Pienen ihmisen juhlat.

Juhlimme Peetun synttäreitä 27.2. ja voisin kehua juhlia onnistuneiksi. Vieraita oli kutsuttu yhteensä 19 ja siihen lisäksi vielä Mikon lapset, niin kaaos oli taattu. Onneksi olin kuitenkin sen verran järkevä, etten änkenyt koko porukkaa samaan aikaan meille! Juhlat oli siis jaettu kahteen osaan ja hyvä niin. Eka porukka saapui klo 13 ja seuraava satsi klo 16. Tarjottavat tuntuivat kelpaavan ja ihmiset viihtyivät. En osaa sen enempää kertoa sanoin, joten kuvat saa puhua puolestaan.

Pienestä pojastani on kasvanut aivan mahtava pienisuuri taapero <3 Kiitän kanssa juhlijoita lahjoista ja seurasta! Aivan mahtava päivä oli!

Taaperoimettäjä.

Kun tulin raskaaksi, totesin kavereilleni imettäväni maksimissaan puoli vuotta. Muistan ajatelleeni, että yli puoli vuotiaan imetys olisi jo hassua. Korvike on keksitty, joten miksi ei? Kyllähän se vauvakin jo vieroittaa itsensä siinä vaiheessa, tai viimeistään 10kk iässä. Aika kuitenkin vierähti ja poika kasvoi rinnalla. Siis puoli vuotiashan on vielä ihan pieni! Äidin läheisyys ja rinta oli hänelle selkeästi tärkeä ja tarpeellinen. No sitten päätin seuraavan tavoitteen ja se olisi vuoden ikä. Eihän nyt kukaan tuttunikaan ole imettänyt niin vanhaa lasta. Tietääkseni. Taapero imetys oli jotenkin mielestäni todella kummaa ja ajatus siitä ahdisti. Minä en ikinä voisi imettää yli vuoden vanhaa.

Jos sanon imetyksen olleen helppoa niinkuin heinänteko, valehtelisin. Jos sanoisin sen olleen todella vaikeaa, valehtelisin taas. Imetys on ollut... hmm, mielenkiintoinen kokemus. Välillä se on ihanaa, toisinaan hirveää. Onneksi kuitenkin se on ollut ihanaa useammin kuin hirveää. Läheisyys, rakkaus, hymy, ilo, riemu, lohtu, turva ja ties mitä muuta on tuo imetys tuonut pienelle pojalle, sekä tälle äidille. Noita hetkiä on monta kertaa päivässä ja se on ihanaa! Huonot hetket ovat olleet kausi luontoisia ja siten ohimeneviä. Aluksi petyin rintakumiin jota jouduin käyttämään. Pidin itseäni huonona äitinä ja olin varma ettei imetys onnistuisi kauaa. Kun kumista onneksi pääsin eroon ja imetys sujui hyvin, niin jossain kohtaa imetys alkoi olemaan todella kivuliasta. Olin hämilläni, sillä minulle oli kerrottu ettei imetys enää alun jälkeen ole kivuliasta. Syy kivulle kuitenkin löytyi ja se oli sammas. Sammas, josta kukaan ei ollut ikinä kertonut. Sain sen hoidettua ja pitkään imetys oli ihanaa taas. Peetu taisi olla 8 kuukauden ikäinen jolloin alkoi pureminen. Itkin lähes joka imetyskerta ja aloin pelkäämään tulevaa imetystä. Tietämättömyys kivun loppumisen ajankohdasta oli hirveää. Kuukauden sitä kesti ja sitten se viimein jäi pois. Nyt pojan ollessa yli vuoden ikäinen, ei imetyksessä ole ongelmia. Se on meidän kahden hetki, jolloin saadaan olla ihan lähekkäin ja nauttia. Pusu otsalle, johon vastaa pieni hymy kulmien alta.

Suurin ongelma on minulle tainnut olla julki-imetys. Olen tainnut imettää julkisesti ehkä maksimissaan viisi kertaa ja toistaiseksi en ole sinut sen asian kanssa. Ehkä joskus jos minulle toinen lapsi siunaantuu niin saan siihenkin asiaan lisää varmuutta. Nyt on enää turha kuvitellakkaan, että oppeisin imettämään julkisesti, sillä poika ei keskity ihmis hälinässä yhtään siihen ruokailuun :D 

Kaiken kaikkiaan imetys on antanut minulle todella paljon! Olen yllättynyt siitä, miten luonnolliselta tuntuu imettää yli vuoden ikäistä. Olen todella iloinen, että olen onnistunut imetyksessä näinkin pitkään. Kuitenkin tällä hetkellä odotan ja toivon Peetun alkavan hiljalleen vieroittavan itseään rinnasta, sillä en millään itse haluaisi toisen puolesta sitä päätöstä tehdä. Itse olisin siis valmis lopettelemaan tätä meidän imetystaipaletta, mutta Peetu on ilmeisesti tissimiehiä ja haluaa nauttia vielä jonkin aikaa. Suotakoon se hänelle vielä jonkin aikaa<3

Tässä minä nyt olen, taaperoimettäjä. Ja pakko sanoa olevani ylpeä siitä! Tämä on ollut hieno matka ja olen kiitollinen sen onnistumisesta. Palkintona on tyytyväinen pieni poika. Imetys, niin ihmeellisen ihana asia! <3 

Peetu 1v!

Tänään on se päivä kun pieni vauvani on muuttunut taaperoksi. On ihan hullua, miten tämä vuosi on vierähtänyt nopeasti!

Peetu on pieni ja suloinen taapero.
Peetu kiitää kovaa vauhtia eteenpäin kun jotain mielenkiintoista on näköpiirissä.
Peetu rakastaa halailua ja osaa matkia eri eläimien ääntelyjä.
Peetu suuttuu jos sukka ei lähde jalasta tai jos hän ei mahdu koloon joka on leveydeltään 5cm.
Peetu tulee eteiseen vauhdilla, kun kuulee äidin tulleen töistä kotiin.
Peetu itkee jos kaapin ovi ei aukeakkaan.
Peetu nauraa kun isä hölmöilee hänen kanssaan.
Peetu höpöttää paljon, mutta uudessa tilanteessa on hiljainen ja tutkailee ympärilleen varovasti.
Peetu ei ole pitkävihainen, vaan unohtaa nopeasti harmituksen aiheen.
Peetu on tissimaakari.
Peetu tanssii heti jos mieleinen kappale alkaa soimaan.
Peetu tykkää katsella ikkunasta ulos ja vilkutella ohikulkijoille.
Peetu haluaa syödä kaikkea mitä muutkin.
Peetu rakastaa veljiään ja vanhempiaan.

Kuvat joka kuukaudelta <3

On hienoa nähdä pojan kehitys. Hän yllättää joka päivä keksimällä jotain uutta ja kivaa. Peetu on alkanut piilottelemaan tavaroita joka puolelle, mutta onneksi toistaiseksi äiti on löytänyt kaiken tarvitsemansa, heh. Tavaroiden vieminen paikasta A paikkaan B on myös todella kiva leikki. Peetu tykkää kokata ruokaa isänsä kanssa ja myös yksinään leikkii kattilan kanssa innoissaan.

Tämä vuosi on ollut kaikin puolin mahtava ja niin erilainen kuin mikään muu vuosi. Olen kasvanut äidiksi ja myös aikuistunut hivenen lisää. Peetu on opettanut minut rakastamaan ja arvostamaan aivan uudella tavalla. En väitä, että vuosi olisi ollut helppo. Ei, se on ollut ajoittain hyvinkin haastava. Mikon kanssa on ollut enemmän riitoja sekä valvotut yöt ovat saaneet kaikki kiukkuisiksi. Kuitenkin kaikki on ollut sen arvoista! Peetu on mullistanut maailmani niin ihanalla tavalla, että olen mielestäni muuttunut paremmaksi ihmiseksi. Ilman Peetua olisi elämäni hyvinkin erilaista, ja ei hyvällä tavalla. Peetu täydentää minua ja en haluaisi vaihtaa päivääkään<3

Peetulla oli eilen 1-vuotis neuvola ja vihdoin on ylitetty 9kg paino! Tätä olen odottanut, kun se painon nousu on ollut niin hidasta. Peetulle laitettiin myös rokotteita kolme kappaletta ja ne menivät melko hyvin. Peetu oli niin väsynyt, ettei ilmeisesti oikein jaksanut laittaa hanttiin. Peetulla on tänään ollut kumetta, mutta toivotaan että sivuoireita ei sen enempää tulisi.

Aamulehden lukukin on Peetun mielestä suurta huvia, vaikka väsyttäisikin. Olen onnellinen, olen kiitollinen ja se on tuon vuoden vanhan taaperon ansiota <3 Kiitos Peetu, että juuri minä saan olla sinun äitisi! <3

Hyvää syntymäpäivää rakas poikani <3

Kuumeilua, flunssaa etc.

Tämä viikko on ollut henkisesti ja fyysisesti todella raskas. Meillä on koko perhe ollut kipeänä. Ensiksi Mikon yksi poika oli meillä kipeänä, siitä sitten Mikolla nousi kuume sunnuntaina ja minulle tiistaina. Ehdimme jo toivoa, että Peetu säästyisi, mutta keskiviikkona hänelläkin oli korkea kuume. On kyllä raskasta itse kipeänä hoitaa vielä pientä samalla. Onneksi Peetu on kuitenkin syönyt koko ajan hyvin ja ei ole tarvinnut stressata siitä yhtään. Mutta hän on ollut kyllä todella itkuinen ja väsynyt. Itsekkin kuumeessa itken helposti, joten ei nytkään kyyneliltä säästytty. Yhdessä itkimme sylikkäin pahaa oloa pois.

Olen kuullut monien sanovan, ettei lapsen edessä saisi itkeä. En oikein ole ikinä ymmärtänyt syytä siihen. Onko se huono asia, että näyttää tunteensa? Onko se paha juttu, että näyttää kun oikeasti sattuu tai harmittaa? Minä olen aina ollut herkkä ihminen ja tiedän että Peetu tulee näkemään itkujani varmasti jatkossakin. Tietenkin on asioita joista lapsien ei tarvitse murehtia ja silloin itken itkuni vessassa. Mutta muuten aion opettaa pojalleni, että itkeä saa ja pitääkin välillä. Ilosta, surusta, onnesta, tai mikä ikinä itkettääkään.

Toivotaan sairastelun olevan nyt taas vähäksi aikaa meiltä kaikiltä ohitse. Yskä vaivaa edelleen jokaista, mutta se onkin monesti se sitkein oire. Peetu on ollut tänään kuumeeton ja ehkä huomenna voisi jo uskaltautua uloskin. Täytyy katsella miltä Peetu vaikuttaa. Minulla on huomenna iltavuoro ja toivon, että vointi pysyisi hyvänä.

Onneksi tuo pieni muru vaikutti tervehtyvän meistä kaikista nopeiten! Nyt paluu taas normaali arkeen. Hyvää tulevaa viikkoa kaikille! Toivotaan että ensiviikko on meilläkin parempi :)

#ystäväkirjahaaste

Sain jo joulukuunlopulla tämän haasteen, mutta toteutus on vähän jäänyt. Haasteen minulle heitti Arjen miljonääri-blogin Johanna. Alunperin haasteen on aloittanut Napsahduksia-blogi. Olen ollut joskus aikoinaan kova täyttämään ystäväpäiväkirjoja, mutta näin aikuisiällä ei ole pahemmin tullut kirjoiteltua. Joten on mukava päästä näin blogin muodossa tätä toteuttamaan.
En haasta ketään tällä kertaa, mutta se tuskin haittaa. Haasteeseen kuului myös laittaa kuvia jotka kuvaavat parhaiten itseään. Katsotaan mitä tuolta koneen uumenista mahtaa löytyä.

1. Pituutesi ilman korkkareita?
- Huimaavat 153,5cm! (ja kyllä, puolikin senttiä on tärkeä)

2. Lempinimesi ja mistä se on peräisin?
- Mulla ei ole ikinä oikein ollut lempinimeä. Ja se on mua jotenkin myös harmittanut.

3. Minkä ruuan valitset lauantai-illalle jos ei tarvitse miettiä kaloreita?
- Pizzaburger :D Se vaan on jotenkin niin mahtava rentoilu mättö!

4. TOP4 asiaa joita arvostat eniten ystävyydessä?
- Lojaalius, henkisesti läsnä oleminen, huumorintaju ja aito kiinnostuminen toisen kuulumisista.

5. Telkkarista: Moderni perhe, Kimmo, Salkkarit, Greyn anatomia vai hottikset?
- Salkkarit tietty!

6. Rakkaimmat harrastukset ja onko sinulla suunnitteilla aloittaa jotakin uutta?
- Tää blogi on varmaan ainut harrastus tällä hetkellä. Ja salilla ois tarkoitus aloittaa käymään taas jossain vaiheessa, kun vaan aika ja raha antaa periksi.

7. Haaveita joiden toivot toteutuvan lähitulevaisuudessa?
- Haluan saada koulunu vihdoin loppuun ja toinen olisi uusi auto!

8. Hattaraa vai pehmistä?
- Pehmis <3

9. Ripsiväri, kestoripset vai naturell?
- Ripsiväri. Tosin oon aina haaveillut kestoripsistä, mut en oo raaskinu hommata.

10. Mottosi?
- "Elä elämäsi hymyillen, hymyile läpi kyynelten"

Pahoittelut kuvista :D Osa on hyvinkin vanhoja, mutta kuvaavat minua mielestäni parhaiten! :)

11kk kuulumiset.

Tänään on tasan kuukausi siihen, että Peetu täyttää vuoden! Jotenkin se on samalla niin outoa, pelottavaa, jännittävää, ihanaa, surullista ja mahtavaa. Tunteet ovat ihan sekaisin kun tämä aika on mennyt niin tajuttoman nopeasti. Peetusta on kasvanut niin mahtava pieni persoona joka jaksaa yllättää joka kerta. Surullista on se, että vauva vuosi on tosiaan kohta ohi. Jännittävää on ajatella uuden ajan alkua ja taaperon äidiksi tulemista.

Tässä kuussa Peetu on:

- Oppinut kävelemään kunnolla
- Oppinut antamaan läpyn (Mikko päätti opettaa tämän hyödyllisen taidon)
- Oppinut sanomaan: kakka, äiti ja yhden veljensä nimen :)
- Ruvennut juttelemaan takaisin (tosin vauvakieltä)
- Tajunnut että laatikoihin voi myös leluja laittaa takaisin
- Löytänyt oman tahdon
- Oppinut tekemään tekoaivastuksia
- Alkanut halaamaan veljiään sekä koiria

Pojalle on myös tulossa ylös kaksi hammasta lisää ja se on ehkä tehnyt hänestä hieman känkkäränkän. Myös öisin on hieman enemmän valvottu ja se laittaa vanhemmat aika koville. Toivotaan nyt että nekin hampaat tulisi pian läpi ja pojan olo helpottuisi <3

,
Peetu näyttää nykyään oman tahtonsa todella selvästi. En tiedä voiko uhma alkaa tässä kohtaa jo, mutta lattialle heittäydytään ja tavaroita paiskitaan kun suututaan. Ja Peetu pahoittaa mielensä useasti päivän aikana. Joskus harmittaa kun kaatuu, toisena hetkenä potuttaa jos ei mahdu sängyn alle ja tietysti eniten ottaa päähän kun joku kielletty esine kielletään ottamasta. Välillä myös heittäydytään maahan ihan muuten vaan itkemään, ilman sen kummempaa syytä.

On tuo poika kuitenkin myös iloinen ja huumorintajuinen. Hän pärisee tai tekee tekoaivastuksia, jonka jälkeen nauraa räkättää päälle. Peetu huutelee jotta saisi huomiota ja kun häneen päin katsoo, niin alkaa poika nauraen kipittää karkuun. Peetu nauttii kun hänen kanssaan leikitään ja luetaan kirjoja, mutta hän viihtyy myös hyvin itsenäisesti touhuten. Ja jos antaa vapaat kädet purkaa vaatekaappia tai dvdhyllyä, niin silloin hän viihtyisi varmaan ikuisuuden. Peetu on sosiaalinen, mutta jos ihmisiä on liikaa, niin saattaa hän hämmentyä. Kuitenkin pian tottuu siihenkin ja lähtee painelemaan ihmisten keskelle.

Ja Mikolle on pakko nostaa hattua. Hän valvoo suurimman osan öistä pojan kanssa, sekä hoitaa poikaa kotona kun minä olen töissä! Tänäänkin oli ruoka melkeen valmista kun kotiin saavuin. On mulla vaan ihana mies! Pakko myöntää että itse en olisi yhtä hyvä kotiäiti kun hän on koti-isä. Tai kyllä minäkin tietenkin pojan hoitaisin, mutta tuskin mitään muuta olisikaan sitten tehtynä kun toinen saapuu töistä kotiin. Eli siksi minun mielestäni Mikko on aivan mahtava! Kiitos <3

10kk kuulumiset voit lukea täältä.

Pulkkamäkeen!

Tänään käytiin ensimmäistä kertaa pulkkamäessä tänä vuonna. Peetu nukkui vaunuissa aluksi hetken, mutta pääsi hänkin lopulta pulkan kyytiin. Taisi hän olla kuitenkin enemmän hämillään kuin innostunut. Mutta Mikon muut pojat olivat kyllä niin innoissaan ja oli hienoa katsella poikien menoa. Vanhin pojista ei ollut kyllä mukana, mutta ehkä ensi kerralla saadaan hänetkin suostuteltua mukaan.

Myös minä pääsin kokeilemaan pulkanlaskua pitkästä aikaa! Ja olihan se aika hieno tunne, vaikkakin jännitti sen verran etten huipulta asti uskaltautunut laskemaan. Tänään oli kyllä niin ihana ja raikas ilma! Ollaan Peetun kanssa oltu aivan liikaa sisällä kun on kovat pakkaset ollut. Ja minä sain ostettua vasta tällä viikolla itselleni talvikengät sekä toppahousut. Nyt ei voi olla enää tekosyitä pysyä sisällä.

Kaiken kaikkiaan oli kyllä mukava päivä! Huomenna taas aamuvuoro töissä ja olisi myös pari koulutehtävää jotka pitää tehdä. Vapaan viikonlopun jälkeen siis paluu arkeen edessä.

P.S. Huomenna Peetu täyttää jo 11kk!!