Peetun huone.

Peetulla on ollut nyt oma huone hetken aikaa. En ole kokenut, että poika nukkuisi sen paremmin uniaan, mutta nyt on tilaa leluille ja leikeille. Hiukan harmittaa etten ole saanut sisustettua huonetta vielä mieleni mukaan, mutta pikku hiljaa sekin valmistuu. Laitan tähän nyt kuvia huoneesta, vaikka se ei olekkaan vielä valmis. Myöhemmin kun saan huoneesta mieleisen, niin laitan silloin uudet kuvat.

Meidän oli laitettava punainen sohvamme pojan huoneeseen, sillä olohuoneesta loppui tila kun sänkymme on siellä nykyään. Nyt olenkin miettinyt pääni puhki mikä värimaailma olisi hyvä. Olen ajatellut hommata musta-punaisen maton, jos jostain löydän sopivan. Myös ruskeat hyllyt ajattelin fixata uuteen uskoon.

Haluaisin vaan niin kovin, että huone olisi valmis! Jos sen ennen joulua saisi täydelliseksi <3

Minkä ikäisinä teillä on siirrytty omaan huoneeseen?

karkki vai kepponen?

Halloween on Suomessa jatkuvasti yleistyvä juhla. Tänä vuonna sitä en kuitenkaan itse juurikaan viettänyt. Mikon pojat olivat meillä ja oli muutenkin kiva olla ihan kotona vaan. Hieman kyllä hämmennyin kun pojat sanoivat lähtevänsä karkki kierrokselle. Eli ovelta ovelle sanomaan "karkki tai kepponen". Ei minulla ollut minkäänlaista aavistustakaan, siitä että Suomessa harrastetaan sellaistakin nykyään? Ehkä sekin on sitten yleistymässä täällä myös, tosin ei ollut naapuritkaan kuulemma varautuneet ja poika tuli tyhjin käsin kotiin. Onneksi se murhe unohtui pian kun oli kuitenkin omatkin viikonloppu herkut saatu.

Meidän juhla-asu oli näinkin komea! Eli Peetulla ei ollut siis mitään erikoista asua tänä vuonna, vaikka hieman näin jälkeenpäin harmittaa ja olisi ollut kiva joku pieni asu olla. Ehkä ensivuonna sitten jo onkin. :)

Jos teidän ovellanne olisi pieni kummitus joka kysyisi karkki vai kepponen, mitä vastaisit? 

hei kato mä osaan!

Mä en millään enää pysy tuon pienen pojan vauhdissa mukana. Peetu oppii koko ajan ihan mielettömän nopeasti kaikkea uutta. Kuvittelin ennen, että vauva aika kestäisi pidempään, mutta taisin olla väärässä. Äitini on kertonut, että minä lähdin liikkeelle vasta 10kk ikäisenä ja sitä ennen vain makasin sitterissä tyytyväisenä. Ehkä siksi en osannut varautua, että Peetu etenisi näin nopeaan tahtiin.

Peetu osaa siis seistä ilman tukea! Aluksi hän nousi seisomaan jostain korokkeesta, mutta nyt nousee sujuvasti jo ihan lattialta kyykyn kautta ylös. On jotenkin niin huvittavan näköistä kun noin pieni mies osaa jo seistä. Kunhan nyt ei vaan aloittaisi vielä mitään kävelyharjoituksia.

Peetu on oppinut myös taputtamaan ja vilkuttamaan! Olen haltioissani, kun hän osaa jo niin paljon kaikkea! Ja yksi parhaimmista Peetun taidoista on ehdottomasti halaaminen. On ihanaa kun pienet kädet kietoutuvat tiukasti ympärille ja pää painuu olkapäälle <3

Nämä on näitä hetkiä joista pitää osata nauttia kunnolla! Pieni mies ei ole pieni ikuisesti.

Koska teillä on opittu seisomaan? 

positiivistako?

Sain facebookissa positiivisuus haasteen jossa oli tarkoituksena kertoa kolmen päivän ajan, kolme positiivista asiaa, mitä päivän aikana on tapahtunut. Tietenkin mä haasteen otin vastaan, sillä eihän se nyt vaikea haaste ole, eihän? Noh, järkytyin miten vaikeaa minun oli keksiä edes ne KOLME positiivista juttua. Eikö päiväni aikana oikeasti muka tapahdu mitään hyvää? Tai sitten kaikki hyvät asiat unohtuu jos päivän aikana on tapahtunut paljon huonoja juttuja.

Tuo haaste siis osui selkeästi hyvään kohtaan ja sain herätyksen. Jos jokin juttu ei mene niinkuin haluaisin, on sitä turha miettiä ja kirota koko loppu päivän ajan. Pitää nauttia niistä MONISTA iloista joita arjessa todellisuudessa on. Pelkästään jo poikani tuo niin monta kertaa päivän aikana hymyn huulilleni, että siitä saisi kirjoitettua kirjan. Miksi siis illan tullen olen unohtanut syyt päivän hymyihin?

Olen aina pitänyt itseäni positiivisena ihmisenä. Myös kaverini ovat ihailleet positiivista asennettani. Ja edelleen uskon ja koen että olen iloinen sekä nauravainen ihminen. Ehkä tämä vauva-arki on tehnyt minusta hieman hajamielisen ja väsyneen, se voisi selittää miksi päivän hyvät hetket ei meinaa muistua mieleeni.

Tästä eteenpäin alan tarkkailemaan kunnolla mitä hyvää päivän aikana on tapahtunut! Voisin yrittää niitä teillekkin aina välillä kertoa ja ehkä huomaisin siinä itse samalla miten positiivinen päiväni yleensä onkin :)

P.s. Peetu sai oman huoneen! Kuvia laitan sitten joskus myöhemmin :)

unikoulu.

Sana unikoulu ei ole ollut minulle mieluinen. Siitä tulee mieleen lapsi joka opetetaan väkisin nukkumaan, lapsi joka huutaa yksin pimeässä, lapsi joka on peloissaan. Unikoulu ei kuitenkaan nykyään ole niin paha hirviö kuin ajatellaan. On olemassa myös lempeitä unikouluja. Itse olen tutustunut erilaisiin unikouluihin siitä asti kun Peetu on ollut 6kk. Vaihtoehtoja on monenlaisia ja netistä löytää hyvin paljon vinkkejä ja neuvoja. Itse päätin kokeilla Tassutus-unikoulua ja sovelsin sitä Peetulle ja minulle sopivaksi. Minulla kun tavoite oli saada yösyötöt pois eikä täydet nukutut yöt.

Peetu heräsi 5-15 kertaa yössä ja joka kerta vaati rintaa nukahtamiseen. Nälkä hänellä ei ollut, kun imi vain hetken ja puri pienillä hampaillaan. Olin niin kipeä ja väsynyt ja siksi halusin luopua yöimetyksestä. Pulloa Peetu ei ole öisin huolinut ja siksi siihen siirtyminen ei ollut vaihtoehto. Pitkän pohdinnan jälkeen ystäväni Johanna rohkaisi minua aloittamaan unikoulun. Hän lupasi valvoa kanssani ensimmäisen yön ja voin kertoa, että hänestä oli valtava apu! En usko että olisin selvinnyt ensimmäisestä yöstä ilman häntä.

   

Tämä kuva kertonee mitkä fiilikset oli aamulla :D 

    

Meillä on käytössä Brion keinutassut, joilla saa sänkyä keinutettua. Olen pitänyt niitä aika hyödyttöminä, mutta tässä unikoulussa ja sen jälkeenkin ne ovat olleet pelastus sekä helpottaneet öitä ihan valtavasti! Nyt kerronkin teille miten nämä yöt ovat menneet ja ehkä tästä voi olla jopa apua jollekkin unettomalle?


Ensimmäinen yö.

Peetu oli nukkunut vain kahdet päiväunet joten oli väsynyt jo aikaisin. Vein hänet puoli kahdeksan aikoihin makuuhuoneeseen ja imetin vielä viimeisen kerran. Laitoin hänet sänkyyn, jossa hän nousi seisomaan monta kertaa ja itku pääsi aina kun laskin takaisin makuulle. Kuitenkin Peetu nukahti klo 19.50 sänkyä keikuttamalla.

Kello 20.30 heräsi ja ei rauhoittunut enää nukkumaan. Otin syliin, lauloin, keinutin, silittelin ja tein kaikkeni että hän rauhoituisi. Aina kun sain Peetun rauhoitumaan ja laskin takaisin sänkyyn, niin itku alkoi jälleen. Lopulta klo 21.14 poika nukahti omaan sänkyyn.

Kello 23.00 Peetu heräsi vasta seuraavan kerran ja jälleen homma jatkui samana kuin aikaisemmin. Nukahti lopulta klo 23.35.

Kello 23.45 jälleen uusi herätys. Rauhoittelu jatkui samalla tavalla, mutta tällä kertaa nukahti jo klo 23.58.

Kello 00.00 heräsi heti uudestaan ja nukahti klo 00.18.

Kello 00.19 poika havahtui heti hereille kun ovesta pääsin pihalle. Kuitenkin tällä kertaa ei minun tatvinnut nostaa häntä syliin ollenkaan, vaan sain hänet rauhoittumaan ja nukahtamaan sänkyyn silittelemällä ja keinuttamalla sänkyä. Nukahti klo 00.29.

Kello 3.33 heräsikin vasta seuraavaksi. Tällä kertaa olin itse kerennyt jo nukahtamaan ja olin todella väsynyt. Meinasi itku tulla siinä itselläkin kun poikaa sylissä hytkytteli ja yritti saada rauhalliseksi. Jossain vaiheessa pyysinkin, että Johanna ottaisi pojan syliin hetkeksi ja minä sain istahtaa hetkeksi, Lopulta saatiin poika nukahtamaan klo 04.12.

Kello 06.57 viimeinen herätys ja hain iloisen pojan sängystään syömään aamupuuroa.


Toinen yö.

Peetu nukkui kolmet päiväunet joten jännitin mihin aikaan saan pojan nukkumaan ja että meneekö rytmit taas ihan sekaisin. Poika oli kuitenkin taas ajoissa väsynyt ja menimme ennen kahdeksaa makuuhuoneeseen rauhoittumaan. Imetin Peetun, jonka jälkeen laskin hänet sänkyyn kello 20.03. Muutamia kertoja poika nousi seisomaan, muttei itkenyt ollenkaan kun laskin takaisin makaamaan. Annoin pehmolelun hänelle kainaloon ja sitä hän imeskeli ja paijaili. Keinuttelin sänkyä hetken aikaa ja kello oli 20.14 kun jätin hänet halailemaan pehmolelua huoneeseen.

Kello 20.57 poika heräsi ensimmäisen kerran ja varauduin jo huutokonserttiin. Laskin Peetun makaamaan sänkyynsä ja silittelin hieman päätä ja keinutin sänkyä. Poika sulki silmänsä ja jäi samantien nukkumaan klo 21.00.

Kello 22.22 nousi pystyyn, laskin hänet makaamaan ja keikutin. Poika nukahti 22.24.

Kello 00.02 heräsi ja itkeskeli hieman, mutta rauhoittui nopeasti. Nukahti keinuttamalla ja kättä kyljen päällä pitämällä klo 00.06

Kello 03.39 heräsi ja itki jälleen hieman, mutta nukahti klo 03.45 samalla tavalla kuin aikaisemmin.

Kello 04.08 poika alkoi itkemään kunnolla ja otin hänet syliin johon rauhoittui nopeasti. Nukahti klo 04.17 keikutukseen.

Kello 04.24 jälleen heräsi, mutta tällä kertaa rauhoittui keikuttamalla sänkyyn klo 04.29.

Kello 04.34 heti uusi herätys ja itku yltyi taas todella kovaksi. Otin pojan syliin rauhoittumaan ja hän nukahti sänkyyn klo 04.42.

Kello 04.51 herättiin taas itkemään ja otin pojan syliin. Nukahti kuitenkin nopeasti kello 04.54.

Kello 5.57 herättiin ja noustiin ylös aamupuurolle.

Kolmas yö.

Mentiin rauhoittumaan pimeään makuuhuoneeseen seitsemän jälkeen. Laitoin Peetun sänkyynsä kello 19.30 ja lauloin ilta laulun. Sitten menin sängylle istumaan ja odottamaan. Poika nousi välillä seisomaan ja minä laskin aina takaisin makaamaan. Peetu ei itkenyt eikä kitissyt yhtään, vaan nukahti lopulta klo 19.50 itse sänkyyn. Eli en keinuttanut tai silitellyt kertaakaan.

Kello 20.37 heräsi ensimmäisen kerran ja keinutin sänkyä, jolloin hän nukahti klo 20.42.

Kello 22.58 heräsi ja keikutus sai Peetun uneen klo 23.02.

Kello 00.49 poika heräsi seuraavaksi ja nousi välillä seisomaan, mutta ei liiemmin itkenyt. Nukahti keikuttamalla klo 01.04.

Kello 03.19 herättiin ja olin varautunut samanlaiseen heräämis rumbaan kuin aikaisempana yönä. Ja tällä kertaa pitikin keikutuksen lisäksi silittää ja hyräillä, mutta ei tarvinnut nostaa syliin. Poika nukahti uudestaan klo 03.31.

Kello 04.24 tulikin vasta seuraava herätys ja siihen riitti pelkkä sängyn kiikutus, ja poika oli unessa klo 04.27.

Sitten herättiinki uuteen päivään klo 06.30.

Eli ekana yönä herätyksiä oli kuusi, toisena kahdeksan ja kolmantena viisi. Herätyksiä oli edelleen aika monta, mutta hereilläolo ajat muuttuivat joka yö helpommaksi. Ja nyt kun tästä unikoulun aloittamisesta on pari viikkoa, voin kertoa että meillä nukutaan hyvin!

Edelleen meillä herätään 1-4 kertaa yössä, mutta nukahdetaan yleensä hyvin äkkiä. Monesti riittää että sängyssä maaten jalalla heilutan pinna sänkyä. Yhden kerran Peetu nukkui jopa 11 tuntia heräämättä! Se oli aika mahtava fiilis ja toivon, että niitä öitä tulee lisää. Myös Mikko on nyt päässyt osallistumaan öihin ja olen siitä nauttinut myös täysillä! Olen muutamia kertoja nukkunut itse sohvalla ja Mikko makuuhuoneessa, hoitaen pojan heräämiset. Ihana tunne kun saa nukkua!

Meille unikoulu on ollut todella hyvä! Ja ehkä yöt myös paranevat pikkuhiljaa. Peetu voi hyvin, äiti voi hyvin ja isä voi hyvin. Päivisin huomaa kyllä että Peetu haluaa olla paljon enemmän rinnalla, mutta se ei haittaa yhtään! Olkoon vaikka koko päivän jos siltä tuntuu <3

8kk kuulumiset.

On se jo iso poika! Huomenna on neuvola ja saadaan kuulla millaisiin mittoihin ollaan päästy. Toivon kovasti että paino olisi alkanut nousemaan pojalla nyt paremmin. Eilen poika siis täytti 8kk ja se kuulostaa jo niin vanhalta. Vaikka onhan Peetu kuitenkin vielä pieni, mutta kohta on jo sen ikäinen että aletaan käyttää sanaa taapero, sanan vauva tilalla.

Tässä kuussa Peetu on:

- Oppinut istumaan
- Oppinut kävelemään tuen kanssa
- Nukkunut 11h putkeen
- Saanut toisen hampaan
- Oppinut seisomaan hetken ilman tukea

Paljon on siis taas opittu uutta kuukauden aikana. Mielestäni Peetu oppii jopa liian tiuhaan uusia asioita. Istuminen oli hyvä taito oppia, mutta esimerkiksi tuo kävely ja seisominen olisi saanut tulla myöhemmin. Nyt saa olla koko ajan varuillaan ettei toinen kolhi itseään. Peetu on myös alkanut sanomaan äitäitiäitiäiti. Pohdin onko se vain ääntylyä, mutta hiukan toivon että hän jo tietäisi mikä on äiti. Aina tule niin hyvä fiilis kun poika tuon sanan sanoo. Yleensä hän hokee sitä monta kertaa ja ei edes katso minuun päin, joten ehkä en vielä voi laskea sitä ekaksi sanaksi. Eiköhän sekin hetki kuitenkin vielä tule, jolloin tiedän pojan tarkoittavan oikeasti äitiä.

Tuo pieni ihme onnistuu kyllä koko ajan yllättämään. Kuten tuolla mainitsin niin tosiaan yhtenä yönä poika nukkui 11 tuntia putkeen! oin kertoa miten mahtavalta se tuntui kun on tottunut heräämään sen 5-15 kertaa yössä. Näistä nukkumis asioista kirjoitankin myöhemmin erillisen postauksen joten tähän en ala sen enempää kertomaan. Mutta pakko sanoa, että nyt meillä vihdoin öisin nukutaan!:)

7kk kuulumiset löydät täältä.

talven asu.

Kävin tänään kuvailemassa hyvän ystäväni Julian kanssa syksyisiä kuvia. En ole asukuviin tottunut ja kameran edessä oleminen on vähintäänkin vaikeaa. Olen hden ilmeen nainen, kun kamera osoittaa minua kohti. Pitäisi ehkä opetella rentoutumaan enemmän. Ehkä pikkuhiljaa opin, tai sitten en. 

En myöskään ole ikinä pysynyt muodin perässä. Eikä minulla ole ollut mitään uniikkia tyyliäkään. Ehkä myöskin siksi aristan kameran edessä poseeraamista. Tällä kertaa voin sanoa että pidän asustani. Zalandolta jo toistamiseen samat kengät tilanneena (ensimmäisen parin söi koira) voin kertoa, että rakastan niitä! Takki on ostettu raskaus aikana muistaakseni Prismasta. Se oli silloin alennuksessa ja minä reippaana naisena ajattelin että ostan sen loppu talveksi, kun en ole enää raskaana. No eihän minulla mahtunut edes kädet siihen raskauden jälkeen, joten takki jäi odottamaan tätä talvea. 

Tuo takki tuntuu ainakin näillä keleillä todella lämpimältä joten toivon, että sillä pääsisi koko talven menemään. Tällä hetkellä ei montaa kertaa ole tarvinnut tuota takkia käyttää, mutta jos se päällä on, niin takin alla on vain toppi. Eli toivokaamme sopivan kylmää, muttei kuitenkaan jäätävää talvea!

Hyvää syksyn jatkoa!