neuvola kuulumisia.

Tänään olin neuvolassa ja sielä odottikin neljä ihmistä. Lääkäri, gandi, terveydenhoitaja ja terveydenhoitajaopiskelia. Joskus muistan vannoneeni ettei minuun pääse opiskeliat käsiksi, mutta toisin kävi kun he olivat niin ystävällisiä ja naisia. Anteeksi sukupuoli syrjintä, mutta en välittäisi vieraan miehen tekevän minulle minkäänlaista sisä tutkimusta.

Raskausviikko: 26+3
Verenpaine: 112/69
Paino: 72.5kg
Kohdunpohjankorkeus: 25
Vauvan syke: 145

Lääkäri kertoi myös että vauva on pää alaspäin jo. Kyllähän sillä on vielä aikaa pyöriä kärrynpyörää kohdussa, mutta on se silti kiva että on jo oikeinpäin. Vauvalla tuntui olevan muutenkin kaikki hyvin ja kasvaa mukavasti. Vaikka painoa on tullut yli 10kg niin eivät he sitä tuominneet niinkuin pelkäsin. Lähtöpainoni oli siis 61.8kg. Itse tuosta painosta taidan eniten stressata ja silti syödä mässytän jos jonkinlaisia herkkuja. Suklaa on syntini enkä siitä haluaisi millään luopua.

Lääkäri kertoi että kokemani järkyttävät lonkka kivut on liitoskipuja. 3g paracetamolia saa päivässä niihin syödä ja toivoa että ei tarvitse jäädä sairaslomalle. Supistuksia ei ole ollut yhtään vaikka en edes tiedä miltä ne tuntuvat. Lääkäri sanoi että kyllä sen sitten tietää kun supistaa, joten luotan siihen. Vatsa kipuja on ollut mutta en ole kokenut niitä vielä pahoina ja en usko niiden olleen supistuksia.

Kaikinpuolin oli mukava käydä neuvolassa kuulemassa että kaikki onn hyvin. Mikko oli myös mukanani ja se hiukan helpottaa oloani aina, enkä jännitä niin paljoa. On mulla paras mies!

isänpäivä.

Ekaa kertaa elämässäni sain kokea isänpäivän vieton. Mieheni neljä lasta tulivat eilen yöksi ja tänään on sitten juhlittu heidän isäänsä.

Aamulla pojat heräsivät seitsemän aikoihin johon heräsimme Mikon kanssa kumpikin. Mikko huikkasi jos menisin poikien avuksi ja hän jäi vielä sänkyyn "nukkumaan". Siinä keitettiin poikien kanssa kahvit ja pojat tekivät aamupalaa isälleen ja voin kertoa ettei neljä poikaa osaa olla kovinkaan hiljaisia. Hiukan minua huvitti kun pojat taivastelivat isänsä hyviä unenlahjoja ja pohtivat kovaan ääneen sitä ihmettä ettei isä herää ollenkaan. Noh kun aamupala oli valmis menivät pojat innoissaan viemään aamupalaa sekä lahjojaan isälleen sänkyyn. Poikien silmät kiiluivat kun jokainen esitteli tekeleitään ja Mikko ihasteli saamiaan itsetehtyjä lahjoja ja kortteja.

Päivällä tehtiin hyvää ruokaa ja poikien kanssa tehtiin täytekakkukin Mikolle. En ole mikään leipuri joten eipä siitä kummosempi tullut, mutta ainakin yritimme. Pojat nauttivat kun saivat koristeluun vapaat kädet ja pääsivät touhuamaan. Myöhemmin menimme vielä koko porukan kanssa Mikon isän luo pulla kahville.

Päivä oli kaikin puolin mukava ja toivon todella paljon että tälläistä se on minunkin lapseni kanssa. Oma isänpäiväni on ollut aina vain nopea soitto isälle ja puhelimessa onnittelu. Emme isämme kanssa ole koskaan ollut kovinkaan läheisiä ja siksi emme hirveästi näekkään. Tänään kuitenkin näin millainen isänpäivän kuuluisi olla ja pidin siitä. Näitä päiviä lisää! :) Hyvää isänpäivää kaikille isä ihmisille! :)<3

vaiva vaivaa.

Aika kuluu ja vatsa-asukki kasvaa. Nyt on meneillään rv 25+6 ja olisin jo ihan valmis lähtemään synnyttämään. Onneksi on ensiviikolla neuvola jossa on myös lääkäri paikalla joten voin kaikista vaivoista puhua siellä. Jatkuvan närästyksen kyllä kestän, mutta unta en saa kovien selkä ja lonkkakipujen vuoksi. Tähän vielä lisäksi mulle tuli virtsatieinfektio joka ei ole ollenkaan mukava. Myös 1tunti 40 minuuttia päivystyksessä istumista ei ollut mitenkään mielekästä. En ole muuten ollut raskauden aikana kipeänä mutta nyt alkaa olemaan niin paljon jos jonkinmoista pikkuvaivaa että en tykkää.

No mutta jos nyt jätän valittamisen tuohon ja kerron kuinka ihanalta nuo potkut tuntuvat! Olen jatkuvasti käsi vatsalla ja kaikki pitävät minua varmaan jo hieman rasittavanakin sen suhteen. Ei sitä vaan voi sanoin kuvailla kun pieni ihminen liikkuu sisälläni. Sitä ei voi edes isäihmiset tietää.

Olin ystäväni Julian luona käymässä yhtenä päivänä ja hän sitten käski minun riisua vaatteeni että hän voi ottaa kuvia. Olenhan minä hyvä ystävä joten tietysti tottelin. Ei sentään vielä alaston kuviin ryhdytty vaan sain vähän rekvisiittaa niskaani. Julia on hyvä amatöörikuvaaja vaikka kuvattava ei mikään malli ollutkaan.

Ei muutakuin rentoa viikonlopun jatkoa! :)

naama kuosiin.

Koti alkaa pikkuhiljaa näyttämään kodilta. Muuttaminen on kyllä rankkaa raskaana, ihan kuin se ei muutenkin olisi. Mutta onneksi se on ohi ja ei tarvitse toivonmukaan hetkeen muuttaa.

Näin raskaana sitä ei ole tullut juhlittua enää samalla tavalla kuin ennen (mikä shokki). Ja se että ei ole tultua käytyä baareissa tarkoittaa minun kohdallani sitä että olen tukka sekasin ja ilman meikkiä 24/7. Minullakun ei ole tapana meikata tai mitään jos ei ole jotain kunnon syytä. Tänään siis päätin piristää itseäni ja laittaa itseäni vähän nätimmäksi.

Pahoittelut kännykän laadustä. En tiedä mikä tuohon puhelimen kameraankin on mennyt, sillä ennen sain sillä mielestäni ihan hyvänkin laatuisia kuvia. Kai se jotenkin on vaan likastunut tai jotain. Ehkä sitä saisin jonkinlaisen kameran jossain vaiheessa ostettua niin olisi mukavempi kuviakin räpsiä.

Hyvää Halloweenia kaikille! Oma menee miehen ja hänen lapsiensa seurassa :)

kun kolottaa, saako valittaa.

Se olisi sitten rv 23+4 ja vatsa vaan kasvaa. On se kyllä jännä miten tuo raskaus vetää voimat pois. Väsyttää, ei jaksa, onko pakko jos ei haluu? Hirveästi olisi vielä kaikenmoista hommaa tän muuton jäljiltä tehtävänä, muttakun voimat on ihan loppu. Työssäoppimista on takana kaksi viikkoa ja edessä vielä neljä. En tiedä millä arvosanoilla siitä selviydyn kun nyt jo alkaa jotkin hoitotyössä olla vaikeaa tehdä.

rv 21+0

Vatsa on alkanut sattumaan useammin ja enemmän. Kyykistyminen on vaikeaa ja epämukavaa. Myös jatkuvat öiset suonenvedot pohkeessa ja kylkiasennossa nukkuessa tulevat lonkkakivut häiritsevät untani.

Pakko sanoa että tämä raskaus on ollut ihanaa ja oikeastaan aika helppoakin, mutta kai nainen saa joskus valittaa kun sattuu. Toivottavasti aika vaan kuluisi nopeasti ja pääsisi pitämään pienoista syliss<3 Toistaiseksi jatkuvat potkut vatsassa saavat riittää. Ihanalta se kyllä tuntuu myös niin erikoiselta, mutta ihanalta! Kiitos ja kuitti! :) P.S pahoittelut kännykän kuvien laadusta.

Masu kasvaa! Rv 23+4<3

lämpimät onnittelut, or not?

Kun vauva uutisista kerrotaan sukulaisille, ystäville ja tuttaville, yleensä kohtelias tapa on ollut onnitella. Minun kohdallani tuntui että kaikki eivät sitä kohteliaisuutta osaa. Ymmärrän että on shokki kun lyhyen seurusteluajan jälkeen tuollainen uutinen paukahtaa esiin. Mutta eikö silti kuuluisi jossain vaiheessa ihmisen olla iloinen toisen puolesta? Oma ystävä piirini otti uutisen parhaiten. Lähes kaikki ystäväni olivat vilpittömästi onnellisia puolestani. Toki joillakin leuka loksahti alaspäin ja kysymys kuului että taidat valehdella? Joka tapauksessa jälkikäteen kaikki ystäväni ovat osoittaneet että uutinen oli iloinen ja hyvä.

Sukuni ja mieheni suku olivatkin ne pahimmat. Oma sukuni oli yllättyneitä, iloisia, pelokkaita, huolissaan sekä vihaisia. Osa onnitteli, osa itki ja osa ei sanonut sanaakaan. En tiedä miksi on vaikea olla iloinen toisen puolesta? Tottakai ymmärrän huolen siitä että jäisin yksin. Mutta voihan sitä jäädä yksin vaikka olisi 10 vuoden suhde takana.

Mieheni suku otti myös aika kirjavasti asian. Osa onnitteli iloisena, joku kysyi ooks tosissas, moni vitsaili että kohta on jalkapallojoukkue koossa ja joku osoitti pettymyksen ääntä. Ymmärrän että miehelläni on paljon lapsia ennestään, mutta olisi ollut kiva että julkisesti facebookissa laitetut kommentit olisi olleet asiallisempia minua kohtaan. Tuntui osittain kylmältäkin kun sieltä suunnalta niitä onnitteluja ei juurikaan tullut, vaikkakin minulle tämä on esikoinen ja täysin uusi ja ILOINEN asia.

Uusioperheet ovat nykyaikana erittäin yleinenkin juttu. Enää ei puhuta susipareista tai äpäristä, joten miksei tuo uusioperhekin voisi jo alkaa olemaan hyvä juttu. Kivikaudelta voisivat jotkin ihmiset mielestäni kasvaa jo ulos ja rohkeasti katsoa avarakatseisemmin kaikkea. Minä olen ONNELLINEN. Minä olen RAKASTUNUT. Minulla on hyvä elämä ja rakastava pieni suuri perhe.

Hei me muutetaan.

Olemme vihdoin löytäneet edullisen kolmion johon pääsemme nyt muuttamaan. Kuvia voin asunnosta laittaa sittenkun ollaan muutettu ja tavarat on sielä missä kuuluukin.
Tänä viikonloppuna Mikon pojat ovat meillä, ja voin kertoa ettei pakkaaminen ole kaikkein helpointa pienessä kaksiossa jossa juoksee neljä poikaa ja kaksi vilkasta koiraa. Ollaan onneksi jotain kuitenkin saatu aikaan ja sekään ei olisi onnistunut ilman Mikkoa, hänestä kun on korvaamaton apu ollut minulle kaikessa tämän raskauden aikana.

Juuri äsken tuo mies tuli kaupasta tuoden mulle Ben&Jerry jäätelöä! NAM! Kyllä voin kertoa että onnellinen olen kaiken tämän hämmästyksen ja sekasotkun keskellä:)