee 10 metriä taas takaisinpäin, heh. Siitä huolimatta haluan mennä ulkona mahdollisimman paljon ilman rattaita. Saa poika hieman totuttelua maastossa menemiseen.

Eli tiivistettynä taaperon elämä on vauhdikasta ja täynnä yllätyksiä. Tuo poika on kiukutteluistaan huolimatta mahtava pieni ihminen! Hän haluaa halailla ja selvästi nauttii läheisyydestä. Ilmaisee kylläkin mielipiteen jos hän ei halua kenenkään kosketusta. Osaa tuo pieni onneksi välillä rauhoittuakkin ja mikä olisi sitä varten parempi paikka kuin omien vanhempien sänky?

Vauvasta taaperoksi <3 Hän on kasvanut niin huimasti! Komea nuori miehen alku, vaikka itse sanonkin <3

1v kuvaus!

Peetu täytti vuoden 18.2 ja olin ihan täpinöissäni tulevista kuvauksista. En varannut erikseen aikaa valokuvastudiosta, vaan luottokuvaajani ja ihana ystäväni kuvasi jälleen onnistuneesti! Ihania kuvia oli kyllä aivan liikaa ja nt onkin valinnan vaikeus, että mikä päätyy kotiin, seinäämme koristamaan. Joten laitan kuvat tähän ja jos joku on mieleinen, niin kertokaa ihmeessä!

Voin tähän väliin mainita, että vuoden ikäistä vilkasta poikaa oli todella vaikea pitää paikallaan! Olin lähes varma, ettei yksikään kuva onnistuisi ja kaikki olisivat tärähtäneitä. Mutta hyvä kuvaaja näköjään onnistuu tilanteessa kuin tilanteessa.

Vaikka itse sanonkin, niin onhan tuo poika aika hurmaava! Ja kuvissa näkyy hänen persoonansa jotenkin todella kivasti :)

Mikä on teidän suosikki kuvanne?

Pienen ihmisen juhlat.

Juhlimme Peetun synttäreitä 27.2. ja voisin kehua juhlia onnistuneiksi. Vieraita oli kutsuttu yhteensä 19 ja siihen lisäksi vielä Mikon lapset, niin kaaos oli taattu. Onneksi olin kuitenkin sen verran järkevä, etten änkenyt koko porukkaa samaan aikaan meille! Juhlat oli siis jaettu kahteen osaan ja hyvä niin. Eka porukka saapui klo 13 ja seuraava satsi klo 16. Tarjottavat tuntuivat kelpaavan ja ihmiset viihtyivät. En osaa sen enempää kertoa sanoin, joten kuvat saa puhua puolestaan.

Pienestä pojastani on kasvanut aivan mahtava pienisuuri taapero <3 Kiitän kanssa juhlijoita lahjoista ja seurasta! Aivan mahtava päivä oli!

Taaperoimettäjä.

Kun tulin raskaaksi, totesin kavereilleni imettäväni maksimissaan puoli vuotta. Muistan ajatelleeni, että yli puoli vuotiaan imetys olisi jo hassua. Korvike on keksitty, joten miksi ei? Kyllähän se vauvakin jo vieroittaa itsensä siinä vaiheessa, tai viimeistään 10kk iässä. Aika kuitenkin vierähti ja poika kasvoi rinnalla. Siis puoli vuotiashan on vielä ihan pieni! Äidin läheisyys ja rinta oli hänelle selkeästi tärkeä ja tarpeellinen. No sitten päätin seuraavan tavoitteen ja se olisi vuoden ikä. Eihän nyt kukaan tuttunikaan ole imettänyt niin vanhaa lasta. Tietääkseni. Taapero imetys oli jotenkin mielestäni todella kummaa ja ajatus siitä ahdisti. Minä en ikinä voisi imettää yli vuoden vanhaa.

Jos sanon imetyksen olleen helppoa niinkuin heinänteko, valehtelisin. Jos sanoisin sen olleen todella vaikeaa, valehtelisin taas. Imetys on ollut... hmm, mielenkiintoinen kokemus. Välillä se on ihanaa, toisinaan hirveää. Onneksi kuitenkin se on ollut ihanaa useammin kuin hirveää. Läheisyys, rakkaus, hymy, ilo, riemu, lohtu, turva ja ties mitä muuta on tuo imetys tuonut pienelle pojalle, sekä tälle äidille. Noita hetkiä on monta kertaa päivässä ja se on ihanaa! Huonot hetket ovat olleet kausi luontoisia ja siten ohimeneviä. Aluksi petyin rintakumiin jota jouduin käyttämään. Pidin itseäni huonona äitinä ja olin varma ettei imetys onnistuisi kauaa. Kun kumista onneksi pääsin eroon ja imetys sujui hyvin, niin jossain kohtaa imetys alkoi olemaan todella kivuliasta. Olin hämilläni, sillä minulle oli kerrottu ettei imetys enää alun jälkeen ole kivuliasta. Syy kivulle kuitenkin löytyi ja se oli sammas. Sammas, josta kukaan ei ollut ikinä kertonut. Sain sen hoidettua ja pitkään imetys oli ihanaa taas. Peetu taisi olla 8 kuukauden ikäinen jolloin alkoi pureminen. Itkin lähes joka imetyskerta ja aloin pelkäämään tulevaa imetystä. Tietämättömyys kivun loppumisen ajankohdasta oli hirveää. Kuukauden sitä kesti ja sitten se viimein jäi pois. Nyt pojan ollessa yli vuoden ikäinen, ei imetyksessä ole ongelmia. Se on meidän kahden hetki, jolloin saadaan olla ihan lähekkäin ja nauttia. Pusu otsalle, johon vastaa pieni hymy kulmien alta.

Suurin ongelma on minulle tainnut olla julki-imetys. Olen tainnut imettää julkisesti ehkä maksimissaan viisi kertaa ja toistaiseksi en ole sinut sen asian kanssa. Ehkä joskus jos minulle toinen lapsi siunaantuu niin saan siihenkin asiaan lisää varmuutta. Nyt on enää turha kuvitellakkaan, että oppeisin imettämään julkisesti, sillä poika ei keskity ihmis hälinässä yhtään siihen ruokailuun :D 

Kaiken kaikkiaan imetys on antanut minulle todella paljon! Olen yllättynyt siitä, miten luonnolliselta tuntuu imettää yli vuoden ikäistä. Olen todella iloinen, että olen onnistunut imetyksessä näinkin pitkään. Kuitenkin tällä hetkellä odotan ja toivon Peetun alkavan hiljalleen vieroittavan itseään rinnasta, sillä en millään itse haluaisi toisen puolesta sitä päätöstä tehdä. Itse olisin siis valmis lopettelemaan tätä meidän imetystaipaletta, mutta Peetu on ilmeisesti tissimiehiä ja haluaa nauttia vielä jonkin aikaa. Suotakoon se hänelle vielä jonkin aikaa<3

Tässä minä nyt olen, taaperoimettäjä. Ja pakko sanoa olevani ylpeä siitä! Tämä on ollut hieno matka ja olen kiitollinen sen onnistumisesta. Palkintona on tyytyväinen pieni poika. Imetys, niin ihmeellisen ihana asia! <3 

Peetu 1v!

Tänään on se päivä kun pieni vauvani on muuttunut taaperoksi. On ihan hullua, miten tämä vuosi on vierähtänyt nopeasti!

Peetu on pieni ja suloinen taapero.
Peetu kiitää kovaa vauhtia eteenpäin kun jotain mielenkiintoista on näköpiirissä.
Peetu rakastaa halailua ja osaa matkia eri eläimien ääntelyjä.
Peetu suuttuu jos sukka ei lähde jalasta tai jos hän ei mahdu koloon joka on leveydeltään 5cm.
Peetu tulee eteiseen vauhdilla, kun kuulee äidin tulleen töistä kotiin.
Peetu itkee jos kaapin ovi ei aukeakkaan.
Peetu nauraa kun isä hölmöilee hänen kanssaan.
Peetu höpöttää paljon, mutta uudessa tilanteessa on hiljainen ja tutkailee ympärilleen varovasti.
Peetu ei ole pitkävihainen, vaan unohtaa nopeasti harmituksen aiheen.
Peetu on tissimaakari.
Peetu tanssii heti jos mieleinen kappale alkaa soimaan.
Peetu tykkää katsella ikkunasta ulos ja vilkutella ohikulkijoille.
Peetu haluaa syödä kaikkea mitä muutkin.
Peetu rakastaa veljiään ja vanhempiaan.

Kuvat joka kuukaudelta <3

On hienoa nähdä pojan kehitys. Hän yllättää joka päivä keksimällä jotain uutta ja kivaa. Peetu on alkanut piilottelemaan tavaroita joka puolelle, mutta onneksi toistaiseksi äiti on löytänyt kaiken tarvitsemansa, heh. Tavaroiden vieminen paikasta A paikkaan B on myös todella kiva leikki. Peetu tykkää kokata ruokaa isänsä kanssa ja myös yksinään leikkii kattilan kanssa innoissaan.

Tämä vuosi on ollut kaikin puolin mahtava ja niin erilainen kuin mikään muu vuosi. Olen kasvanut äidiksi ja myös aikuistunut hivenen lisää. Peetu on opettanut minut rakastamaan ja arvostamaan aivan uudella tavalla. En väitä, että vuosi olisi ollut helppo. Ei, se on ollut ajoittain hyvinkin haastava. Mikon kanssa on ollut enemmän riitoja sekä valvotut yöt ovat saaneet kaikki kiukkuisiksi. Kuitenkin kaikki on ollut sen arvoista! Peetu on mullistanut maailmani niin ihanalla tavalla, että olen mielestäni muuttunut paremmaksi ihmiseksi. Ilman Peetua olisi elämäni hyvinkin erilaista, ja ei hyvällä tavalla. Peetu täydentää minua ja en haluaisi vaihtaa päivääkään<3

Peetulla oli eilen 1-vuotis neuvola ja vihdoin on ylitetty 9kg paino! Tätä olen odottanut, kun se painon nousu on ollut niin hidasta. Peetulle laitettiin myös rokotteita kolme kappaletta ja ne menivät melko hyvin. Peetu oli niin väsynyt, ettei ilmeisesti oikein jaksanut laittaa hanttiin. Peetulla on tänään ollut kumetta, mutta toivotaan että sivuoireita ei sen enempää tulisi.

Aamulehden lukukin on Peetun mielestä suurta huvia, vaikka väsyttäisikin. Olen onnellinen, olen kiitollinen ja se on tuon vuoden vanhan taaperon ansiota <3 Kiitos Peetu, että juuri minä saan olla sinun äitisi! <3

Hyvää syntymäpäivää rakas poikani <3