pienissä häissä.

Viikonloppuna Peetu vieraili ensimmäistä kertaa häissä. Ajomatkaa hääpaikalle oli suunnilleen 150km ja poika nukkui koko matkan sinne. Saavuimme kirkkoon melkein samaan aikaan morsiamen kanssa, mutta onneksi kerettiin sisälle ennen häntä. Ja voin kertoa että minä en voi sietää myöhästymistä yhtään mistään. Mutta onneksi ei kuitenkaan ihan myöhästytty.

Kirkossa Peetu oli todella nätisti, mutta kun urut jyrähti soimaan pelästyi poika sitä hieman. Naama vääntyi alaspäin, mutta Mikko sai pojan rauhoittumaan ennenkuin suuri itkukonsertti olisi alkanut. Peetu oli hereillä koko kirkossa olo ajan vaikka hiukan jännitin tuleeko hänelle nälkä. No kun kirkosta päästiin ulos niin menin autoon imettämään sillä aikaa kun hääpari asteli ulos.

 

 

Juhlapaikka oli hieman ahdas minun makuuni ja kun noin 100 henkilöä höpöttää ja pyörii, niin oli aikamoinen hälinä. Peetu ei siitäkään tuntunut pitävän ja jonkinverran oli hämmentyneen oloinen. Onneksi Peetu kuitenkin oli reipas ja enimmäkseen ihan hyvän tuulinen. Välillä kun ohjelmaa oli ja yhtäkkiä ihmiset alkoivat taputtamaan tai hurrasivat, poika pelästyi ja alkoi itkeä.

Pakko sanoa näin yhtä kokemusta rikkaampana, että toistakertaa en veisi vauvaikäistä häihin. Oli Peetulle selkeästi raskas reissu ja minä tietenkin myös hyvin ahdistunut koko ajan kun pohdin miten poika pärjää. Juhlapaikassa ei myöskään ollut minkäänlaista tasoa missä olisi voinut vaipan vaihtaa. Vessan lattia ei innostanut eikä ruokapöydällä kehdannut, joten sylissä se oli vaihdettava.

Ja kaikki halusivat vuoronperään pidellä Peetua sylissä jonka seurauksena poika puklaili normaalia enemmän. Muutenkin kävin imettämässä naisten vessassa pois suurimman hälinän keskeltä. Välillä minun oli sanottava suoraan että nyt pojan on parempi olla isänsä tai minun sylissä että saisi hetken hengähtää.

Kaikin puolin juhlat olivat nätit ja varmasti oli mukavat, mutta itse en niistä pystynyt juurikaan nauttimaan. Lähdimme kotiin 9 aikoihin illalla ja Peetu nukkui koko automatkan välillä heräillen hiukan itkemään. Seuraavalla kerralla Peetu pääsee häihin kun on huomattavasti vanhempi ja hänelläkin olisi mahdollisuus nauttia reissusta. Ja kuten kuvista näkyy alkoi Peetu kyllästyä kuvailuun ja väsykin alkoi painaa. Onneksi nyt saa taas nukkua kotona ja olla perheen kesken<3

Onko muut reissannut juhlissa pienten kanssa?

välietappi saavutettu.

Elikkäs painoin raskaana viimisessä neuvolassa 83.6kg. Ja se on paljon tälläisellä 153cm pitkälle pätkälle. Tänään on eka tavoite paino saavutettu! Nyt vaaka näytti 65.5kg ja sen verran olen painanut enimmilläni ennen raskautta. Seuraavaan tavoitteeseen on matkaa enää 4kg ja kun ne kilot on kadonnut olen saanut karistettua kaikki raskauskilot!

Jos sitä vaikka pääsisi tässä joku päivä salille piiiiiitkästä aikaa niin olisi kyllä mahtavaa. Toistaiseksi Peetu on niin kiinni rinnalla ettei sallille ole asiaa.. Ehkä sittenkun poika alkaa kiinteitä syömään niin viimeistään saisi aloitettua reenit salilla.

Ainiin värjäsin myös hiukseni eilen. Hiukan vaatii vielä totuttelua, mutta en mä nyt ihan hirveeltä brunettena näytä:D Vai mitä ootte mieltä?

3kk neuvola.

Viikko sitten tuli 3kk täyteen pienellä miehellä. Neuvolassa Peetu sai rokotteet ja sitä tämä äiti pelkäsi jo valmiiksi. Oli kyllä hirveää pitää pienestä vauvasta kiinni kun pistokset sai sillä Peetu itki ihan hirveästi eikä meinannut rauhoittua ollenkaan. Taisin minäkin siinä pojan kanssa itkeä hieman yhdessäkin. Mutta onneksi se on ohi ja seuraavat rokotteet tulevat 5kk iässä.

Peetu oli saanut kuukaudessa painoa melkein kilon elikkäs hyvin ruokamaistuu!

Tässä kuussa Peetu on oppinut:
- Kääntymään vatsalta selälleen
- Nostamaan takapuolen ilmaan mahallaan ollessa
- Melkein osataan tarttua esineisiin (yritys on todella kova)
- Löytänyt kielensä
- Päriseminen

Pientä takapakkia on oppimisessa ottanut se, ettei peetu enää huoli pulloa. Ekat kaksi kuukautta Peetu joi pullosta hyvin, mutta jostain syystä pullo ei enää kelpaa ollenkaan. Tässä siis uudenvanhan opettelua ja joka päivä koitetaan pulloa tarjota. Yleensä Peetu vain nauraa pullo suussaan ja pyörittelee tutti osaa kielellään, mutta välillä tulee hirveä itkuhuuto.

2kk kuulumiset löydät täältä.

Yöt menee yhdellä syötöllä ja joskus eka syöttö voi olla vasta klo 5.30! Se on kyllä todella ihanaa. Päiväuni rytmi on vielä hieman hakusessa sillä vielä nukutaan monta kertaa päivässä pikkuisia pätkiä. Ainoastaan vaunussa saattaa nukkua 4h päiväunia. No mutta tästä on hyvä potkia eteenpäin ja uusia haasteita.

Hyvää kevättä kaikille!

kun koko perhe sairastaa.

Kuten arvata saattaa näin keväällä ei meidänkään perhe ole säästynyt sairastumiselta. Mikko tuli kipeäksi viikko sitten ja on edelleen hieman nuhainen. Kuume oli hänellä korkealla ja yskä vaivaa myös edelleen. Minä sain oman osani keskiviikosta eteenpäin. Kurkkukipu, yskä ja kuume sai minut ihan veteläksi. Suurin murheeni oli kuitenkin Peetu joka keskiviikko iltana alkoi myös oireilla. Hengitys rohisi ja pientä kitinää koko ajan. Onneksi ei ollut kuumetta kuitenkaan.

Pakko sanoa että alkoi hiukan usko loppua itseltä kun Peetu heräsi monta kertaa yössä vaikka normaalisti herää vain kerran. Ja itse kuumeen kourissa koitat saada itkevää lasta nukkumaan, ei siinä itsekkään ilman kyyneliä selvitty. Oli todella raskasta nähdä kun poika ei saanut kunnolla hengitettyä ja itki väsymystään ja pahaa oloa, samaan aikaan itseä pyörrytti, heikotti ja pelkäsin ettei voimat riitä pitää poikaa sylissä. Onneksi Mikko on ollut sairaslomalla niin hän vaihtoi vaipan pojalta koko torstai päivän ja minä sain levätä. Maito kuitenkin tulee minulta niin oman osani hoisin siinä.

Olen kuullut että monet äidit toivovat että lapsen sairastelu olisi ennemmin äidillä. Olen siitä samaa mieltä, mutta kun molemmat sairastuvatkin yhtä aikaa, on se jotain todella hirveää. Tuntui todella hirveältä kun ei voinut huolehtia omasta pojastaan..

Mutta nyt tuntuu että meiltä kaikilta alkaa pahin olla jo ohi ja poikakin hymyilee jälleen:) Tästä eteenpäin toivon että sairastellaan vuorotellen jotta tällä äidillä on kunnolla voimaa huolehtia omastaan<3

äitienpäivä.

Kiitos äiti, sinä olet minut kasvattanut pienestä tytöstä, edelleen pieneksi naiseksi.

Sinä olet kuunnellut minua kun sitä olen tarvinnut. 

Sinä olet asettanut minulle rajat ja ja opettanut minut kunnioittamaan toisia.

Sinä olet opettanut minut arvostamaan pieniäkin eleitä ja asioita.

Sinä olet halannut minua kun olen ollut surullinen.

Sinä olet nauranut kanssani.

Sinä olet itkenyt kanssani.

Sinä olet selittänyt minulle uudestaan ja uudestaan miksi en saa olla myöhään ulkona.

Sinä olet jaksanut teinivuosieni kiukuttelut ja silti pysynyt rinnallani.

Sinä ole rakastanut minua ehdoitta.

Sinä olet maailman paras äiti ja parempaa en olisi voinut ikinä toivoa!

Sinä olet ollut minulle täydellinen esimerkki.

Sinä olet sellainen äiti jollainen minä haluan olla omalle pojalleni.

Kiitos siitä että juuri sinä olet minun äitini!

Minulla ja siskollani on ollut mahtava lapsuus. Ja siitä suuri kiitos äidillemme <3 Rakastan sinua äiti<3

Tänään on ensimmäinen äitienpäivä kun itsekkin olen äiti. Ja kyllä olen niin onnellinen pienestä pojasta joka on minulle suotu! Äitini esimerkkiä seuraten aion kasvattaa Peetun kunnon mieheksi:)

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille! <3

mallipoju.

Saas nähdä koska Peetu on tarpeeksi vanha, että alkaa mennä kameraa pakoon. tällä hetkellä ilkeä äiti räpsii kuvia pienestä viattomasta pojasta joka ei pääse edes peiton alle piiloon. Toisaalta, Peetu katsoo kameraan tällä hetkellä todella mielellään, mikä luultavasti on vain uteliaisuutta mutta tämä äiti uskoo että poika on luontainen malli :)

Tästä äidistä ei taida koskaan tulla mestarikuvaajaa, mutta onneksi tuo poika on niin kuvauksellinen ettei mun tarvitsekkaan olla niin hyvä :) Näillä tunnelmilla viikonlopun viettoon! Hyvää viikonloppua kaikille :)

perhevappu.

Kun olin lapsi, vappu tarkoitti minulle serpentiinien ja ilmapallojen puhallusta, vappuriehaa, nakkeja ja perheen kanssa yhdessä oloa.

Kun kasvoin ja minusta tuli teini, vappu tarkoitti minulle värikkäitä ja hölmöjä vaatteita, ryyppäämistä ja kavereiden kanssa hölmöilyä.

Kun olen äiti, vappu tarkoittaa, serpentiinejä, ilmapalloja, ulkoilua, nakkeja ja perheen kanssa yhdessä oloa.

Niin se vappu muuttui minulle jälleen perhejuhlaksi. Etenkin tänä vappuna oli koossa koko poppoo. Mikon kaikki lapset oli meillä ja oli aivan ihanaa seurailla miten innoissaan lapset leikkivät ilmapalloilla ja hamusivat itselleen paukkuserpentiiniä. Myös lähes jokainen poika halusi että päät värjätään sinisellä vappu värillä uuteen uskoon. Tänä vappuna ei kertaakaan pelattu pelikoneilla ja tuijoteltu vain televisiota. Ulkoilimme paljon ja lapset pääsivät juoksemaan jäätelöauton kiinni jotta minä vaunujen kanssa kerkeäisin ostamaan jätskiä.

Pakko kehua että tämä vappu voitti ehdottomasti ryyppäämisen ja kaupungilla hengaamisen! Olen niin onnellinen siitä miten tämä perhe on minuun vaikuttanut. Vuosi sitten vappuni oli aika lailla erilainen, vaikka senkin vietin Mikon seurassa.

Peetukin taisi väsähtää aika lailla sillä nukkui vappu yönä 8h putkeen ja voin kertoa että tämä äiti oli hyvinhyvin iloinen :D

Millainen teidän vappunne oli?:)