neuvolapäivä.

Tänään olin taas neuvolassa ja alkaa tuntua siltä että juoksen sielä jatkuvasti. No näin loppuraskaudessa niitä kuuluukin useammin olla.

Olo on kuin norsulla ja turvotus on lisääntynyt. Hemoglobiini oli vain 100 joten kävin ostamassa rautapillereitä jotta saisi sen korkeammalle ennen synnytystyä. Keskiviikkona on tiedossa kokoarvio ja odottelen sitä innolla! Olen kuullut että ultran arviokin voi osua aika paljonkin pieleen, mutta kai se hiukan edes on suuntaa antava.

Rv: 37+1
Verenpaine: 105/69
Paino: 82.5kg
Kohdunpohjankorkeus: 34
Vauvan syke: + 150

Tuntuu että vatsa vaan kasvaa vaikka sf-mitta ei ole juurikaan muuttunut. Tosin neuvolassa sanottiin vauvan jo laskeutuneen elikkäs se muuttaa mitan kasvua jonkinverran. Selkäni on nykyään todella kipeä ja tekisi mieli lillua kylpyammeessa 24/7. Amme on ainut paikka missä selkäni ei huuda kuolemaa. Myös supistuksia on alkanut tulemaan useasti vaikkakin ne ovat vieläkin kivuttomia.

 Toivotaan että keskiviikkona selviäisi vaavin koko ja että kaikki olisi sielä valmista tulevaan synnytykseen. On tämä odottelu omalla tavallaan jännittävää :)

Äitiyslomailua.

Äitiyslomalla on toistaiseksi ollut ihan mukavaa. Ei ole ollut varmaan yhtäkään päivää että olisin vaan koko päivän maannut kotonani. On tullut käytyä Mikon sukulaisissa, ikeassa, kavereita moikkaamassa ja vähän siellä sun täällä.

Minulle tuli kehoitus alkaa syödä rautaa sillä hb oli vain 100. Pitäisi se ennen synnytystä siis saada nousemaan. Toivottavasti se nousee ja kaikki sujuu hyvin. Ensi viikolla on sitten neuvola sekä kokoarvioultra ja kyllä hiukan jännittää että mitä sielä ultrassa tulee esille.

Kävin tänään raskaana olevan ystäväni luona ja hieman vertailimme mahojamme. Minä rv 36+4 ja ystäväni rv 33+2. Yllättävän samanlaiset mahat meillä vaikka toinen odottaa tyttöä ja toinen poikaa. Pakko sanoa että vertaistuki on kyllä ollut todella ihanaa tässä raskaudessa, ja etenkin kun sitä saa lapsuuden ystävältä!

Tänään on ollut hyvä päivä eikä särkyjä tai supistuksiakaan ole kummemmin ollut. Tästä on hyvä jatkaa kohti viikonloppua jolloin Mikon lapset tulevat taas hiukan pistämään vauhtia tähän arkeen :)

rv 35+5

Olin neuvolassa 14 päivä ja sieltä minulle varattiin aika ultraan painoarvioon. Sf-mittani on ilmeisesti ollut hieman korkea ja siksi tarkistetaan vauvan koko kun  itsekkin olen tosi lyhyt (153.5cm).  Myös labroja lähettivät ottamaan uudestaan kun viimeksi hemoglobiini oli vain 107.

Vauva on edelleen raivotarjonnassa ja liikkuu hyvin aktiivisesti. Ilmeisesti vielä ei ollut kiinnittynyt, mutta eiköhän senkin kerkeä vielä tekemään. Itsellä unettomat yöt vaivaa todella pahasti ja siksi olen päivisin todella väsynyt. Koitan kuitenkin nukkua mahdollisimman harvoin päiväunet että illalla saisi edes jotenkin ihmistenaikoihin unta.

Asiasta kolmanteen, kävin eilen ottamassa elämäni ekat rakennekynnet. Hoitoalalla kun ei tuo ole ollut mahdollista niin nyt ennen vauvan syntymää päätin kokeilla ja aika luonnollisesti näillä pystyy kaiken tekemään. Itselläni normaalistikkin välillä ollut todella pitkät kynnet ja se on helpottanut totuttelua näihin.

Voitte vaan arvata kumpi on otettu kännykällä ;)

Tänään kävimme myös mieheni kanssa kamera kaupoilla. Ostimme yhdessä Canon EOS 1200D kameran! Olen ihan innoissani ettei enää tarvitse blogissakaan hävetä kännykän kameralaadulla. Hetki varmasti menee ennenkä tuota oppii täysin käyttämään, mutta hiljaa hyvä tulee.

 

Kuvista näkee että olen aloittelija, mutta parempia nuo ovat kuin kännykän kanssa otetut. Olen niiiiin tyytyväinen tuohon extempore ostokseen ettei edes yhtään harmita rahan katoaminen tililtä!:)

viikot täyttyy.

Tänään on laskettuun aikaan enää 5 viikkoa! Aika tuntuu menevän niin hirmuisen nopeasti. Jännittää ajatus että kohta oma pieni käärö onkin jo sylissä.

Tänään tein hiukan sairaalakassia valmiiksi ja tajusin ettei minulla ole mitään aavistusta miten tuollainen pieni ihminen pitää pukea talvella. Luultavasti pitää vielä hiukan lisäillä jotain vaatetusta kassiin mutta ei tahdo olla mitään tarpeeksi pientä välipukujuttua.

Olen myös pohtinut kun tuon haalarin koko on 62, että mahtaako olla liian iso? Pitääkö sitä mennä ostamaan kuitenkin vielä pienempi haalari vai onko se turhaa kun jää niin pian pieneksi?

Ehkä kaiken oppii sitten kantapäänkautta ja pikkuhiljaa. Kyllähän sitä kerkeää ostamaan kaikenlaista vielä vauvan synnyttyäkin.

Rentoa tulevaa viikkoa kaikille!

valaiden mammatreffit.

Tänään pääsin tutustumaan uusiin ihmisiin. Kaikki olivat vatsapystyssä ja kaikilla oli laskettuaika helmikuussa. Oli tosi mukavaa tutustua ihmisiin jotka ovat samassa tilanteessa. Ei meitä ollut paikanpäällä kovin montaa, mutta ei se kyllä haitannut. Emännöitsiä oli mukava ja tunnelma oli rento. Juuri sellainen mitä viimisillään raskaana olevat kaipaavat.

Itse olen uusien ihmisten seurassa monesti todella ujo, mutta tuossa seurassa jotenkin pystyi rentoutumaan. Ja vaikka hieman jännittikin uusien ihmisten tapaaminen niin kun katseli paria taaperoa jotka joukossa tepasteli niin itsekkin rentoutui.

 

 

Mukavaa oli myös että pääsi hiukan laittautumaan kun lähti ihmisten ilmoille. Normaalisti kun on tottunut makaamaan tukka sekaisin collareissa kotona. Tuntuu vaan että nykyään kierrätän nämä samat vaatteet uudelleen ja uudelleen kun mikään ei mahdu päälle enää. Enää reilu viisi viikkoa ja sitten ehkä mahtuu taas edes vähän pienempiin vaatteisiin.

Ensiviikolla olisi tiedossa neuvolalääkäri, rakennekynsienlaitto, auton katsastus ja tyttöjenilta. Eli ensiviikko tulee olemaan todella kiireinen minun osaltani. Joka päivä jotakin, ainakaan ei tartte näin äitiysloman alussa tylsistyä!

Kiitos kaikille läsnäolleille ja toivottavasti pian tavataan uusiksi! Viimeistään sitten kun kaikki ovat jakautuneet kahtia:)

kun et unta saa.

Joka päivä väsyttää, mutta joka yö väsymys on pois. Ja jos vahingossa yöllä sattuu väsyttämään niin uni ei tule kipujen vuoksi. Nukun neljn tyynyn kanssa itseäni eri puolilta tukien. Yksi tyyny jalkojen välissä, toinen selän takana, kolmas pään alla ja neljäs vatsan alla tai käsien välissä. Ja hetkenaikaa kun siinä kyljelläni olen maannut alkaa lonkkaa särkeä ja joudun vaihtamaan kylkeä. Selällään en saa kunnolla happea kun vauva painaa silloin keuhkot ahtaaksi.

"Nauti raskaudesta niin kauan kuin sitä vielä kestää, kohta vauva tulee valvottamaan öisin". Kumpi mahtaakaan olla parempi tapa herätä yöllä? Järkyttävät kivut ja hirveä vessahätä vai oman lapsen nälkäinen itku? Minun kohdallani se ei ole vaikea valinta.

Onhan raskaudessa ollut paljon kaikkea hyvääkin, mutta rehellisesti sanottuna olen niin poikki ja loppu näiden kipujen kanssa että toivon synnytyksen alkavan mahdollisimman pian. Minun tuurillani tosin menee homma varmasti parilla viikolla yliaikaiseksi. Noh onneksi ei ole enää paljoa raskautta jäljellä ja kohta saa sen pääpalkinnon syliin.

Tämä pallero lopettaa nyt sen valittamisen ja rentoutuu television ääreen. :)

vuosikatsaus 2013.

Tämä vuosi oli minulle täysin uusi ja erilainen kuin mikään aikaisempi. Olen kokenut paljon ja kasvanut ihmisenä, minusta on olevinas tullut jopa hivenen aikuisempi.

Viime uutenavuotena laittauduin parhaimpiin ja lähdin juhlimaan vuodenvaihtumista ystäväni luokse lietoon. Silloin en olisi ikinä osannut kuvitellakkaan että minä tulisin raskaaksi naapurin miehelle jonka olin vasta tavannut.

Asuin pienessä vuokrayksiössä yksikseni ja vietin sinkkuelämää ystävieni kanssa. Kalja maistui ja elämä oli aika sekaisin. Tammikuu meni töitä tehdessä ja ystävien kanssa. Tammikuun aikana ei muistaakseni tapahtunut mitään ihmeellisempää.

Helmikuussa sain tietää että pääsen opiskelemaan oppisopimuksella lähihoitajaksi. Sain jatkaa omalla työpaikallani ja se oli ihan mahtava juttu! Helmikuussa oli myös lievähkö hiuskriisi ja värjäsin pääni ystäväni avulla punaiseksi. Blondi kyllästytti ja halusin kokeilla jotain uutta.

 

Maaliskuussa alkoi sitten se oppisopimus. Töissä oli edelleen samanlaista, mutta koulussa piti käydä kerran viikossa opiskelemassa. Maaliskuussa lähennyin myös Mikon kanssa aika ratkaisevasti ja tajusin miten mahtava ja ihana ihminen hän oikeastaan onkaan!<3

Huhtikuussa minusta ja Mikosta tuli "Facebook virallisesti" pariskunta. Huhtikuussa heitin myös talviturkin pois ja voin kertoa että vesi oli KYLMÄÄ!

Toukokuussa tutustuin ekaa kertaa kunnolla Mikon äitiin ja oltiin hänen luonaan mökkeilemässä. Toukokuussa kävin myös Lappeenrannassa katsomassa tulevaa koiraani. Heta oli silloin vielä pienen pieni pentu <3

 

Kesäkuu olikin sitten se mullistavin kuukausi elämässäni. Sain tietää ennen juhannusta olevani raskaana. Elämäni heitti voltin kertaheitolla ja juhannus suunnitelmat meni uusiksi. Raskaus ei ollut suunniteltu, mutta kyllä lapsi silti oli välittömästi rakastettu ja toivottu<3

 

Heinäkuussa täytin 22 vuotta ja ekaa kertaa pitkään aikaan vietin sen selvinpäin. Se ei kyllä haitannut yhtään kun tiesi että sisällä kasvoi pieni ihme. Heinäkuussa muutin myös yhteen Mikon kanssa. Täysin uusi kokemus oli sekin että asuin ylipäänsä jonkun miehen kanssa. Ainut mies elmässäni jonka kanssa olen asunut on sekin ollut koira :)

Heinäkuussa myös meidän oma ihana pieni tuholainen Heta muutti meille. Heta kotiutui heti ja alkoi tuhota paikkoja, sekä ärsyttämään talon toista koiraa Kujoa. Silti ne tulivat heti toimeen keskenään ja Kujo on ollut hyvä roolimalli pennulle.

 

Elokuussa näin masuasukin ultrassa ekaa kertaa selvästi. Se oli jo pienen ihmisen näköinen.

Syyskuussa julkistin kaikille raskauteni. Osa otti asian hyvin ja osa vähemmän hyvin. Se oli minulle kuitenkin hyvin merkittävä hetki. Syyskuussa tuli myös saavutettua raskauden puoliväli. Masu tuntui silloin jo isolta enkä aavistanutkaan kuinka valtava siitä tulisi.

Lokakuussa oli muuttopuuhia taas. Muutettiin uuteen isompaan kotiin jotta pienokaisellakin olisi tilaa. Nyt asutaan ihanassa kolmiossamme ja tänne jäädään ainakin toistaiseksi.

 

Marraskuussa tuli vuosi täyteen Mikon ja minun ensitapaamisesta. Kauaa ei olla siis tunnettu, mutta sitäkin enemmän olemme yhdessä kokeneet<3 Marraskuussa minulle myös järjestettiin aivan ihanat vauvajuhlat!

Joulukuussa tuli veronpalautukset joten on tullut tuhlailtua joululahjoihin ja vähän kaikkeeen muuhunkin tarpeelliseen ja vähemmän tarpeelliseen. Ostin tässä kuussa myös ekat vauvan vaatteet ja muita tarvikkeita vauvalle. Minusta on tullut erittäin pallo ja väsynyt. Mutta kuitenkin olen erittäin onnellinen ja kiitollinen tämän vuoden tapahtumista! Kiitos kaikille jotka olette olleet osa tätä vuotta! Ensi vuonna tavataan ja ehkä ensi vuosi on jopa parempi kuin tämä;)

 

 

HYVÄÄ UUTTAVUOTTA KAIKILLE!<3