Ajatuksia töihin paluusta.

Huomenna se koittaa, töihin paluu. Samaan aikaan olen innoissani, peloissani, huolissani, ahdistunut ja iloinen. Olen tänään itkenyt vähän väliä ja miettinyt pääni puhki, että miten huominen sujuu. Menen iltavuoroon ja Mikko jää Peetun kanssa kotiin. On hienoa, että Mikko haluaa jäädä pojan kanssa kotiin, koska se mahdollistaa sen ettei pojan tarvitse mennä vielä päiväkotiin. Silti jotenkin pelkään, että Peetu tuntee olonsa hylätyksi. Ei poika ole kuitenkaan koskaan ollut minusta noin pitkää aikaa erossa.

Se on niin pieni hetki kun lapset ovat pieniä. Haluaisin kokea kaiken uuden mitä poika oppii ja olla mukana katsomassa hänen touhuiluaan. Koulu on kuitenkin suoritettava loppuun ja tarkoitus olisi valmistua ensi keväänä. Ja se että tiedän Peetun olevan hyvässä hoidossa, helpottaa fiilistä paljon. Silti pelottaa ajatus pienestä pojasta joka etsii äitiä ympäri taloa, mutta turhaan. Mikko on kertonut, että poika on minua selkeästi itku silmässä etsinyt välillä, kun en ole ollut kotona. Toivotaan kuitenkin, että kaikki menisi hyvin ja ehkä isoveljen läsnäolo vie Peetun ajatukset muualle.

Mikon yksi pojista on siis meillä nyt viikon verran. Loputkin tulevat kyllä jouluksi. Itsehän olen töissä joulunakin, mutta onneksi aamuvuorossa. Perhe on mulle kyllä kaikki kaikessa ja haluan heidän kanssaan viettää aikaa niin paljon kuin pystyn. Mikon äiti tulee myös meille viettämään joulua ja pojat ovat siitä innoissaan. Minun äitini tulee käymään aatonaattona ja tuo jouluruokia meille joululahjaksi. Kiva nähdä äitiäkin ennen joulua, etenkin kun aattona en häntä näe.

Nukuimme tänään yhdessä päiväunet pitkästä aikaa. Olo oli niin haikea ja en vain halunnut päästää pikkuista silmistäni <3 Tämä on varmasti minulle raskaampaa kuin Peetulle ja toivon munkin ahdistuksen menevän ohi.

Miten teillä vietetään joulua?