Neljä päivää kestänyt korkea kuume, väsymys ja itkuisuus. Kun eka kumeeton päivä tuli, saapui myös pienen pienet näppylät. Ensin niskaan ja korvien taakse, sen jälkeen ympäri kehoa.
Minun teki niin pahaa katsoa vierestä kun Peetu kärsi. Kun kuume oli korkealla, halusi poika olla vaan sylissä ja halata. Ymmärrän sen paremmin kuin hyvin, vaikkakin alkoi voimat itselläkin loppumaan. Onneksi kuitenkin omistan kantoliinan ja manducan, joita hyödynsin kotona Peetun kanssa kaksin ollessani. Peetu oli myös hyvin itku herkkä ja pienikin vastoinkäyminen sai kyyneleet silmille.
Vaikka Peetua itketti ja hän halusi halailla, oli hän silti myös valtavan reipas! Se on uhmeellistä miten noin pieni ihminen jaksaa 39 asteen kuumeessakin touhuta ja leikkiä. Itse makaisin sängyn pohjalla nieleskellen itkua, heh. Onneksi tuo pojan tauti alkaa olemaan takana päin ja ehkä näppylätkin katoavat pian. Tänään on muutenkin ollut oma iloinen itsensä <3
Toivottavasti ollaankin loppuvuosi sitten terveinä. Tätä vuotta kun on niin paljon vielä jäljellä :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti