Viikko sitten tuli 3kk täyteen pienellä miehellä. Neuvolassa Peetu sai rokotteet ja sitä tämä äiti pelkäsi jo valmiiksi. Oli kyllä hirveää pitää pienestä vauvasta kiinni kun pistokset sai sillä Peetu itki ihan hirveästi eikä meinannut rauhoittua ollenkaan. Taisin minäkin siinä pojan kanssa itkeä hieman yhdessäkin. Mutta onneksi se on ohi ja seuraavat rokotteet tulevat 5kk iässä.
Peetu oli saanut kuukaudessa painoa melkein kilon elikkäs hyvin ruokamaistuu!
Tässä kuussa Peetu on oppinut:
- Kääntymään vatsalta selälleen
- Nostamaan takapuolen ilmaan mahallaan ollessa
- Melkein osataan tarttua esineisiin (yritys on todella kova)
- Löytänyt kielensä
- Päriseminen
Pientä takapakkia on oppimisessa ottanut se, ettei peetu enää huoli pulloa. Ekat kaksi kuukautta Peetu joi pullosta hyvin, mutta jostain syystä pullo ei enää kelpaa ollenkaan. Tässä siis uudenvanhan opettelua ja joka päivä koitetaan pulloa tarjota. Yleensä Peetu vain nauraa pullo suussaan ja pyörittelee tutti osaa kielellään, mutta välillä tulee hirveä itkuhuuto.
2kk kuulumiset löydät täältä.
Yöt menee yhdellä syötöllä ja joskus eka syöttö voi olla vasta klo 5.30! Se on kyllä todella ihanaa. Päiväuni rytmi on vielä hieman hakusessa sillä vielä nukutaan monta kertaa päivässä pikkuisia pätkiä. Ainoastaan vaunussa saattaa nukkua 4h päiväunia. No mutta tästä on hyvä potkia eteenpäin ja uusia haasteita.
Hyvää kevättä kaikille!
tiistai 26. toukokuuta 2015
perjantai 15. toukokuuta 2015
kun koko perhe sairastaa.
Kuten arvata saattaa näin keväällä ei meidänkään perhe ole säästynyt sairastumiselta. Mikko tuli kipeäksi viikko sitten ja on edelleen hieman nuhainen. Kuume oli hänellä korkealla ja yskä vaivaa myös edelleen. Minä sain oman osani keskiviikosta eteenpäin. Kurkkukipu, yskä ja kuume sai minut ihan veteläksi. Suurin murheeni oli kuitenkin Peetu joka keskiviikko iltana alkoi myös oireilla. Hengitys rohisi ja pientä kitinää koko ajan. Onneksi ei ollut kuumetta kuitenkaan.
Pakko sanoa että alkoi hiukan usko loppua itseltä kun Peetu heräsi monta kertaa yössä vaikka normaalisti herää vain kerran. Ja itse kuumeen kourissa koitat saada itkevää lasta nukkumaan, ei siinä itsekkään ilman kyyneliä selvitty. Oli todella raskasta nähdä kun poika ei saanut kunnolla hengitettyä ja itki väsymystään ja pahaa oloa, samaan aikaan itseä pyörrytti, heikotti ja pelkäsin ettei voimat riitä pitää poikaa sylissä. Onneksi Mikko on ollut sairaslomalla niin hän vaihtoi vaipan pojalta koko torstai päivän ja minä sain levätä. Maito kuitenkin tulee minulta niin oman osani hoisin siinä.
Olen kuullut että monet äidit toivovat että lapsen sairastelu olisi ennemmin äidillä. Olen siitä samaa mieltä, mutta kun molemmat sairastuvatkin yhtä aikaa, on se jotain todella hirveää. Tuntui todella hirveältä kun ei voinut huolehtia omasta pojastaan..
Mutta nyt tuntuu että meiltä kaikilta alkaa pahin olla jo ohi ja poikakin hymyilee jälleen:) Tästä eteenpäin toivon että sairastellaan vuorotellen jotta tällä äidillä on kunnolla voimaa huolehtia omastaan<3
Pakko sanoa että alkoi hiukan usko loppua itseltä kun Peetu heräsi monta kertaa yössä vaikka normaalisti herää vain kerran. Ja itse kuumeen kourissa koitat saada itkevää lasta nukkumaan, ei siinä itsekkään ilman kyyneliä selvitty. Oli todella raskasta nähdä kun poika ei saanut kunnolla hengitettyä ja itki väsymystään ja pahaa oloa, samaan aikaan itseä pyörrytti, heikotti ja pelkäsin ettei voimat riitä pitää poikaa sylissä. Onneksi Mikko on ollut sairaslomalla niin hän vaihtoi vaipan pojalta koko torstai päivän ja minä sain levätä. Maito kuitenkin tulee minulta niin oman osani hoisin siinä.
Olen kuullut että monet äidit toivovat että lapsen sairastelu olisi ennemmin äidillä. Olen siitä samaa mieltä, mutta kun molemmat sairastuvatkin yhtä aikaa, on se jotain todella hirveää. Tuntui todella hirveältä kun ei voinut huolehtia omasta pojastaan..
Mutta nyt tuntuu että meiltä kaikilta alkaa pahin olla jo ohi ja poikakin hymyilee jälleen:) Tästä eteenpäin toivon että sairastellaan vuorotellen jotta tällä äidillä on kunnolla voimaa huolehtia omastaan<3
sunnuntai 10. toukokuuta 2015
äitienpäivä.
Kiitos äiti, sinä olet minut kasvattanut pienestä tytöstä, edelleen pieneksi naiseksi.
Sinä olet kuunnellut minua kun sitä olen tarvinnut.
Sinä olet asettanut minulle rajat ja ja opettanut minut kunnioittamaan toisia.
Sinä olet opettanut minut arvostamaan pieniäkin eleitä ja asioita.
Sinä olet halannut minua kun olen ollut surullinen.
Sinä olet nauranut kanssani.
Sinä olet itkenyt kanssani.
Sinä olet selittänyt minulle uudestaan ja uudestaan miksi en saa olla myöhään ulkona.
Sinä olet jaksanut teinivuosieni kiukuttelut ja silti pysynyt rinnallani.
Sinä ole rakastanut minua ehdoitta.
Sinä olet maailman paras äiti ja parempaa en olisi voinut ikinä toivoa!
Sinä olet ollut minulle täydellinen esimerkki.
Sinä olet sellainen äiti jollainen minä haluan olla omalle pojalleni.
Kiitos siitä että juuri sinä olet minun äitini!
Minulla ja siskollani on ollut mahtava lapsuus. Ja siitä suuri kiitos äidillemme <3 Rakastan sinua äiti<3
Tänään on ensimmäinen äitienpäivä kun itsekkin olen äiti. Ja kyllä olen niin onnellinen pienestä pojasta joka on minulle suotu! Äitini esimerkkiä seuraten aion kasvattaa Peetun kunnon mieheksi:)
Hyvää äitienpäivää kaikille äideille! <3
perjantai 8. toukokuuta 2015
mallipoju.
Saas nähdä koska Peetu on tarpeeksi vanha, että alkaa mennä kameraa pakoon. tällä hetkellä ilkeä äiti räpsii kuvia pienestä viattomasta pojasta joka ei pääse edes peiton alle piiloon. Toisaalta, Peetu katsoo kameraan tällä hetkellä todella mielellään, mikä luultavasti on vain uteliaisuutta mutta tämä äiti uskoo että poika on luontainen malli :)
Tästä äidistä ei taida koskaan tulla mestarikuvaajaa, mutta onneksi tuo poika on niin kuvauksellinen ettei mun tarvitsekkaan olla niin hyvä :) Näillä tunnelmilla viikonlopun viettoon! Hyvää viikonloppua kaikille :)
Tästä äidistä ei taida koskaan tulla mestarikuvaajaa, mutta onneksi tuo poika on niin kuvauksellinen ettei mun tarvitsekkaan olla niin hyvä :) Näillä tunnelmilla viikonlopun viettoon! Hyvää viikonloppua kaikille :)
keskiviikko 6. toukokuuta 2015
perhevappu.
Kun olin lapsi, vappu tarkoitti minulle serpentiinien ja ilmapallojen puhallusta, vappuriehaa, nakkeja ja perheen kanssa yhdessä oloa.
Kun kasvoin ja minusta tuli teini, vappu tarkoitti minulle värikkäitä ja hölmöjä vaatteita, ryyppäämistä ja kavereiden kanssa hölmöilyä.
Kun olen äiti, vappu tarkoittaa, serpentiinejä, ilmapalloja, ulkoilua, nakkeja ja perheen kanssa yhdessä oloa.
Niin se vappu muuttui minulle jälleen perhejuhlaksi. Etenkin tänä vappuna oli koossa koko poppoo. Mikon kaikki lapset oli meillä ja oli aivan ihanaa seurailla miten innoissaan lapset leikkivät ilmapalloilla ja hamusivat itselleen paukkuserpentiiniä. Myös lähes jokainen poika halusi että päät värjätään sinisellä vappu värillä uuteen uskoon. Tänä vappuna ei kertaakaan pelattu pelikoneilla ja tuijoteltu vain televisiota. Ulkoilimme paljon ja lapset pääsivät juoksemaan jäätelöauton kiinni jotta minä vaunujen kanssa kerkeäisin ostamaan jätskiä.
Pakko kehua että tämä vappu voitti ehdottomasti ryyppäämisen ja kaupungilla hengaamisen! Olen niin onnellinen siitä miten tämä perhe on minuun vaikuttanut. Vuosi sitten vappuni oli aika lailla erilainen, vaikka senkin vietin Mikon seurassa.
Peetukin taisi väsähtää aika lailla sillä nukkui vappu yönä 8h putkeen ja voin kertoa että tämä äiti oli hyvinhyvin iloinen :D
Millainen teidän vappunne oli?:)
Kun kasvoin ja minusta tuli teini, vappu tarkoitti minulle värikkäitä ja hölmöjä vaatteita, ryyppäämistä ja kavereiden kanssa hölmöilyä.
Kun olen äiti, vappu tarkoittaa, serpentiinejä, ilmapalloja, ulkoilua, nakkeja ja perheen kanssa yhdessä oloa.
Niin se vappu muuttui minulle jälleen perhejuhlaksi. Etenkin tänä vappuna oli koossa koko poppoo. Mikon kaikki lapset oli meillä ja oli aivan ihanaa seurailla miten innoissaan lapset leikkivät ilmapalloilla ja hamusivat itselleen paukkuserpentiiniä. Myös lähes jokainen poika halusi että päät värjätään sinisellä vappu värillä uuteen uskoon. Tänä vappuna ei kertaakaan pelattu pelikoneilla ja tuijoteltu vain televisiota. Ulkoilimme paljon ja lapset pääsivät juoksemaan jäätelöauton kiinni jotta minä vaunujen kanssa kerkeäisin ostamaan jätskiä.
Pakko kehua että tämä vappu voitti ehdottomasti ryyppäämisen ja kaupungilla hengaamisen! Olen niin onnellinen siitä miten tämä perhe on minuun vaikuttanut. Vuosi sitten vappuni oli aika lailla erilainen, vaikka senkin vietin Mikon seurassa.
Peetukin taisi väsähtää aika lailla sillä nukkui vappu yönä 8h putkeen ja voin kertoa että tämä äiti oli hyvinhyvin iloinen :D
Millainen teidän vappunne oli?:)
lauantai 25. huhtikuuta 2015
ristiäiset.
Ristiäiset on juhlittu ja poika on saanut viimein nimen. Poika sai nimekseen Peetu Olavi.
Peetu nimi on ollut minulla jo kauan mielessä. ehkä 16 vuotiaasta asti se on ollut yksi nimi vaihtoehdoista pojalle. Onneksi se kävi myös Mikolle eikä tullut minkäänlaista eripuraa. Olavi on sitten taas minun pappani nimi ja voin kertoa että oli pappa aika otetun näköinen kun kuuli pojan nimen. Mikon idea oli tuo Olavi toiseksinimeksi laittaa. Itse en olisi valinnut sitä, mutta kyllä nyt olen tyytyväinen.
Ristiäiset sujui hyvin ja olen tyytyväinen. Poika käyttäytyi hyvin vaikka hiukan loppua kohden alkoi nälkä tulemaan. Papin ehdotuksesta Mikon muut lapset kuivasivat Peetun pään kasteen jälkeen. Ihana idea ja pojatkin tulivat reippaana eteen.
Tarjoiltavaa oli tarpeeksi, ehkä vähän liikaakin. Kakku oli myös todella kaunis!
Ihana päivä ja ihania ihmisiä!<3 Kiitos kaikille mukana olleille ja etenkin kummeille!
Peetu kiittää ja kumartaa:)
perjantai 17. huhtikuuta 2015
2kk neuvola.
Tänään oltiin 2kk neuvolassa. Poika sai kehuja ja kehittyy ja kasvaa hyvin. Pituuskasvu on hidastunut mutta jos äiti on 153.5cm ja isä 170cm niin eipä voi olettaa tuostakaan poika ressusta pitkää.
Olemme oppineet tämän kuukauden aikana hirveästi kaikkea:
- Hymyily
- Kääntyä kyljeltä vatsalleen
- Jokeltelu
- Katse kontakti
- Katseella seuraaminen
Miten voi noin pieni ihminen jo osata niin paljon kaikkea. Hän tietää myös että huudahduksilla äiti tulee luokse ja siitä äiti saakin palkinnoksi ihanan hymyn.
Vaikka en ole ikinä ollut mikään aamuihminen niin pakko sanoa, että kun tuo poika herää 6-7 aikaa aamulla huudahdellen sängystään, ei voita sitä fiilistä mikään kun poika leväyttää ilmoille leveän hymyn kun äiti saapuu sängyn viereen. Pienestä ihmisestä erottaa jo niin hyvin milloin ollaan iloisia ja milloin kiukuttaa. Edelleenkään meillä ei kauheasti itketä. Enimmäkseen kitistään tai huudahdellaan.
Ristiäiset on sunnuntaina ja sitten saa kaikki kuulla pojan nimen. Hiukan ressi iskee päälle, mutta eiköhän ne ristiäisetkin saada sujumaan. Odotan niin innolla että saan pukea tuon minimiehen pukuun. Pienet on tämän äidin ilot :D
Olemme oppineet tämän kuukauden aikana hirveästi kaikkea:
- Hymyily
- Kääntyä kyljeltä vatsalleen
- Jokeltelu
- Katse kontakti
- Katseella seuraaminen
Miten voi noin pieni ihminen jo osata niin paljon kaikkea. Hän tietää myös että huudahduksilla äiti tulee luokse ja siitä äiti saakin palkinnoksi ihanan hymyn.
Vaikka en ole ikinä ollut mikään aamuihminen niin pakko sanoa, että kun tuo poika herää 6-7 aikaa aamulla huudahdellen sängystään, ei voita sitä fiilistä mikään kun poika leväyttää ilmoille leveän hymyn kun äiti saapuu sängyn viereen. Pienestä ihmisestä erottaa jo niin hyvin milloin ollaan iloisia ja milloin kiukuttaa. Edelleenkään meillä ei kauheasti itketä. Enimmäkseen kitistään tai huudahdellaan.
Ristiäiset on sunnuntaina ja sitten saa kaikki kuulla pojan nimen. Hiukan ressi iskee päälle, mutta eiköhän ne ristiäisetkin saada sujumaan. Odotan niin innolla että saan pukea tuon minimiehen pukuun. Pienet on tämän äidin ilot :D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)























