Nyt se saapui tännekkin. Ensilumi. Hiukan pohdin mitä Peetu siitä tuumaa ja mahtaako pelätä vai nauttia. Ei Peetu ainakaan pelännyt, mutta ei liiemmin naureskellutkaan. Huvittavin oli ehkä se, että pojalla oli kova halu syödä lunta. Vahingossa naamansa työnsi lumeen kerran ja sen jälkeen olikin kieli pitkänä jatkuvasti.
Tuskin tuo lumi pitkään pysyy maassa, mutta heti se kummasti nostaa mielialaa ja tuo valoisuutta. Märkä ja pimeä syksy ei ole minua varten! Nyt odotellaan vaan sitten kunnon lumia jotta Peetukin pääsee ensimmäistä kertaa pulkkumäkeen.
Ihanaa tulevaa talvea kaikille! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti