3. viikkokatsaus.

Tänään meidän tapaaminen peruuntui ja täten punnitus siirtyi ensiviikkoon. Jännityksellä odotan paljonko kahdessa viikossa kiloja tippuu. Olen tänään kuitenkin käynyt vaunulenkeillä pariinkin otteeseen ja hiki tuli, mutta olen tyytyväinen että olen tuolla helteellä jaksanut (ehkä ruskettumisen toive pieni motivaattori). Olisi kyllä niin ihanaa kun painaisi alle 60kg, siitä kun on taas tovi vierähtänyt kun olen sen verran painanut. Uskon vahvasti että tämän dieetin avulla se onnistuu!

Peetusta alkaa huomata miten hän nauttii ulkoilusta. Sisällä kitistään ja mikään ei ole hyvin, mutta ulkona ei kitinää kuulu ellei ole nälkä. Tänään poika pääsi myös ensimmäistä kertaa keinumaan ja vaikutti pitävän.

Ihanaa kun on pieni lapsi joka vetää ulos väkisinkin ja saa minutkin reippailemaan. En kyllä olisi uskonut noin pienen vielä ulos haluavan, mutta kyllä hän vaan niin paljon mielellään ulkona on. Toivottavasti nämä kelit jatkuu jotta pääsee jatkossakin kävelemään ja ehkä jopa koiran kanssa juoksemaan. Minä kun olen sitä kastia joka ei sateella mielellään ulos mene.

P.S. Peetu on oppinut ryömimään! Tosin sitä ei viitsi vielä usein tehdä kun on mukavempi jos äiti kantaa :D

koiranäyttelyt.

Tänään oli Hetan kolmas kerta näyttelyissä, mutta minä olin ensimmäistä kertaa mukana myös. Joskus lapsena olin paljon äitini mukana näyttelyissä, mutta en yhtään muistanut miten siellä kaikki menee. Itse en Hetaa kehään vienyt vaan eräs kaverini (luojan kiitos, sillä en minä siellä osaisi mitään).

Heta oli kovin energinen ja sähläili kun odoteltiin vuoroa. Kuitenkin kun Heta pääsi kehään niin se yllätti meidät ja käveli nätisti ja seisoikin hyvin. Aikasemmin kun Hetalla on ollut hieman hyppypomppu hetkiä kehässä. Ei sielä Hetalla kyllä ollut oman ikäisiä kilpakumppaneita yhtään, eli yksinään se siellä sai mennä. Myös veteraani luokassa oli vain yksi bulli.

 

 

Vaikka Heta oli ainoa, ei se tarkoita voittoa tai jatkoon pääsyä automaattisesti. Siksi olimmekin iloisesti yllättyineitä kun Heta sai sertin! Ja oli myös rotunsa paras ja pääsi jatkoon kisaamaan muita terriereitä vastaan. Siinä kehässä Heta ei kyllä enää pärjännyt vaan näytti taas miten hyppypomppu sujuu. Luulen suuren koiralauman ympärillä häirinneen Hetaa jonkin verran. Ja myös pitkät ajat kun joutui seisomaan niin tuo koirahan kyllästyy.

Myös Peetu oli aamulla mukanamme ja hän oli tosi reipas ja ei kitissyt oikeastaan yhtään. Päivällä kävin viemässä Peetun kotiin kun viimeiseen kehään oli niin paljon aikaa vielä. Katsotaan sitten kun Peetu on vanhempi jos hänkin jaksaisi koko päivän olla mukana.

 

Heta tapasi tänään pikaiseen myös ekaa kertaa siskopuolensa. On ne vaan niin eri mallisia mutta kuitenkin samoja piirteitä löytyy myös.

 

On se koira vaan niin kiva vaikka onkin aika urpo välillä <3

2. viikkokatsaus.

Kaksi viikkoa dieettiä menty ja ihan jees on sujunut. Nyt painoin 62.4kg eli 800g lähti nyt viikon aikana. Viime viikonloppuna oli kaverin tuparit jossa tuli vähän herkuteltua, mutta onneksi se ei kauheasti vaikuttanut.

Kävimme nyt viime tapaamisessa ryhmän kanssa yhdessä vajaan tunnin lenkillä. Peetu oli minulla mukana ja kulkeutui näppärästi lisä painona Manducan kyydissä. Oli sen verran mukavaa pojallakin, että siihen kyytiin nukahti.

Olen jotenkin saanut lisäenergiaa lenkkeilyyn ja muutenkin liikuntaan. Ennen kuljin täällä pienetkin matkat autolla, mutta nyt ihan eri innolla lähden mielellään kävellen reissuun. Toki ulkona on nytten taas ollut parempia kelejäkin ja se vaikuttaa motivaatioon myös aika lailla. Harvaa sitä sateella kiinnostaa lenkkeilemään lähteä.

Tänään kävelimme äitini luokse kylään ja normaalisti matkan olisin taittanut autolla. Matkaa on kuitenkin vain alle kolme kilometriä kävellen. Täytyisi sinne tehdä lenkkiä vähän useamminkin kun ei kävellen mennyt kuin se puolisen tuntia.

Peetukaan ei enää tunnu vierastavan äitiäni vaan naureskelee ja on oma ihana itsensä. Ihana huomata miten lämmin yheys Peetun ja äitini välillekkin on muodostunut. Peetu saa kyllä niin paljon rakkautta kun vain tarves on<3

Aurinkoista kesän jatkoa kaikille! :)

pojat on poikii.

Viime viikonloppuna Mikon pojat olivat meillä ja he halusivat uimaan. Aurinko ei paistanut ja meitä oli niin paljon että piti mennä kahdella autolla, mutta kivaa oli! Peetu ei vielä päässyt uimaan kun tuo vesi oli ihan jäätävän kylmää. Mutta onneksi muut lapset tarkenivat ja heillä oli hauskaa. 

Milloin minustakin on tullut niin vanha, että en tarkene uida kesällä? Toki voisin syyttää tätä kylmää kesääkin. Olen kyllä tyytyväinen että meillä on kaksi autoa, sillä eihän me muuten voitaisi yhdessä mennä minnekkään kun Mikon lapset ovat paikalla. Ja minusta on kiva tehdä jotain muuta kuin kyhnöttää kotona kuluttamassa sohvaa. 

Toivottavasti ensi kerralla kun pojat tulevat meille niin sääkin suosisi paremmin! Mutta nautitaan nyt tästä kesästä mikä meille on suotu, voisihan sitä olla huonomminkin ja sataa vaikka lunta :)

kasvava pieni mies.

On jotenkin samaan aikaan pelottavaa, ihanaa, jännittävää ja surullista, kun tuo poika kasvaa niin kovaa vauhtia. Tänään katselin pojan touhuja kun hän hääräsi lattialla, ei mennyt kauaa kun poika olikin kaksi metriä siirtynyt ja kököttikin pyykkitelineen alla. Kunnolla ei tuo osaa vielä ryömiä, mutta möhkii itseensä taaksepäin ja välillä vähän eteenkinpäin. Vähän on sellainen olo että sitten kun Peetu lähtee liikkeelle niin sitä ei pysäytä mikään.

Peetulle on kehittynyt myös aivan mahtava oma persoona. Hän on yleistyytyväinen vauva. Hän itkee vain väsyneenä ja nälkäisenä, silloin tietää hyvin miten saa pojan rauhoitettua. Peetu nauraa myös paljon hänen mielestään hauskoille asioille. Esimerkiksi kun äiti esittää räjähdysefekti äänen, on se hyvin hauskaa, tai kun isä riehuttaa koiraa niin poika nauraa räkättää kovaan ääneen. Jos Peetu on juuri herännyt, menee hänellä 5-10minuuttia heräämiseen ja sitä ennen ei hymyillä tai kommunikoida (tullut siinä äitiinsä). Peetu ei pelästy helposti ääniä, mutta kun pelästyy niin saattaa alahuuli alkaa vapattamaan. Siitäkin toivutaan kyllä nopeasti.

Odotan innolla millainen mies Peetusta kasvaa. Joka päivä on erilainen ja olen kiitollinen tuosta pienestä aarteesta joka on meille suotu<3

viikkokatsaus.

Ensimmäinen viikko dieettiä takana ja voin sanoa että olen tyytyväinen. Painoa oli tippunut 1.7kg ja painan siis nytten 63.2kg. Toki punnittaessa oli vaatteet päällä ja ei ollut aamupaino eli ei ihan totuutta vastaa, mutta näkee ainakin painon pudotuksen määrän. Viikko on mennyt muuten hyvin ja olen pystynyt syömään mitä kuuluukin, mutta vaikeuksia on tuottanut syödä tarpeeksi usein. Välillä on ruokailut venahtanut, mutta onneksi tuloksia tulee silti.

Ryhmän tuki on kyllä yksi suuri juttu joka on minua auttanut ja uskon siitä olevan suurta apua jatkossakin. Tänään maistelimme tapaamisessa eri vaihtoehtoja mitä voi myös tilata. Siihen kuului välipala patukka, keitto ja erimakuiset sheikit. Kaikissa oli kyllä ihan hyviäkin vaihtoehtoja, mutta tällä kertaa kukkaro on sitä mieltä että tilaan vain lisää shakea. Tällä hetkellä makuna jota juon on vanilja ja olen pitänyt mausta kyllä yllättävän paljon. Seuraavaksi tilaan suklaan joka myös maistui mielestäni hyvältä.

Olen aloittanut myös treeniohjelman Wii Fit:in avulla. Hauskaa ja tehokasta treenausta ja tuo ohjelma kestää 9 viikkoa. Pelin avulla tulee liikuttua myös sateisina päivinä ja se siitä tekeekin niin mainion. Käyn myös lenkillä säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta kuitenkin useamman kerran viikossa.

Välillä Peetu toimii hyvänä painona vaikkakin ei koko treeniä jaksa läpi mennä hänen kanssaan. Onneksi Peetu viihtyy myös hyvin lattialla tai sitterissä katsomassa kun äiti näyttää hölmöltä.

Nyt voin hyvällä mielellä jatkaa eteenpäin ja motivaatio vaan kasvaa! Nyt laitetaan liha liikkumaan ja katsotaan kumpi menee suuhun, suklaa vai porkkana! :)

p.s. kuka arvaa mitä meillä syötiin ;)

millainen äiti?

Kun sain tietää olevani raskaana ja että minusta tulisi äiti, oli minulla päässäni valmiina ajatukset miten lapseni kasvatan. Olin varma, että pysyn päätöksissäni ja en kadu mitään mihin ryhdyn. Sanoin kaikille että tiedän kyllä, että vasta kun itse kokee niin tietää millä tavalla toimii. Mutta en siltikään kunnolla uskonut siihen vaan olin vakaasti päättänyt mitä tuleman pitää ja uskoin kaiken sujuvan ongelmitta. Ja jos ongelmia tulisi niin oli minulla ratkaisut niihinkin.

Millainen äiti minusta piti tulla:

Perhepeti
Siis tuo on EHDOTON nounou! Minä en ole ikinä nukkunut äitini kanssa joten miksi minun lapseni ei myös nukkuisi omassa sängyssään. Siitä on kuulemani mukaan myös niin mahdottoman vaikea totuttaa lapsi omaan sänkyyn nukkumaan joten minun lapseni nukkuu heti omassa sängyssään.

Tutti ja sen käyttö
Minun lapseni ei syö tuttia. Eihän siitä ole mitään hyötyäkään? Miksi väkisin antaa lapselle kuminpala jauhettavaksi kun hyvin pärjää ilmankin? Ja sitä paitsi tutista vierottaminen on vähintään yhtä hankalaa kuin perhepedistäkin.

En huuda
Äitini ei ole koskaan huutanut minulle enkä minä hänelle. En pidä huutamisesta ja en koe että siitä olisi mitään hyötyä. Joten miksi huutaisin lapselleni?


Leikin ja huomioin
Olen lapsen vierellä koko ajan ja leikin ja huomioin. Lapsi tarvitsee paljon rakkautta ja leikkikaverin. Kyllä mulla nyt äitinä on aikaa ja tahtoa istua vauvan vieressä aina kun vauva on hereillä.

Imetän max puoli vuotta
Helppoa kun on maito mukana, mutta onhan puolta vuotta vanhempi jo iso imetettäväksi. Imetyksenkin voi lopettaa kun vaan lakkaa imettämästä! Peace of cake! Pullo on keksitty.

Millainen äiti minusta on tullut:

Perhepeti
Ekat kuukaudet vauva nukkui omassa sängyssään ja otin hänet viereen vasta noin kuuden aikaan aamulla. Sitten alkoikin neljän kuukauden hulinointi ja herättiinkin se 10 krt yössä. Ei ollutkaan enää itsestään selvää että poika nukkuu omassa sängyssään. Oman jaksamisen vuoksi otin pojan aluksi vierelle kolmen, sitten kahden ja lopulta yhden aikaan. Ja nyt ollaankin melkeen pari viikkoa nukuttu koko yö perhepedissä. Ja ei siksi että on pakko, vaan siksi että tuhiseva poika vieressä on ihana <3

Tutti ja sen käyttö
Oi voi kumpa poika huolisi tutun edes öisin, mutta ei niin ei. Ei ole tuttiin oppinut vaan äidin tissi on se kivempi tutti josta ei luovuta!

En huuda
Tässä olen edelleen samaa mieltä ja pojalleni en huuda. Tosin katsotaan pari vuotta eteenpäin että saanko syödä sanani silloin kun pahin uhma iskee:)

Leikin ja huomioin
Rakkautta ja huomiota poika saa kyllä paljon, mutta usein huomaan miten hän yksinään viihdyttää itseään leikkimatolla ja minä istun koneella. Huono omatunto siitä tulee, mutta niin kauan kun poika itsekseen viihtyy niin minusta se on vaan hyvä kun ajattelee tulevaisuuteen. Ei aina äitikään kerkeä leikkimään.

Imetän max puoli vuotta
Hahahah! Joo niimpä niin. Imetän sen aikaa kun imetän, se ei ole tällä hetkellä minusta kiinni. Poika ei huoli pulloa eikä tuttia joten ei siinä auta muu kuin imettää. Nokkamukista tykkää juoda mutta yleensä sylkee kaiken pois ja pelleilee vaan. Ja jos totta puhutaan niin hiukan haikealta tuntuu ajatus siitä kun joskus joutuu imetyksen lopettamaan.

Millainen äiti haluan olla:

Minä aion rakastaa lastani ehdoitta. Aion olla lapseni tukena asiassa kuin asiassa ja pitää huolen että hän uskaltaa tulla aina kotiin vaikka olisi tapahtunut mitä. Haluan että lapseni luottaa minuun ja ei pelkää. Haluan että hän voi ylpeänä esitellä kavereilleen, että tuossa on minun äiti. Haluan olla paras äiti lapselleni ja niin aion ollakkin!

Voin siis kertoa ettei kaikki mene ihan niinkuin elokuvissa. Suunnittelu on melko turhaa ja joka päivä opin jotain uutta itsessäni. Luotan kuitenkin että minä onnistun äitinä olemisessa ja aion siinä asiassa parhaani! En välitä vaikka kaikki ei menisi juuri niinkun suunnittelin vaan nautin tästä ja nyt. Olenhan kuitenkin vain ÄITI <3