keskiviikko 30. lokakuuta 2013

lenkkeilyä.

Cara on koira joka vetää ja nyt ostin sille Zoo Jatar lemmikkieläinkeskuksesta nahkaiset vedonestovaljaat. Voin sanoa, että kyllä se aluksi epäilytti, että mitenkä mahtaa toimia kun Cara osaa huijata vedonestopantaakin. Mutta voin sanoa että olipas ihanan rentouttava ja mukava (joskin kylmä) iltalenkki. Valjaat todellakin toimivat ja tuntui kuin Cara itsekkin olisi rentoutunut kun ei enää kaulapanta kuristanut vetäessä. Kaupassa olisi ollut myös naru malliset vedonestovaljaat ja ne olisivat olleet puolet halvemmat, mutta totesin että ne voisivat hangata enemmän niin ostin kalliimmat.

Huomenna olisi taas aamuvuoro ja sitten saakin lähteä Punanaamioon ostamaan halloween asua. En tiedä vielä mitä pukisi ja mikä mahtaakaan nytten olla kokoni. No ei muutakun huomenna jonottamaan tungokseen. 

En ole paljoa kerennyt salilla käymään ja kotitreenikään ei onnistu kun koira villiintyy ja alkaa hyppiä vasten. No toivottavasti kolme kertaa päivässä lenkkeily auttaa edes jotenkin tälläistä patalaiskaa sohvaperunaa laihtumaan.

Mukavia lenkkeilykelejä siis odotellessa!:)

maanantai 28. lokakuuta 2013

koiran ilot.

Tänään iltavuoroon mentäessä annoin Caralle virikepallon johon oli herkkuja laitettu sisälle. Ajattelin ja toivoin että se auttaisi pitämään koiran edes hieman tyytyväisenä kun se ekaa kertaa jäi yksin, kun minä menin töihin. Kun Cara asui äitini luona, oli sillä aina koira kaverinaan kun ihmisiä ei. Tänään Cara oli aivan yksin. Kun saavuin töistä oli asunnossani jo pimeää. Koira ei ollut eteisessä vaan istui ihmetellen sohvalla, että kuka oikein tuli. Kun laitoin valot päälle, Cara juoksi samantien luokseni ja oli aivan onnesta soikeana. En ole nähnyt Caraa niin onnellisen näköisenä koskaan. Omistaja oli tullut kotiin. 





Mitään paikkoja ei ollut rikottu, sotkettu tai tarpeita ei ollut tehty. Vain sänky oli selvästi myllätyn näköinen. Cara oli siis ollut erittäin kiltisti. Lenkille Cara pääsi samantien kaatosateeseen, mutta ilo ja onni oli vielä siinäkin vaiheessa havaittavissa. Miten maltan huomenna mennä iltavuoroon kun tiedän tuon rakkaan koiran odottavan omistajaansa kotiin?

Koiran ilo on mahtavaa, se on vilpitöntä ja niin aitoa. Ihmisen ilo taas voi olla feikattua, mutta koiran ilo ei ole koskaan. Ei sitä turhaan sanota, että koira on ihmisen paras ystävä <3

puntarointia.

Viikonloppu meni taas vähän harakoille tän kuntoilun ja syömisen kannalta. Aterioita on jäänyt väliin ja vapaasyöntipäivä venyi kahteen päivään. Mutta paino on silti pudonnut. Vaaka näytti aamulla 59.1kg elikkä alaspäin on mennyt.

Tänään olisi tarkoitus mennä iltavuoroon ja Cara jää yksinään ekaa kertaa niin pikäksi aikaa. Saa nähdä onko kämppä kuin hävityksen kauhistus kun palaan töistä. Toivottavasti kuitenkin kaikki sujuu hyvin. Nyt kun omistan koiran, olen todennut että myöhään nukkuminen on historiaa. Viimeistään kahdeksan aikaan alkaa Cara kasvoja nuolemaan ja yrittää saada minut ylös. Kyllä siinä hetken pystyn torkkumaan, mutta on toi koira aika tehokas herätyskello.

Kävin myös viikonloppuna kyläilemässä kummipoikani tykönä ja siellä en voinut vastustaa hänen äitinsä tekemää mutakakkua. Ja oli kyllä se sen arvosta! Nam nam:) Hetkenpäästä voisin lähteä vielä lenkittämään Caraa ja sitten nokka kohti töitä!

perjantai 25. lokakuuta 2013

Cara!

Tänään hain rakkaan Cara koiran luokseni:) Kävin Caran kanssa koirapuistossa kääntymässä ja se meni hyvin. Jos ei lasketa valtavaa yli-innokasta irlanninsusikoira pentua jota Cara hieman pelkäsi. Mutta kun tarhaan tuli 5kk vanha irlanninsetteri, oli Carakin innokas leikkimään. Myös aitauksen toisella puolella olevat pikkukoirat olivat erittäin kiinnostavia.



Cara oli asunnossanikin hieman jännitynyt aluksi, mutta hissiinkin meni kiltisti. Eiköhän tuo koira saada tänne kotiutettua. Tänään siis vietän laatuaikaa Caran ja hyvän ystäväni Nettan kanssa. Let's have fun!





P.S.  Corsalla tuli 200 000km täyteen;)

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

päivä 24.

Kohta on kuukausi jo täynnä tätä Lite dieettiä. Eilen kävin lenkillä kaverin koiran kanssa ja tänäpä kävin salilla. On se salitreeni kivaa kun sen alkaa vaan oppia. Tänään vapaapäivän kunniaksi olen myös käynyt kummipojan ja hänen äitinsä kanssa mammaa ja pappaa katsomassa. Oli mukava ilta vaikkakin taisin repsahtaa mamman hyvien herkkujen edessä vähäsen.



Huomenna mulla on iltavuoro ja voisin tehdä salin sijasta kotitreenin. Se on tehokasta ja ei tarvitse maksaa parkkimaksua. Perjantaita odottelenkin innolla, sillä silloin saan äitini koiran koe ajalle. Jos kaikki sujuu hyvin saattaa Cara koira olla kauemminkin lemmikkinäni.

Uuden kameran opettelua:D



Eilen ja tänään on ollut erittäin sateista, se hiukan pilaa lenkkeily fiilikset ja muutenkin. Ehkä niitä aurinkoisia syyspäiviäkin saattaa vielä tulla?

maanantai 21. lokakuuta 2013

puntaripäivä.

Tänään siis kävin vaa'alla. Ja voin kertoa että se viime veikko ei tosiaan mennyt hyvin. Puntari näytti 59.9kg niinkuin viikko sitten maanantainakin. No olen tyytyväinen että painoa ei tullut lisää, mutta harmittaahan tuo kun ei yhtään lähtenyt. No mutta nyt on uusi viikko ja uusi yritys!

Kävin tänään töiden jälkeen vaihtamassa talvirenkaat alle, kun on tuota mustaa jäätä alkanut olemaan paikka paikoin. Nyt voin turvallisin mielin päräyttää auton kanssa eteenpäin. Kävin myös moikkaamassa kummipoikaani ja hänen äitiään. Ihania ihmisiä, pakko myöntää:)





Sain kaverilta kameran sijoitukseen. Eli pidän siitä hyvää huolta ja palautan omistajalleen takaisin mikäli hän sitä kaipailee. Saa nähdä miten osaan tuollaista hienoa kameraa edes käyttää. Kun tähän asti kamerana on toiminut Nokian Lumia 900! :)

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

kolmeviikkoatakana!

Noniin eli kolme viikkoa on tosiaankin jo kulunut. Tämä viikko ei mennyt kovinkaan vahvasti niinkuin epäilinkin, mutta huomen aamulla vaaka kertoo miten kävi. Eilen olin juhlistamassa mammaa ja pappaa. Ja voin ylpeydellä ilmoittaa että en syönyt kakkua tai mitään muuta herkkua, vaikka mieli teki! Ruisleipää söin ja join alkoholijuomia mutta muuten sujui hyvin!






Tarjoilut olivat siis hienot ja herkullisen näköiset ja minä pystyin välttämään niitä! Hyvä minä:D Juhlissa oli muutenkin mukavaa ja kaikki olivat hyvällä tuulella. Kukaan ei edes örveltänyt, vaikka yleensä sellainen on suomalaisissa sukujuhlissa tapana.



Nytten on pakko jatkaa The Walking Dead 4.kauden ekan jakson katsomista. Ja huomista punnitusta odotellen!!:)