Viimeistä viedään

Tänään on sunnuntai ja huomenna on sitten treenin alku. Tänään töiden jälkeen oli tarkoitus mennä hakemaan kaverilta ruokavaaka lainaksi, mutta se unohtui kyllä täysin. Eksyin äitini luokse Pöytyälle ja siellä oli myös siskoni jota näen liian harvoin. Kuulumisia vaihdellessa sitten unohtui tuo vaaka kokonaan. No ehkä saan sen huomenna ennen aamupalan syöntiä. Tosin aamupala tarvikkeitakaan en ole ostanut vielä.. Hmm.. Ei nyt ihan mee niinko suunnittelin. No mutta mun luonteeseeni ei kuulu turha stressi:)

Kaiken tämän päivän helinän lisäksi, mulla oli hoidossa tälläinen ihana pentukoira. Sisäsiistiksi kun tuo vielä oppeisi niin se olisi jo aika mahtavaa. Odotan kyllä että itsekin joskus omistaisin koiran. Koirat on aina ollut lähellä sydäntä sillä äitini on kasvattanut pk collieita koko ikäni. Eli koira(t) on ollut aina osa perhettä. Esteenä koiran harkinnalle tällä hetkellä on raha. Se kun ei kuulemani mukaan kasva puussa. Toki myös asuntoni on pieni yksiö, mutta se on vain väliaikaista. Koira sopisi mulle hyvin tähän alkavaan treeniinkin, liikuntaahan nekin tarvitsevat. Ja sekös olisi pakollinen motivaatio nostaa se takapuoli ylös sohvalta. No mutta jos sitä jatkaisi television töllötystä, sohvalla retkottaen ja karkkipussi kourassa. Näin viimeisen kerran:)