puoli vuotta!

Nyt on saavutettu puolen vuoden ikä. Ihan järkyttävää miten nopeasti tuo poika kasvaa! Aika on hurahtanut todella nopeasti, vaikka samalla tuntuu että minulla olisi ollut lapsi aina. Tänään käytiin neuvolassa ja paino ei edelleenkään ole noussut tarpeeksi. Painaa tuo poika jo yli kahdeksan kiloa ja pituuttakin reilu 66cm, mutta kuukauden aikana painoa tulee liian vähän. En tiedä mistä se sitten johtuu kun ruoka kuitenkin pojalle maistuu. Edelleen sekä imetän ja hän saa myös kiinteitä viisi kertaa päivässä. Eihän tuo poika missään nimessä laiha ole kun tuota vararavintoa on keretty keräämään aikaisemmin jo niin hyvin, mutta silti on tällä äidillä hieman huoli kun se paino ei tarpeeksi nouse.

Tässä kuussa Peetu:

- On oppinut ryömimään
- Alkanut nauramaan ääneen todella paljon
- Osaa ottaa muutamia konttaus askelia
- Tunnistaa jotenkin nimensä
- On oppinut nauttimaan ulkoilusta eikä viihdy sisällä enää niin paljoa

Peetu on myös alkanut kiukkuamaan enemmän ja etenkin sisällä. Ulkona rauhoittuu ja nauttii kun saa repiä nurmikkoa ja tunnustella maata. Tänään vietimme päivää Peetun kummitädin kanssa ja ulkoiltiin ja nautittiin kesäisestä ilmasta ja toistemme seurasta. Peetu ei myöskään vierasta tai ujostele kun kummitäti on läsnä. Joidenkin ihmisten kanssa Peetu saattaa alkaa itkemään tai olla totinen, mutta ei kummitätinsä. Taitaa poika tunnistaa jo hänet kun niin usein näkevät.

Ajatella että toinen samanlainen aikarupeama ja poika on jo vuoden ikäinen! En kestä kun tämä vauva-aika menee niin nopeasti. Nyt on vaan nautittava tästä ajasta vaikka vähän väsyttäisikin valvottujen öiden jäljiltä:) Rakastan! <3

5 kk kuulumisia voit lukea täältä.

4. viikkokatsaus.

Yksi kolmasosaa on nyt menty dieettiä ja hiukan jännitin punnitusta, sillä viime viikollahan ei puntarilla käyty ollenkaan. Paino on kuitenkin edelleen tippunut tasaisesti ja painoin 60.6kg. Yhteensä on siis pudonnut 4.3 kiloa tämän neljän viikon aikana. En voi olla kuin tyytyväinen!

Painan nyt vähemmän kuin ennen raskautta ja suunta on vain alaspäin! Olen kuvaillut itseäni tässä vähän väliä synnytyksen jälkeen jotta näkisin miten palautuminen etenee. Siispä nyt kun huomenna tulee puolivuotta synnytyksestä niin ajattelin teillekkin näyttää miten on sujunut.

Kauhistuttaa katsoa millainen on ollut, mutta toisaalta ilman noita kuvia en näkisi edistymistäkään niin hyvin. Vielä on dieettiä jäljellä 8 viikkoa ja ensimmäinen tavoitteeni lähestyy. Tarkoitus oli saada ensiksi 5kiloa putoamaan ja sitten katsoa miten jatko menee. Nyt kuitenkin tuo eka tavoite on niin lähellä niin uskallan asettaa toisen tavoitteen. Elikkäs dieetin loputtua haluaisin painaa 55kg. Se on päätavoitteeni tällä hetkellä ja niin vähää en olekkaan moneen vuoteen painanut joten nyt tsempatkaa mua!

Ostin sheikin lisäksi myös nyt keiton joka on tarkoitettu päivälliseksi. Minusta se maku on hyvä ja jos kotona ei jaksa tehdä ruokaa niin voi sitä käyttää hyvin. Nyt vaan pitäisi alkaa liikkua enemmän. Toki joka päivä tulee melkeempä käveltyä, mutta vähän enemmän olisi hyvä tehdä.

Motivaatio on kuitenkin taas niin huipussa, että uskon että selviän tästä vielä ehkä jopa ihan hyvin tuloksin. Itsekurin kun vaan pidän lujana niin hyvin menee! Silloin tällöin annan itselleni luvan syödä jotain mitä tekee mieli, mutta eihän sitä muuten kestäisikään.

p.s kohta tuo poika jo istuu!

siskoni mun.

Janina on sisko joka nauraa paljon. Hän on sisko joka tukee ja auttaa. Janinalle perhe on aina tärkein. Hän itkee elokuvissa, tykkää oudoista peleistä ja rakastaa eläimiä. Janina on hyväsydäminen ja välillä ehkä liiankin kiltti. Janina osaa olla myös kova sanainen ja sanoo välillä mitä sylki suuhun tuo. Janina on hölmön hauska ja hän ei osaa keskittyä moneen asiaan kerralla. Janina on lyhyt, mutta kuitenkin pidempi kuin minä. Hän on kaunis ja hän omistaa upeat pitkät hiukset. Janina osaa puhua vauvojen kieltä ja saa kenet tahansa nauramaan. Janina on minulle ystävä, tukihenkilö, terapeutti, lapsenvahti, viihdyttäjä, SISKO!

Äiti on osannut kyllä hyvin tehdä minulle juuri oikeanlaisen ja minulle sopivan siskon. En vaihtaisi tuota hölmöä muijaa mihinkään!

Yksinkertaisesti Janina on ihan mahtava sisko! Ja eilen pääsin viettämään hänen kanssaan laatuaikaa kun matkasin Peetun kanssa hänen luokseen.

Olimme siis Peetun kanssa siskoni luona yökylässä ja reissu meni todella hyvin! Kävimme ideaparkissa, lenkillä ja myös vaan löhöiltiin. Oli kyllä niin ihanaa taas nähdä pitkästä aikaa siskoa ja kuunnella hänen jorinoitaan. Riitelimme pienenä aika paljon, mutta aina olemme kuitenkin olleet läheisiä ja touhunneet yhdessä. Maailman paras sisko joka saisi asua hivenen lähempänä <3

I smile because you're my sister, I laugh because you can't do anything about it

minäminäminä.

Eräs ystäväni ehdotti että tekisin blogitekstin itsestäni. Päätin siis tarttua haasteeseen ja kertoa teille asioita joita ehkä tiedätte ja ehkä ette.
 

10 asiaa ihan vain minusta.

- Nimeni on Jenna Annika
- Täytin heinäkuussa 23 vuotta
- Olen horoskoopiltani rapu ja uskon horoskooppeihin
- Asun kerrostalo kolmiossa
- Perheeseeni kuuluu: mies, oma poikani, neljä miehen poikaa ja kaksi koiraa
- Kyllästyn hiusväriini nopeasti ja vaihdan tyyliä ehkä liiankin usein
- Muutin pois kotoa 20 vuotiaana
- Opiskelen lähihoitajaksi oppisopimuksella ja koulua on jäljellä äitiysloman jälkeen vain muutama kuukausi
- Olen erittäin läheinen äitini kanssa
- Minulla on vuotta vanhempi sisko

10 asiaa joita ette ehkä tienneet.

- Kun laitan pyykit narulle niin niiden on oltava tietyssä järjestyksessä
- Minulla on sosiaalistentilanteiden pelko
- En pidä yhtään lätyistä ja pannukakusta
- Kun olin lapsi, luulin lehmien olevan koiran kokoisia
- Olin yläasteella wannabe räppäri
- Juttelen itsekseni
- Olen huono uimaan
- Pidän itseäni todella hyvänä kuskina, mutta talvella ajan kuin mummo
- Minun pakko syödä lautanen aina jokaista riisin murua myöten tyhjäksi
- En ole koskaan maistanut mämmiä

10 asiaa jotka ovat minulle tärkeitä.

- Perhe
- Eläimet
- Terveys
- Mukavuus
- Onnellisuus
- (valehtelisin jos en kirjoittaisi) Elektroniikka
- Kesä
- Rakkaus
- Ystävät
- Unelmointi

Asiat ei ole missään järjestyksessä ja voi olla että unohdin myös jotain hyvinkin olennaista. Kuvat ovat 15 vuotiaasta ylöspäin.

Ehkä te lukijat tunnette minua taas asteen verran paremmin :)

3. viikkokatsaus.

Tänään meidän tapaaminen peruuntui ja täten punnitus siirtyi ensiviikkoon. Jännityksellä odotan paljonko kahdessa viikossa kiloja tippuu. Olen tänään kuitenkin käynyt vaunulenkeillä pariinkin otteeseen ja hiki tuli, mutta olen tyytyväinen että olen tuolla helteellä jaksanut (ehkä ruskettumisen toive pieni motivaattori). Olisi kyllä niin ihanaa kun painaisi alle 60kg, siitä kun on taas tovi vierähtänyt kun olen sen verran painanut. Uskon vahvasti että tämän dieetin avulla se onnistuu!

Peetusta alkaa huomata miten hän nauttii ulkoilusta. Sisällä kitistään ja mikään ei ole hyvin, mutta ulkona ei kitinää kuulu ellei ole nälkä. Tänään poika pääsi myös ensimmäistä kertaa keinumaan ja vaikutti pitävän.

Ihanaa kun on pieni lapsi joka vetää ulos väkisinkin ja saa minutkin reippailemaan. En kyllä olisi uskonut noin pienen vielä ulos haluavan, mutta kyllä hän vaan niin paljon mielellään ulkona on. Toivottavasti nämä kelit jatkuu jotta pääsee jatkossakin kävelemään ja ehkä jopa koiran kanssa juoksemaan. Minä kun olen sitä kastia joka ei sateella mielellään ulos mene.

P.S. Peetu on oppinut ryömimään! Tosin sitä ei viitsi vielä usein tehdä kun on mukavempi jos äiti kantaa :D

koiranäyttelyt.

Tänään oli Hetan kolmas kerta näyttelyissä, mutta minä olin ensimmäistä kertaa mukana myös. Joskus lapsena olin paljon äitini mukana näyttelyissä, mutta en yhtään muistanut miten siellä kaikki menee. Itse en Hetaa kehään vienyt vaan eräs kaverini (luojan kiitos, sillä en minä siellä osaisi mitään).

Heta oli kovin energinen ja sähläili kun odoteltiin vuoroa. Kuitenkin kun Heta pääsi kehään niin se yllätti meidät ja käveli nätisti ja seisoikin hyvin. Aikasemmin kun Hetalla on ollut hieman hyppypomppu hetkiä kehässä. Ei sielä Hetalla kyllä ollut oman ikäisiä kilpakumppaneita yhtään, eli yksinään se siellä sai mennä. Myös veteraani luokassa oli vain yksi bulli.

 

 

Vaikka Heta oli ainoa, ei se tarkoita voittoa tai jatkoon pääsyä automaattisesti. Siksi olimmekin iloisesti yllättyineitä kun Heta sai sertin! Ja oli myös rotunsa paras ja pääsi jatkoon kisaamaan muita terriereitä vastaan. Siinä kehässä Heta ei kyllä enää pärjännyt vaan näytti taas miten hyppypomppu sujuu. Luulen suuren koiralauman ympärillä häirinneen Hetaa jonkin verran. Ja myös pitkät ajat kun joutui seisomaan niin tuo koirahan kyllästyy.

Myös Peetu oli aamulla mukanamme ja hän oli tosi reipas ja ei kitissyt oikeastaan yhtään. Päivällä kävin viemässä Peetun kotiin kun viimeiseen kehään oli niin paljon aikaa vielä. Katsotaan sitten kun Peetu on vanhempi jos hänkin jaksaisi koko päivän olla mukana.

 

Heta tapasi tänään pikaiseen myös ekaa kertaa siskopuolensa. On ne vaan niin eri mallisia mutta kuitenkin samoja piirteitä löytyy myös.

 

On se koira vaan niin kiva vaikka onkin aika urpo välillä <3

2. viikkokatsaus.

Kaksi viikkoa dieettiä menty ja ihan jees on sujunut. Nyt painoin 62.4kg eli 800g lähti nyt viikon aikana. Viime viikonloppuna oli kaverin tuparit jossa tuli vähän herkuteltua, mutta onneksi se ei kauheasti vaikuttanut.

Kävimme nyt viime tapaamisessa ryhmän kanssa yhdessä vajaan tunnin lenkillä. Peetu oli minulla mukana ja kulkeutui näppärästi lisä painona Manducan kyydissä. Oli sen verran mukavaa pojallakin, että siihen kyytiin nukahti.

Olen jotenkin saanut lisäenergiaa lenkkeilyyn ja muutenkin liikuntaan. Ennen kuljin täällä pienetkin matkat autolla, mutta nyt ihan eri innolla lähden mielellään kävellen reissuun. Toki ulkona on nytten taas ollut parempia kelejäkin ja se vaikuttaa motivaatioon myös aika lailla. Harvaa sitä sateella kiinnostaa lenkkeilemään lähteä.

Tänään kävelimme äitini luokse kylään ja normaalisti matkan olisin taittanut autolla. Matkaa on kuitenkin vain alle kolme kilometriä kävellen. Täytyisi sinne tehdä lenkkiä vähän useamminkin kun ei kävellen mennyt kuin se puolisen tuntia.

Peetukaan ei enää tunnu vierastavan äitiäni vaan naureskelee ja on oma ihana itsensä. Ihana huomata miten lämmin yheys Peetun ja äitini välillekkin on muodostunut. Peetu saa kyllä niin paljon rakkautta kun vain tarves on<3

Aurinkoista kesän jatkoa kaikille! :)